Riemuvoitto ja murhenäytelmä

”Tuberkuloosin historia 30:n viime vuoden ajalta on kertomus riemuvoitosta ja murhenäytelmästä: riemuvoitosta, kun tiedemiehet järjestivät keinot, joiden avulla tämä tauti voidaan pitää aisoissa ja lopulta hävittää, ja murhenäytelmästä, kun heidän keksintönsä jäivät laajoilla alueilla hyödyntämättä.” (J. R. Bignall, 1982)

TUBERKULOOSI on tappanut ihmisiä kauan aikaa. Se vaivasi Perun inkoja kauan ennen kuin eurooppalaiset purjehtivat Etelä-Amerikkaan. Se iski egyptiläisiin, kun faraot hallitsivat kaikessa loistossaan. Vanhoista kirjoituksista käy ilmi, että tuberkuloosi vaati uhreikseen sekä ylhäisiä että alhaisia muinaisessa Babylonissa, Kreikassa ja Kiinassa.

1700-luvulta 1900-luvun alkupuolelle saakka tuberkuloosi oli johtava kuolinsyy länsimaissa. Lopulta vuonna 1882 saksalainen lääkäri Robert Koch ilmoitti virallisesti löytäneensä tätä tautia aiheuttavan basillin. Kolmetoista vuotta myöhemmin Wilhelm Röntgen keksi röntgensäteet, joiden avulla voitiin tutkia elävän ihmisen keuhkoja sen selville saamiseksi, onko niissä tuberkuloottisia vaurioita. Sitten vuonna 1921 ranskalaiset tutkijat kehittivät tuberkuloosia vastaan rokotteen. Tämä rokote, jolle on annettu sen keksineiden tutkijoiden mukaan nimeksi BCG (Bacillus Calmette-Guérin), on vieläkin ainoa käytettävissä oleva rokote tätä tautia vastaan. Silti tuberkuloosi vaati edelleen hirvittävää veroa.

Vihdoinkin parannuskeino!

Lääkärit lähettivät tuberkuloosipotilaat parantoloihin. Nämä laitokset sijaitsivat yleensä vuoristossa, missä potilaat saattoivat levätä ja hengittää raikasta ilmaa. Sitten vuonna 1944 yhdysvaltalaiset lääkärit keksivät streptomysiinin, ensimmäisen antibiootin, jonka havaittiin tehoavan tuberkuloosiin. Pian kehitettiin muita tuberkuloosilääkkeitä. Vihdoinkin tuberkuloosipotilaat voitiin parantaa, vieläpä heidän omissa kodeissaan.

Tartunnan saaneiden määrä laski jyrkästi, ja tulevaisuus näytti ruusuiselta. Parantoloita suljettiin, ja tuberkuloositutkimuksiin suuntautunut rahavirta kuivui. Torjuntaohjelmista luovuttiin, ja tutkijat ja lääkärit käänsivät katseensa uusiin lääketieteellisiin haasteisiin.

Vaikka tuberkuloosi verotti edelleen ankarasti kehitysmaita, tilanne muuttuisi varmasti paremmaksi. Tuberkuloosi oli historiaa. Näin ihmiset ajattelivat, mutta he olivat väärässä.

Tuhoisa paluu

1980-luvun puolivälissä tuberkuloosi alkoi nostaa uudelleen päätään kauhistuttavin ja tuhoisin seurauksin. Sitten huhtikuussa 1993 Maailman terveysjärjestö (WHO) julisti tuberkuloosin vuoksi ”maailmanlaajuisen hätätilan” ja lisäsi, että ”tämä tauti vaatii yli 30 miljoonaa uhria seuraavien kymmenen vuoden kuluessa, ellei ryhdytä pikaisiin toimiin sen leviämisen estämiseksi”. Koskaan aiemmin WHO ei ollut antanut tällaista julistusta.

Taudin leviämistä ei ole sen jälkeen saatu aisoihin minkäänlaisten ”pikaisten toimien” avulla. Tilanne on todellisuudessa pahentunut. Äskettäin WHO ilmoitti, että vuonna 1995 tuberkuloosiin menehtyi enemmän ihmisiä kuin minään aiempana vuonna historian aikana. Lisäksi WHO varoitti, että peräti puoli miljardia ihmistä saattaisi sairastua tuberkuloosiin seuraavien 50 vuoden kuluessa. Yhä useammista ihmisistä tulisi sellaisen tuberkuloosin uhreja, joka on vastustuskykyinen useille lääkkeille ja monesti parantumaton.

