Änkyttämisen pelon ymmärtäminen

OSAATKO erottaa toisistaan sujuvan puhujan ja puhujan, joka pelkää änkyttävänsä? Totta kai osaat, ajattelet kenties. Mutta harkitsehan, mitä Peter Louw kirjoittaa afrikaansinkielisessä kirjassaan Hhhakkel (Ä-ä-änkytys): ”Jokaista ilmiselvää änkyttäjää kohti saattaa olla kymmenen sellaista, jotka haluavat pysyä niin huomaamattomina kuin mahdollista ja jotka peittävät puhevikansa eri tavoin.” Peittävät puhevikansa? Miten se on mahdollista?

Jotkut änkyttäjät onnistuvat peittämään puhevikansa ennakoimalla sellaiset sanat, jotka ovat tuottaneet heille vaikeuksia aiemmin. Niinpä he tuon sanan sanomisen sijasta rakentavat lauseen eri tavalla tai käyttävät jotakin toista sanaa, jolla on sama merkitys. Muuan aviomies salasi änkyttämisensä 19 avioliittovuoden ajan. Kun totuus lopulta valkeni hänen vaimolleen, tämä tiedusteli eräältä puheterapeutilta: ”Luuletko, että juuri tämän vuoksi hän pyytää aina minua hoitamaan puhelut ja tilaamaan ravintolassa ja että siksi hän ei koskaan vastaa – – kokouksissa?”

Ajattelehan myös Gerardia ja Mariaa, onnellisessa avioliitossa elävää eteläafrikkalaista pariskuntaa.a Maria yritti useita kertoja selittää miehelleen, että hän ei vastannut raamatuntutkistelukokouksissa, koska hän pelkäsi alkavansa änkyttää. ”Höpsistä, et sinä änkytä”, vastasi Gerard yksikantaan. Hän perusti mielipiteensä vaimonsa yleensä puheliaaseen luonteeseen. Vain jotkin tilanteet saavat tämän pelkäämään änkyttämistä. Gerard havaitsi sen ensimmäistä kertaa vasta viiden avioliittovuoden jälkeen ja tunnusti: ”Olin tietämätön ja tahditon.” Nykyään hän ei arvostele vaimoaan vaan kiittää tätä aina, kun tämä saa kerätyksi tarpeeksi rohkeutta puhua suuren yleisön edessä.

Monia änkyttäjiä ymmärrettävästikin piinaa ”pelko – joskus kalvava, usein äkillinen”, selittää änkyttäjä David Compton kirjassaan Stammering. ”Juuri kun hän on haavoittuvimmillaan, tärkeimmällä hetkellä ollessaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa, kun hän yrittää tavoittaa heidät puheellaan – olipa asia sitten arkinen tai intiimi – juuri tällaisina hetkinä änkyttäjä voi odottaa haavoittuvansa, joutuvansa naurunalaiseksi – – Nekin, jotka selviytyvät menestyksellisimmin, silti myöntävät, että pelko on muovannut heitä ja ettei se koskaan hellitä täysin.”

Tilanteita jotka voivat herättää pelkoa

Kun änkyttäjää pyydetään vastaamaan kysymykseen yleisön edessä esimerkiksi koulussa, liikeneuvottelussa tai uskonnollisessa kokouksessa, tilanne voi aiheuttaa ahdistuneisuutta, joka johtaa ankaraan änkytyskohtaukseen. ”Tuntuuko sinusta toisinaan siltä, että joskus on paljon helpompi vain olla hiljaa?” kysyttiin eräässä radiohaastattelussa 15-vuotiaalta eteläafrikkalaiselta Rosannelta, joka änkyttää. Hän vastasi: ”Useinkin, esimerkiksi tunnilla, kun minulla on mielessäni hyvä vastaus, jolla varmasti saisi pisteitä, mutta tiedän puhumisen olevan aivan liian vaivalloista.”

Edellä mainitussa radio-ohjelmassa haastateltiin myös Simon-nimistä liikemiestä. Rosannen tavoin hänkin on edistynyt puheterapian avulla. Mutta toisinaan hän saa yhä pahoja änkytyskohtauksia. Hänen kuulijoidensa asenne voi pahentaa tilannetta. ”Jos olet johtokunnan kokouksessa, jossa pitää puhua melko paljon ja se sujuu huonosti, niin pöydän ympärillä istuvat ihmiset tulevat hyvin hyvin kärsimättömiksi”, hän selittää.

