Miten tulen toimeen änkytykseni kanssa

Kertonut Sven Sievers

OLEN änkyttänyt aivan pienestä pitäen. Näin jälkeenpäin arvostan sitä, miten vanhempani lähestyivät ongelmaani. Kun änkytin, he yrittivät aina keskittyä kuuntelemaan, mitä halusin sanoa, sen sijaan että olisivat korjanneet puhettani. Puheterapeuttien mukaan vanhemmat, jotka kiinnittävät jatkuvaa huomiota lapsensa änkyttämiseen, voivat pahentaa tuota häiriötä.a

Äidistäni tuli Jehovan todistaja ollessani kolmivuotias. Teini-ikäisenä päätin ottaa esimerkkiä hänestä ja sain apua Raamatun perusteellisessa tutkimisessa. Heinäkuun 24. päivänä 1982 minut kastettiin Jumalan vihkiytyneenä palvelijana eräässä konventissa Neumünsterissä Saksassa. Myöhemmin muutin Etelä-Afrikkaan, missä jatkoin julkista saarnaamistyötä, johon kaikkia tosi kristittyjä velvoitetaan osallistumaan (Matteus 28:19, 20). Saatat ihmetellä, miten selviydyn änkyttäjänä.

Myönteisyys on palkitsevaa

Täytyy tunnustaa, että joskus myönteisen asenteen säilyttäminen on minulle vaikeaa, mutta olen huomannut, että myönteisyydellä on todella voimakas vaikutus. Totuus on, että pystyn aina kommunikoimaan jotenkin. Ellei se onnistu puhumalla, kirjoitan asiani paperille tai vain näytän ihmisille raamatullista kirjallisuutta. Myönteinen asenne auttaa minua voittamaan vaikeuden, joka liittyy keskustelun aloittamiseen. Yritän pitää johdantoni hyvin yksinkertaisena. Annan ovenavaajan puhua keskustelun alussa mahdollisimman paljon. Ihmiset puhuvat mielellään, ja näin minulle tarjoutuu tilaisuus päästä perille heidän ajattelutavastaan. Sitten jatkan keskustelua asioista, jotka kiinnostavat heitä, ja kohdistan huomion Raamatun sanomaan. Keskittyminen siihen, mitä he sanovat, auttaa minua unohtamaan puheongelmani, ja silloin änkytän vähemmän.

Myönteinen asenne auttaa minua myös käyttämään puheenvuoroja kristillisissä kokouksissa. Olen huomannut, että mitä enemmän osallistun raamatullisiin keskusteluihin, sitä paremmin yleisö ja tutkistelun johtaja tottuvat minuun, ja he kuuntelevat pikemminkin sitä, mitä sanon, kuin sitä, miten sen sanon.

Jotta voisin tuntea onnistumisen iloa, en saa lakata yrittämästä. Tämä estää minua vaipumasta itsesääliin ja käpertymästä itseeni. Kamppailu itsesääliä vastaan on alituista taistelua. On sanottu, että jos ihminen putoaa hevosen selästä, hänen on tärkeää nousta takaisin sen selkään, jottei hän menettäisi itseluottamusta. Jos minun on siis kesken puheenvuoroni lopetettava, koska en kerta kaikkiaan pääse eteenpäin, yritän ikään kuin nousta takaisin hevosen selkään vastaamalla heti seuraavan tilaisuuden tullen.

Miten toiset voivat auttaa

Kun minun on hoidettava jokin puhelu tai kysyttävä neuvoa vierailta ihmisiltä, arvostan kovasti tahdikasta apua. Jotkut menevät kuitenkin liiallisuuksiin avuliaisuudessaan ja kohtelevat minua kuin lasta, joka ei pysty tekemään päätöksiä.

Arvostan myös rakkaudellisen vaimoni Tracyn apua. Ennen kuin hän toimii ’suunani’, keskustelemme tilanteesta yksityiskohtaisesti, jolloin hän tietää, mihin pyrin (vrt. 2. Mooseksen kirja 4:10, 14, 15). Tällä tavalla hän osoittaa kunnioittavansa minua miehenään ja saa minut tuntemaan, että hallitsen edelleen omaa elämääni.

Suureksi avuksi on ollut myös teokraattinen palveluskoulu. Tässä viikoittaisessa kokouksessa oppilaat lukevat julkisesti Raamattua ja pitävät lyhyitä puheita raamatullisista aiheista. Olin yllättynyt havaitessani, että pystyn usein lukemaan ja puhumaan kohtalaisen hyvin yleisön edessä. Ellen olisi liittynyt kouluun, en olisi ehkä koskaan tullut tietämään tästä kyvystäni.

