Kun mehiläinen ei olekaan mehiläinen

Mehiläiset viettävät kiireistä elämää, kun ne vierailevat joka päivä sadoissa kukissa ja kuljettavat mettä takaisin pesään. Kun kevät koittaa, koirasmehiläiset etsivät kumppania. Tässä tehtävässään ne luottavat näkö- ja hajuaistiin. Likinäköisen mehiläisen huomiota tavoittelee kuitenkin myös muuan yllättävä kosija: orkidea.

Etelä-Euroopassa kasvaa useita orkideoja, joiden hedelmöitys on riippuvainen siitä, että ne muistuttavat kovasti naarasmehiläisiä. Näiden orkideojen täytyy lähettää ”siitepölypaketteja” toisille orkideoille. Mehiläiset sopivat ihanteellisesti niiden kuljettajiksi. Mutta koska orkideoilla ei ole maukasta mettä, jolla houkutella mehiläisiä, niiden täytyy tavallaan turvautua huijaukseen. Ja juju piilee siinä, että kukka näyttää ja tuoksuu niin kovasti naarasmehiläiseltä, että koirasmehiläinen yrittää paritella sen kanssa! Jokaisella orkidealajilla on oma valepukunsa ja tuoksunsa.

Siinä vaiheessa, kun mehiläinen huomaa virheensä, orkidea on jo jättänyt sen pinnalle tahmean siitepölypaketin. Mehiläinen lentää sitten pois pelkästään joutuakseen uuden huiputuksen uhriksi, jolloin toinen orkidea saa siitepölyn. Useiden petosten jälkeen mehiläinen tajuaa, ettei näihin orkideoihin voi luottaa. Siihen mennessä se on todennäköisesti pölyttänyt joitakin kukkia.

Miten nämä orkideat, jotka eivät osaa ajatella, ovat saaneet itselleen oikeanlaisen tuoksun ja ulkonäön, jolla huijata mehiläisiä? Tällaiset merkille pantavat ilmiöt todistavat sellaisen älykkään Suunnittelijan olemassaolosta, jonka luomakunta ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä ja kiehtomasta.