Mistä tuhoisa paluu johtuu?

Yhtenä syynä on se, että 20:n viime vuoden aikana tuberkuloosin torjuntaohjelmat ovat heikentyneet tai niistä on luovuttu monissa maailman osissa. Tämän vuoksi taudin määritys ja hoito on viivästynyt. Tämä taas on johtanut kuolonuhrien määrän kasvuun ja taudin leviämiseen.

Tuberkuloosin uudelleen ilmaantumiseen on syynä myös se, että liikakansoittuneissa kaupungeissa, varsinkin kehitysmaiden suurkaupungeissa, asuu entistä enemmän köyhiä, aliravittuja ihmisiä. Vaikka tuberkuloosia ei esiinnykään vain köyhässä väestössä – kuka tahansa voi saada sen – tartunta leviää helpommin ihmisestä toiseen epähygieenisissä ja ahtaissa oloissa. Tällaiset olot kasvattavat myös sen todennäköisyyttä, että ihmisen immuunijärjestelmä on liian heikko vastustamaan tätä tautia.

HIV ja tuberkuloosi – kaksinkertainen ongelma

Eräs suuri ongelma on se, että tuberkuloosi on ottanut tuhoisin seurauksin kumppanikseen HI- eli aidsviruksen. Niistä arviolta miljoonasta ihmisestä, jotka kuolivat aidsiin liittyvistä syistä vuonna 1995, kenties kolmannes kuoli tuberkuloosiin. Tämä johtuu siitä, että HIV heikentää elimistön kykyä vastustaa tuberkuloosia.

Useimmissa ihmisissä tuberkuloositartunta ei koskaan kehity sairaudeksi. Mistä se johtuu? Siitä, että tuberkuloosibasillit ovat vankeina makrofageiksi kutsuttujen solujen sisällä. Ihmisen immuunijärjestelmä, eritoten T-lymfosyytit eli T-solut, ovat sulkeneet ne sinne.

Tuberkuloosibasillit ovat kuin kobria, jotka on suljettu koreihin tiiviiden kansien avulla. Korit ovat makrofageja ja kannet T-soluja. Mutta kun aidsvirus saapuu paikalle, se potkaisee kannet pois korien päältä. Kun näin käy, basillit pääsevät karkuun ja ne voivat turmella minkä tahansa elimistön osan.

Aidspotilaille voi siksi kehittyä aktiivinen tuberkuloosi paljon todennäköisemmin kuin niille, joiden immuunijärjestelmä on terve. ”HI-viruksen kantajat voivat saada tartunnan erittäin herkästi”, sanoi muuan skotlantilainen tuberkuloosiasiantuntija. ”Kaksi HIV-potilasta sairastui tähän tautiin eräällä lontoolaisella klinikalla sen jälkeen, kun tuberkuloosipotilas oli kuljetettu sängyssä heidän ohitseen heidän istuessaan käytävässä.”

Aids on siis osaltaan pahentanut tuberkuloosiepidemiaa. Erään arvion mukaan aidsepidemia aiheuttaa vuoteen 2000 mennessä 1,4 miljoonaa tuberkuloositapausta, joita ei olisi muuten ilmaantunut. Tuberkuloosin lisääntymiseen ei vaikuta merkittävästi ainoastaan se, että aidspotilaat saavat hyvin herkästi tämän taudin, vaan myös se, että he voivat tartuttaa sen muihin, niihinkin joilla ei ole aidsia.

Lääkkeitä kestävä tuberkuloosi

Tuberkuloosin vastustustyötä vaikeuttaa entisestään vielä se, että on ilmaantunut lääkkeille vastustuskykyisiä tuberkuloosibasillin kantoja. Nämä superkannat uhkaavat tehdä tästä taudista jälleen parantumattoman, jollainen se oli ennen antibioottien keksimistä.

