Kruunukurjet – värikkäitä kruunupäisiä tanssijoita
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KENIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
KRUUNUKURKI kuuluu maailman kauneimpiin lintuihin. Se on kookas, hienostuneen värinen ja kauniin muotoinen lintu. Korkeutta sillä on runsas metri, ja sen siipiväli on valtava ja kaula pitkä ja siro, mikä on tunnusomaista muillekin kurjille.
Kruunukurkikoiraat ja -naaraat ovat samannäköisiä. Tummat selkäsulat kehystävät viehättävästi linnun kummallakin puolella laskeutuvia puhtaanvalkoisia siipisulkia, jotka muuttuvat kullankeltaisiksi lähellä pyrstöä. Muut siipisulat ovat syvän kastanjanruskeita.
Kruunukurjen naama on oikea silmänilo. Sen luonnonvalkoisia poskia ympäröivät päälaella ja kurkun seudulla pehmeät, sysimustat höyhenet. Silmät ovat kauniin vaaleansiniset. Mustien kurkun höyhenten joukosta riippuu pitkä kirkkaanpunainen heltta, joka roikkuu kuin helakka riipus, kun kurki ojentaa kaulansa vaakatasoon. Huomiota herättävin piirre on hienoista, kullanvärisistä pään höyhenistä koostuva mahtava töyhtö, joka muodostaa upean symmetrisen kruunun. Nämä loistavat, ohuet höyhenet hehkuvat kullankeltaisina auringon säteiden osuessa niihin. Kaikkien näiden voimakkaiden vastakohtaisten värien harmoninen kokonaisuus lepää kahden pitkän ja ohuen mustan jalan päällä.
Yksi Afrikan unohtumattomista äänistä on kruunukurjen trumpettimainen huuto: O-vang! O-vang! O-vang! Tämä kovaääninen törähdys kantautuu kauas. Kurkipari päästää huutoja usein yhdessä lentäessään yöpuulleen tai sieltä pois. Tiettyinä aikoina vuodesta kruunukurjet kokoontuvat jopa kolmenkymmenen linnun ryhmiksi, mistä seuraa korvia hivelevä äänten sekamelska.
Vanhempien huolenpito
Kruunukurjet valitsevat itselleen ilmeisesti elinikäisen puolison. Niitä tapaa monissa osissa Itä-Afrikkaa, varsinkin soilla ja kosteikoilla, missä ne pesivät ja kasvattavat poikasiaan. Pesä on suuri ruohosta ja ruo’oista kyhätty kartionmuotoinen keko, jonka päälle naaras munii kahdesta kolmeen vihertävän sinistä munaa. Koiras ja naaras hautovat vuorotellen, ja kuukauden kuluessa poikaset kuoriutuvat. Vanhemmat ruokkivat untuvikkojaan ja huolehtivat niistä yhdessä; ne myös suojelevat poikasiaan pelottomasti.
Kruunukurjet syövät pääasiassa hyönteisiä, sammakoita, pieniä käärmeitä sekä siemeniä. Ne tömistelevät maata pitkillä, laihoilla koivillaan ja suurilla jalkaterillään ja nappaavat ateriakseen minkä tahansa pikkuotuksen, joka syöksähtää esiin ruohikosta.
Lintubalettia
Kruunukurjet ovat innokkaita ja taitavia tanssijoita. Räpytellen suuria värikkäitä siipiään ne kohoavat pystysuorasti ilmaan ja leijailevat sitten kevyesti takaisin maan pinnalle ikään kuin laskuvarjon varassa. Viehkeästi ne hypähtelevät sinne tänne, juoksevat ja ponnahtavat ilmaan, kiertävät kehää puolisonsa ympärillä ja heilauttelevat päätään nopein, kömpelöin nykäyksin. Ne esittelevät siipisulkiensa kauniita värejä seisomalla suorassa ja pitämällä suuria siipiään levällään.
Toisinaan pariskunta taivuttaa kaulansa hienostuneelle mutkalle ja katsoo toisiaan silmiin. Nokatusten ne päästelevät sarjan matalia, kumisevia ääniä aivan kuin ne laulaisivat toisilleen serenadia. Sitten ne taas suoristautuvat ja jatkavat taidokasta lintubalettiaan.
Taistelu olemassaolosta
Kruunukurjet sietävät ihmisiä melko hyvin ja kesyyntyvät helposti. Niiden ihastuttavan värityksen ja muodon sekä viihdyttävien tanssiesitysten vuoksi ne ovat suosittuja eläintarhoissa ja hyvin haluttuja koristamaan yksityisiä maatiloja ja puutarhoja. Kun kysyntä on näin suuri, ei ole lainkaan yllättävää, että niiden määrä on hupenemassa. Kruunukurjet joutuvat ahtaalle myös kosteikkojen kuivattamisen sekä järviä ja jokia saastuttavien hyönteis- ja muiden myrkkyjen käytön johdosta.
Olisi surullista, jos jonakin päivänä emme enää näkisi vaikuttavaa kruunukurkea emmekä kuulisi sen ääntä. Raamattu kuitenkin lupaa, että pian koko maa tehdään uudeksi (vrt. 2. Pietarin kirje 3:13). Silloin kaikki maan asukkaat voivat ikuisesti nauttia Luojan, Jehova Jumalan, mestarillisista luomistöistä, myös näistä värikkäistä kruunupäisistä tanssijoista.