Änkyttäjän tuntemaa pelkoa ei tulisi sekoittaa siihen pelkoon, jota ujo ihminen tuntee vieraille ihmisille puhumista kohtaan. Mietihän Lisaa, joka on käynyt Jehovan todistajien kokouksissa kaksi vuotta. Keskustellessaan huolettomasti ystäviensä kanssa hänen onnistuu usein puhua melko sujuvasti. Hän osallistuu myös innokkaasti evankelioimistyöhön, jossa mennään vieraiden ihmisten luokse kutsumatta. Mutta hänellä on monille änkyttäjille tuttu pelko: hän pelkää puhua suuren yleisön edessä. Lisa selittää: ”Onnistun harvoin nostamaan käteni kokouksissamme ja vastaamaan kysymykseen. Vastaan korkeintaan yhdellä sanalla tai lyhyellä lauseella, jos vastaan ollenkaan. Vaikka se onkin vähän, se on parasta mihin kykenen. Vastaukset ovat usein mielessäni ja huulillani, koska valmistaudun aina etukäteen. Kieleni vain ei suostu yhteistoimintaan.”

Joidenkin änkyttäjien mielestä vielä pahempaa on joutua lukemaan ääneen. Silloin heidän on pakko käyttää sellaisia sanoja, joita he tavallisesti karttaisivat. Lisa jatkaa: ”Yhdessä kokouksessamme meitä pyydetään joskus lukemaan vuorotellen käsiteltävänä olevia raamatunkohtia. Niinä kertoina istun peloissani ja liikehtelen hermostuneesti odottaessani vuoroani, enkä tiedä, pystynkö lukemaan tuon kohdan vai en. Joskus luen, mutten pysty lausumaan jotakin sanaa. Silloin vain hyppään sen yli ja jatkan lukemista.”

On selvästikin syytä harkita tarkkaan ennen kuin kannustaa änkyttäjää lukemaan ääneen. Tällainen ”kannustus” voisi saada hänet tuntemaan olonsa vielä pahemmaksi. Sen sijaan tällainen henkilö ansaitsee lämpimän kiitoksen siitä, että hän tekee parhaansa.

Kun yrität auttaa

Änkyttäminen on hyvin monimutkainen häiriö. Se mikä tepsii yhteen, ei ehkä auta toista. Tosiasiassa monet änkyttäjät, jotka ovat ”parantuneet” joksikin aikaa, alkavat myöhemmin jälleen änkyttää. Änkyttämistä on tutkittu enemmän kuin oikeastaan mitään muuta puhevikaa. Asiantuntijat eivät kuitenkaan ole löytäneet siihen mitään nimenomaista syytä. Itse asiassa useimmat heistä ovat yhtä mieltä siitä, että änkyttämiseen voivat vaikuttaa monet tekijät. Erään tuoreisiin tutkimuksiin perustuvan teorian mukaan siihen liittyy aivosolujen tavallisesta poikkeava järjestäytyminen änkyttäjän elämän varhaisvaiheessa. Tohtorit Theodore J. Peters ja Barry Guitar sanovat oppikirjassaan Stuttering​—An Integrated Approach to Its Nature and Treatment, että tämänhetkiset näkemykset syistä ”vanhenevat, kun uudet tutkimukset täyttävät ne valtavat aukot, joita meillä on änkyttämistä koskevissa tiedoissamme”.

Koska ihmisellä on niin vähän tietoa änkyttämisestä, on tarpeen olla varovainen ehdotettaessa tästä häiriöstä kärsiville jotakin niistä monista terapioista, joita on olemassa. Edellä mainittu oppikirja lisää: ”Useimmat ihmiset, jotka änkyttävät pahasti, pääsevät vaivastaan eroon vain osittain. He oppivat joko puhumaan hitaammin tai änkyttämään rentoutuneemmin sekä olemaan siitä vähemmän huolissaan. – – Syistä, joita emme ymmärrä, muutamat änkyttäjät eivät hoitoa saadessaankaan merkittävästi muutu.”b

Kun hoito ei tepsi, jotkut terapeutit ovat syyttäneet änkyttäjää siitä, että tämä ei ole yrittänyt tarpeeksi. Yksi heistä väitti: ”Epäonnistuminen on todennäköistä vain änkyttäjän oman puolisydämisen asenteen vuoksi.” Kirjailija David Compton sanoi tällaisista väitteistä: ”En pysty sanoin kuvailemaan, kuinka tällainen lausunto voi suututtaa änkyttäjiä. Ensinnäkin siksi, että se ei selvästikään pidä paikkaansa. Yksikään terapiamuoto ei koskaan sovi kaikille änkyttäjille, ja jopa sellainen terapia, joka sopii jollekulle änkyttäjälle, on kaikkea muuta kuin takuuvarma. Toiseksi siksi, että änkyttäjät joutuvat elämään häirion kanssa – –. Mikä tahansa, mikä pahentaa – – [heidän häiriötään] tarpeettomasti ja epäoikeudenmukaisesti, on rikollista.”