Ironista kyllä lääkkeille vastustuskykyisiä tuberkuloosibasilleja on ilmaantunut pääasiassa siksi, että tuberkuloosilääkkeiden käyttöä on valvottu kehnosti. Jotta tuberkuloosin hoito olisi tehokasta, hoitoa on jatkettava yli kuusi kuukautta ja potilaan on otettava neljää lääkettä ehdottoman säännöllisesti. Potilas voi joutua nielemään jopa tusinan verran pillereitä päivässä. Jos potilaat eivät ota lääkkeitä säännöllisesti tai lopettavat hoidon liian aikaisin, kehittyy tuberkuloosibasillin kantoja, joita on vaikea tai mahdoton tappaa. Jotkin kannat ovat vastustuskykyisiä jopa seitsemälle tavanomaiselle tuberkuloosilääkkeelle.

Kun potilaalla on tuberkuloosi, johon yksi tai useampi lääke ei tehoa, hänen hoitonsa ei ole ainoastaan vaikeaa vaan myös kallista. Hoito voi olla sata kertaa kalliimpaa kuin muiden tuberkuloosipotilaiden hoito. Esimerkiksi Yhdysvalloissa yhden ainoan potilaan hoito voi tulla maksamaan noin 1,3 miljoonaa markkaa!

WHO arvioi, että noin sadalla miljoonalla ihmisellä kautta maailman voi olla lääkkeille vastustuskykyisiä tuberkuloosibasillin kantoja; joihinkin näistä kannoista ei tepsi mikään tunnettu tuberkuloosilääke. Nämä tappavat kannat tarttuvat yhtä helposti kuin tavalliset kannat.

Ennaltaehkäisy ja hoito

Mitä tällä hetkellä tehdään tämän maailmanlaajuisen hätätilan vuoksi? Tämä tauti voidaan pitää aisoissa parhaiten siten, että tartuttajat havaitaan ja hoidetaan varhaisessa vaiheessa. Sen lisäksi, että tämä hyödyttää niitä, jotka jo ovat sairastuneet, se myös estää tautia leviämästä muihin.

Hoitamattomana tuberkuloosi tappaa yli puolet uhreistaan. Mutta oikein hoidettuna se voidaan lähes aina parantaa, ellei sitä aiheuta sellainen kanta, joka on vastustuskykyinen useille lääkkeille.

Kuten olemme havainneet, potilaiden on syötävä lääkekuuri loppuun, jotta hoito olisi tehokasta. Yleensä he eivät tee niin. Miksi eivät? Siksi, että yskä, kuume ja muut oireet häviävät tavallisesti muutaman viikon kuluttua hoidon aloittamisesta. Niinpä monet potilaat päättelevät parantuneensa ja lopettavat lääkkeiden ottamisen.

Voittaakseen tämän ongelman WHO ajaa ohjelmaa, josta käytetään lyhennettä DOTS (directly-observed treatment, short-course). Nimi viittaa siihen, että terveysalan työntekijät huolehtivat henkilökohtaisesti siitä, että potilaat todella nielevät jokaisen lääkeannoksen ainakin hoitokuurin ensimmäisten kahden kuukauden ajan. Tämä ei kuitenkaan ole aina helppoa, sillä monet tuberkuloosipotilaat ovat laitapuolen kulkijoita. Koska heidän elämänsä on usein täynnä huolia ja ongelmia – joillakuilla ei ole edes kotia – siitä huolehtiminen, että he ottavat lääkkeensä, voi olla ylivoimainen haaste.

Onko siis mitään toiveita siitä, että tämä ihmiskuntaa vaivaava vitsaus saataisiin lopulta voitetuksi?

[Tekstiruutu s. 5]

Tietoa tuberkuloosista

Määritelmä: tuberkuloosi on sairaus, joka yleensä iskee keuhkoihin ja aiheuttaa tuhoa niissä, mutta se voi levitä muihinkin elimistön osiin, varsinkin aivoihin, munuaisiin ja luihin.

Oireet: keuhkotuberkuloosi voi aiheuttaa yskää, laihtumista, ruokahaluttomuutta, voimakasta yöhikoilua, heikotusta, hengenahdistusta ja rintakipuja.

Miten määritetään: Tuberkuliinikoe voi osoittaa, onko henkilö joutunut tekemisiin tuberkuloosibasillin kanssa. Keuhkojen röntgenkuvaus voi paljastaa, että keuhkoissa on vaurioita, jotka voivat olla merkki aktiivisesta tuberkuloositartunnasta. Potilaan ysköksen laboratoriotutkimus on luotettavin tapa havaita tuberkuloosibasillit.

Ketkä pitäisi tarkastaa: ne joilla on tuberkuloosin oireita tai jotka ovat olleet toistuvasti läheisesti tekemisissä tuberkuloosipotilaiden kanssa, varsinkin jos ilmanvaihto on ollut huoneissa puutteellista.