Pitäessäni puheita teokraattisessa palveluskoulussa olen ollut erityisen rohkaistunut, kun koulunvalvoja on keskittynyt siihen, mitä sanoin, eikä siihen, miten sen sanoin. Olen hyötynyt paljon Teokraattisen palveluskoulun ohjekirjasta,b vaikka jotkin tuossa kirjassa esitetyt seikat muodostavat paljon suuremman haasteen niille, jotka änkyttävät, kuin niille, joiden puhe on normaalia. Toisinaan en esimerkiksi pysty änkytyksen vuoksi pitämään puhettani määräajassa. Minua rohkaisee kuitenkin kovasti se, kun koulunvalvoja korostaa sellaisia piirteitä, joiden hyväksi pystyn työskentelemään.

Suurempia palvelusetuja

Minulla oli aiemmin etu lukea yleisön edessä jotakin kristillistä julkaisua, jota tutkimme kokouksessamme. Lisäksi sain johtaa tutkistelua silloin, kun paikalla ei ollut muita päteviä palvelijoita, ja nykyään teen niin säännöllisesti. Vaikka olin aluksi hermostunut, olen tuntenut Jumalan avun hoitaessani tällaisia tehtäviä.

Monien vuosien ajan mahdollisuuteni lukea tai opettaa lavalta seurakunnassa olivat kuitenkin vähäiset. Se oli ymmärrettävää, sillä toisinaan kesti liian kauan ennen kuin sain esitettyä asian selvästi. Niinpä purin kaiken tarmoni muiden tehtävien hoitamiseen. Aluksi autoin seurakunnan Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdistä huolehtimisessa. Sen jälkeen kun minut oli nimitetty avustavaksi palvelijaksi, huolehdin Raamatuista, kirjoista ja muusta kirjallisuudesta. Myöhemmin sain tehtäväksi tarkistaa aluekortit, joita käytetään julkisessa todistustyössämme. Se että paneuduin näihin tehtäviin ja yritin tehdä työn hyvin, tuotti minulle paljon iloa.

Olen lisäksi kahdeksan viime vuoden ajan toiminut kokoaikaisena evankelistana Tracyn kanssa. Jehova on tosiaan siunannut minua myös tällä saralla. Todellisuudessa joskus mietin, hyödyntääköhän Jehova minun änkytysvikaani. Niistä viidestä ihmisestä, joita minulla on ollut ilo auttaa tulemaan vihkiytyneiksi kristityiksi, kaksi on änkyttäjiä.

Muistan vieläkin iloiten sen päivän, jolloin minut nimitettiin seurakunnan vanhimmaksi. Vaikka pystyn opettamaan lavalta vain rajallisesti, yritän keskittyä toisten auttamiseen yksityisesti. Änkyttäminen ei rajoita mahdollisuuksiani tutkia Raamattua voidakseni auttaa niitä seurakunnan jäseniä, jotka kohtaavat vakavia ongelmia.

Viiden viime vuoden aikana minua on pyydetty hoitamaan yhä useampia puhetehtäviä. Sen lisäksi että pidän puheita teokraattisessa palveluskoulussa, olen kyennyt esittämään lyhyitä ilmoituksia myös muissa kokouksissa. Pikku hiljaa puheeni sujuvoitui. Mutta sitten koin pahan takaiskun. Huolissani ajattelin, ettei minulle annettaisi enää puhetehtäviä, mutta yllätyksekseni nimeni oli seuraavassa aikataulussa! Seurakuntamme esivalvoja sanoi, että jos menen niin lukkoon, etten pysty jatkamaan, voin vain katsoa häneen, niin hän tulee lavalle jatkamaan. Kerran pari käytin hyväkseni tätä rakkaudellista tarjousta, mutta viime kuukausina ei minun ole tarvinnut turvautua siihen. Puheeni tultua paremmaksi olen saanut pitää pitempiä ohjelmia, myös esitelmiä. Tajusin, miten paljon todellisuudessa olin edistynyt, kun minua hiljattain pyydettiin mukaan kahteen Jehovan todistajien kierroskonventissa esitettävään näytteeseen.

Suoraan sanoen en täysin ymmärrä, miksi puheeni on parantunut. Se saattaa myös huonontua uudelleen jonakin päivänä. Vaikka tunnen edistyneeni jossain määrin lavalta puhumisessa, olen itse asiassa kokenut pahoja takaiskuja puhuessani ihmisille yksityisesti. Tämä ei siis ole mikään menestystarina siinä mielessä, että olisin voittanut änkyttämisen. Kun kömmähdän jälleen, yritän muistuttaa itselleni, että minun on tunnustettava rajoitukseni ja ’oltava vaatimaton vaeltaessani Jumalan kanssa’ (Miika 6:8).

Mitä tulevaisuus sitten tuokin tullessaan, aion jatkaa ponnistelemista, koska tiedän, että Jumalan lähestyvässä uudessa maailmassa änkyttämisestä päästään täysin voitolle. ”Änkyttävien kieli”, sanoo Raamattu, ”on nopea puhumaan selkeitä.” Luotan siihen, että tämä toteutuu sekä kirjaimellisesti että hengellisesti ja että jopa ”mykän kieli huutaa ilosta”. (Jesaja 32:4; 35:6.)

[Alaviitteet]

[Kuva s. 15]

Vaimoni Tracyn kanssa