Miten helpottaa heidän taakkaansa

Änkyttäjät eivät tavallisesti halua, että heitä säälitään. Voidaan kuitenkin tehdä paljon heidän taakkansa helpottamiseksi. Kun he änkyttävät, älä katso nolostuneena poispäin. Katso heitä silmiin sen sijaan, että katsoisit heidän suutaan. He ovat tavallisesti herkkiä reagoimaan kuulijoidensa ruumiinkieleen. Jos sinä näytät rentoutuneelta, se osaltaan vähentää heidänkin pelkojaan. ”Osoita tuolle henkilölle, että olet valmis kuuntelemaan häntä aivan yhtä lailla kuin olisit valmis kuuntelemaan ketä tahansa”, sanoi muuan puheterapeutti.

Opettajat, joilla on oppilaidensa joukossa änkyttäjä, voivat tehdä paljon vähentääkseen tämän pelkoja. Eteläafrikkalaisessa koulutusta käsittelevässä lehdessä Die Unie annettiin opettajille seuraava neuvo: ”Monet änkyttäjät änkyttävät paljon vähemmän, kun he tietävät, että kuulija ei odota heiltä sujuvaa puhetta.”

Edellä mainitun lehden mukaan opettajan on myös tärkeää saada tietää, miltä oppilaasta tuntuu. Opettajien ei tulisi karttaa tällaisia oppilaita nolostuneina, vaan heitä neuvotaan puhumaan näiden kanssa ja rohkaisemaan näitä kertomaan, minkälaisia tunteita kyseinen ongelma herättää. Tällä tavoin opettaja voi saada selville, millaisia puhetilanteita oppilas pelkää eniten. ”Hänen puheensa sujuvuus riippuu 80-prosenttisesti sinusta”, lehdessä todetaan. Hän puhuu sujuvammin, jos hän tietää, että hänet hyväksytään tuosta ongelmasta huolimatta. Lehdessä selitetään edelleen: ”Rentoutunut, oppimiseen kannustava ilmapiiri luokassa hyödyttää paitsi änkyttäjää myös koko muuta luokkaa.”

Näitä ehdotuksia voidaan varmasti soveltaa menestyksellisesti myös aikuisten opetustilanteisiin.

Luojamme ymmärtää

Luojamme, Jehova Jumala, ymmärtää täysin ihmisen epätäydellisyyttä. Hän nimitti Mooseksen edustajakseen johtamaan israelilaiset pois Egyptistä. Hän teki näin täysin tietoisena siitä, että Mooseksella oli puhevika, jonka vuoksi hänen oli vaikea kommunikoida. Jumala tiesi myös, että Mooseksen veli Aaron oli sitä vastoin sujuva puhuja. ”Minä tiedän, että hän todella osaa puhua”, Jumala sanoi (2. Mooseksen kirja 4:​14). Mooseksella oli kuitenkin muita paljon tärkeämpiä ominaisuuksia; hän oli muun muassa uskollinen, huomaavainen ja lempeämielinen ja hänellä oli uskoa (4. Mooseksen kirja 12:​3; Heprealaisille 11:​24, 25). Mooseksen vastalauseista huolimatta Jumala piti kiinni siitä, että hän oli valinnut Mooseksen kansansa johtajaksi. Samalla Jumala otti huomioon Mooseksen pelot nimittämällä Aaronin Mooseksen puolestapuhujaksi (2. Mooseksen kirja 4:​10–17).

Me voimme jäljitellä Jumalaa osoittamalla ymmärtämystä. Kohtele änkyttäjiä arvokkaasti äläkä anna puhevian sokaista sinua näkemästä ihmisen todellista arvoa. Tätä valaisee kokemus pikkutytöstä ja hänen änkyttävästä isästään. Isä oppi erään menetelmän avulla lukemaan sujuvammin. Yhtenä iltana hän kokeili tätä lukemalla kuusivuotiaalle tyttärelleen sadun ja hän oli valtavan ylpeä sujuvuudestaan.

”Isi, puhu kunnolla”, tyttö sanoi isän lopetettua.

”Minähän puhun oikein hyvin”, vastasi isä närkästyneenä.

”Ei, kun puhu sillä tavalla niin kuin sinä aina puhut”, intti tyttö.

Pikkutyttö tosiaankin rakasti isäänsä juuri sellaisena kuin hän oli puheviastaan huolimatta. Kun siis seuraavan kerran olet tekemisissä jonkun kanssa, joka änkyttää, muista että hänellä voi olla arvokkaita ajatuksia ja haluttavia ominaisuuksia. Hänellä totisesti on tunteet. Ole kärsivällinen ja osoita hänelle ymmärtämystä.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 25]

Änkyttäjä saattaa pelätä puhua yleisön edessä

[Kuva s. 26]

Ole kärsivällinen, jos änkyttäjän on vaikea puhua sinulle

[Kuva s. 27]

Änkyttäjät tavallisesti pelkäävät puhelimessa puhumista