Rokote: Ainoa käytettävissä oleva rokote tunnetaan nimellä BCG. Se ehkäisee vakavaa tuberkuloosia lasten keskuudessa, mutta siitä ei ole juuri hyötyä nuorille eikä aikuisille. Rokotus antaa suojan enintään 15 vuodeksi. BCG suojelee vain niitä, jotka eivät ole saaneet tartuntaa; tartunnan saaneille siitä ei ole hyötyä.

[Tekstiruutu s. 6]

Tuberkuloosi ja muoti

Kummallista kyllä tuberkuloosi romantisoitiin 1800-luvulla, sillä ihmiset ajattelivat, että tämän taudin oireet tekivät ihmisestä herkemmän, taiteellisemman.

Ranskalainen näytelmä- ja romaanikirjailija Alexandre Dumas kirjoitti 1820-luvun alkuajoista muistelmateoksessaan Mémoires: ”Oli muodikasta kärsiä keuhkovaivoista; kaikilla oli keuhkotauti, varsinkin runoilijoilla; oli tyylikästä kuolla alle 30-vuotiaana.”

Englantilaisen runoilijan lordi Byronin kerrotaan sanoneen: ”Haluaisin kuolla keuhkotautiin [tuberkuloosiin] – – koska kaikki hienot naiset sanoisivat: ’Katsokaa, kuinka mielenkiintoiselta tuo kuoleva Byron-parka näyttää!’”

Amerikkalainen kirjailija Henry David Thoreau, joka ilmeisesti kuoli tuberkuloosiin, kirjoitti: ”Heikkeneminen ja sairastaminen on usein kaunista, kuten – – keuhkotaudin kuumeinen hehku.”

Eräässä lääketieteellisen lehden The Journal of the American Medical Association kirjoituksessa todettiin tästä viehtymyksestä tuberkuloosiin: ”Tämä paradoksinen mieltymys tähän tautiin vaikutti muotisuuntauksiin: naiset pyrkivät näyttämään kalpeilta, haurailta, he käyttivät vaalentavaa meikkiä ja suosivat ohuita, musliinikankaasta tehtyjä vaatteita – anorektikoilta näyttävät mallit yrittävät nykyään saada aikaan pitkälti samanlaisen vaikutelman.”

[Tekstiruutu s. 7]

Tarttuuko tuberkuloosi helposti?

”Missään ei ole turvassa tuberkuloosibakteerilta”, varoittaa WHO:n maailmanlaajuisen tuberkuloosiohjelman johtaja tri Arata Kochi. ”Kuka tahansa voi saada tuberkuloositartunnan yksinkertaisesti vetämällä henkeensä tuberkuloosibakteerin, joka on joutunut ilmaan yskittäessä tai aivastettaessa. Nämä taudinaiheuttajat voivat leijua ilmassa tunteja, jopa vuosia. Me kaikki olemme vaarassa.”

Kaksi asiaa täytyy kuitenkin tapahtua ennen kuin ihminen sairastuu tuberkuloosiin. Ensinnäkin hänen täytyy saada tuberkuloositartunta. Toiseksi tartunnan täytyy puhjeta sairaudeksi.

Vaikka tartunnan voikin saada, kun on lyhyesti tekemisissä sellaisen henkilön kanssa, jolla tauti on hyvin tarttuvassa vaiheessa, tuberkuloosi leviää paljon todennäköisemmin toistuvan kanssakäymisen välityksellä, esimerkiksi hyvin ahtaissa oloissa elävissä perheissä.

Ne basillit, jotka tartunnan saanut on vetänyt henkeensä, lisääntyvät keuhkoissa. Yhdeksällä kymmenestä ihmisestä immuunijärjestelmä kuitenkin pysäyttää tartunnan leviämisen, eikä tartunnan saanut tule sairaaksi. Mutta kun HIV, diabetes, syöpään annettava kemoterapia tai jokin muu syy heikentää merkittävästi immuunijärjestelmää, uinuvat basillit saattavat toisinaan aktivoitua.

[Kuvan lähdemerkintä s. 4]

New Jersey Medical School​–National Tuberculosis Center

[Kuva s. 7]

Aidsviruksen vapauttamat tuberkuloosibasillit ovat kuin korista vapautettuja kobria