Moskova – sen 850-vuotisjuhla

Kaupunki joka on selviytynyt

”TULE, veli, luokseni Moskovaan.” Tämä kutsu, jonka lähetti Juri Dolgoruki eräälle toiselle ruhtinaalle vuonna 1147, näyttää olevan historiallisten aikakirjojen ensimmäinen maininta Moskovasta. Tämä vuosi – josta on kulunut 850 vuotta – on hyväksytty Moskovan, Venäjän pääkaupungin, perustamisajankohdaksi, vaikka arkeologiset todisteet osoittavat, että tuolla paikalla oli ollut pieni kylä jo kauan ennen sitä.

Moskovan 850-vuotispäivää odoteltaessa kunnostettiin ja entistettiin satoja kaupungin rakennuksia ja alueita: stadioneita, teattereita, kirkkoja, rautatieasemia, puistoja ja julkisia rakennuksia. Mikä hämmästyttävä muodonmuutos! ”Kokonaiset korttelit ovat muuttuneet niin, ettei niitä tunnista enää samoiksi”, totesi eräs moskovalainen.

Käydessämme Moskovassa viime kesäkuussa näimme työmiesjoukkoja entistämistöiden kimpussa kaikkialla kaupungin keskustassa lähellä Punaista toria. Työt jatkuivat ympäri vuorokauden. Ja kaikkialla oli muistutuksia 850-vuotisjuhlasta: kauppojen ikkunoissa, metrossa, lyhtypylväissä, myytävissä tavaroissa. Se mainittiin jopa siinä Moskovan sirkuksen esityksessä, jota kävimme katsomassa.

Syyskuuhun mennessä, jolloin tuhannet vierailijat eri puolilta maailmaa olivat läsnä erityisissä 850-vuotisjuhlallisuuksissa, Moskovan ilme oli parantunut hämmästyttävästi. Huolimatta niistä hirvittävistä vastoinkäymisten ajoista, joita Moskova on kokenut läpi historiansa, se on tosiaan selviytynyt ja kukoistanut.

Eräällä raamatunoppineella oli ilmeisestikin mielessään eräs tällainen aika Moskovan historiasta, kun hän viime vuosisadan alkupuoliskolla puhui ”taistelusta”, joka yhdistetään Raamatussa ”Harmagedoniin” (Ilmestys 16:​14, 16, Kuningas Jaakon käännös). Hän totesi joidenkuiden väittäneen, että Harmagedonin tapahtumapaikka olisi Moskova, vaikkei hän itse kannattanutkaan tätä näkemystä.a

Miksi jotkut esittivät tällaisen väitteen? Tarkastellaanpa Moskovan kiehtovaa ja monin paikoin traagista historiaa.

Selviytyy alkuvuosista

Moskova sijaitsee strategisella risteyspaikalla lähellä suuria jokia (Okaa, Volgaa, Donia ja Dnepriä) samoin kuin tärkeitä maanteitä. Eräässä vuodelta 1156 peräisin olevassa historiallisessa kertomuksessa todetaan, että ruhtinas Dolgoruki ”laski Moskovan kaupungin perustukset”, millä tarkoitetaan ilmeisesti sitä, että hän rakensi ensimmäiset linnoitukset, jotka muodostuivat maavalleista ja niiden päällä olevista puuvarustuksista. Tämä Kreml eli linnoitus sijaitsi Moskvajoen ja sen pienen sivujoen Neglinnajan välisellä kolmion muotoisella maa-alueella.

On traagista, että vain 21 vuotta myöhemmin läheisen Rjazanin ruhtinas ”ilmaantui Moskovaan ja poltti koko kaupungin”. Moskova rakennettiin uudelleen, mutta joulukuussa 1237 mongolit valloittivat Moskovan kuuluisan Tšingis-kaanin pojanpojan Batun johdolla ja polttivat sen jälleen maan tasalle. Lisäksi mongolit ryöstivät kaupungin vuonna 1293.

Onko mielestäsi merkittävää, että Moskova selvisi jokaisesta lamauttavasta iskusta? Lisäksi tämä kaupunki nousi Venäjän uskonnolliseksi keskukseksi vuonna 1326, jolloin Moskovan ruhtinas Iivana Kalita taivutti Venäjän ortodoksisen kirkon pään asettumaan asumaan Moskovaan.

Iivana III Suuren hallituskauteen (1462–​1505) mennessä Moskova oli lopulta irrottautunut mongolien vallasta. Vuonna 1453 ottomaanit eli turkkilaiset kukistivat Konstantinopolin (nykyään Istanbul), ja näin Venäjän hallitsijat jäivät ainoiksi ortodoksisiksi vallanpitäjiksi maailmassa. Tämä johti siihen, että Moskovasta alettiin puhua ”kolmantena Roomana” ja venäläisiä hallitsijoita kutsuttiin tsaareiksi eli keisareiksi.

Iivana III Suuren hallituskauden lopulla, Kristoffer Kolumbuksen tehdessä merimatkoja Amerikkaan, Kremliä laajennettiin ja sen ympärille rakennettiin tiilimuuri ja torneja, jotka ovat säilyneet nykyaikaan saakka lähes muuttumattomina. Muuri on reilusti yli 2 kilometriä pitkä, peräti yli 6 metriä paksu ja noin 20 metriä korkea, ja se ympäröi Kremlin lähes 30 hehtaarin suuruisen alueen.

Ehkä sinusta tuntuu yllättävältä, että 1500-luvun puolivälissä Moskovan sanottiin olevan suurempi kuin Lontoo. Sitten 21. kesäkuuta 1547 kaupunkia kohtasi katastrofi: paha tulipalo tuhosi sen, ja lähes koko väestö jäi kodittomaksi. Jälleen neuvokkaat moskovalaiset rakensivat sen uudelleen. Tuolloin nousi myös Pyhän Vasilin katedraali, joka rakennettiin Kazanin tataareista eli mongoleista saatujen sotilaallisten voittojen kunniaksi. Vielä nykyäänkin tämä Punaisella torilla oleva arkkitehtoninen mestariteos (valmistui vuoteen 1561 mennessä) tunnetaan laajalti Moskovan symbolina.

Kymmenisen vuotta myöhemmin eli vuonna 1571 Krimin mongolit tunkeutuivat Moskovaan ja valloittivat sen tuottaen uskomatonta tuhoa. He polttivat käytännössä kaiken muun paitsi Kremlin. Muistiinmerkinnät paljastavat, että kaupungin 200000 asukkaasta jäi henkiin vain 30000. ”Moskvajoki oli niin täynnä ruumiita, että sen kulkusuunta muuttui ja vesi oli karmiininpunaista kilometrien matkalta myötävirran suuntaan”, kertovat Time-Life-kustantamon julkaisijat kirjassa Rise of Russia.

Jälleen kerran Moskova piti rakentaa uudelleen. Ja se tehtiin! Aikaa myöten kaupunki laajeni jälleen Kremlin ulkopuolelle siten, että rakennettiin perättäisiä muureja, joiden sisään jäivät Kitai-gorod (Kiinalaiskaupunki), Belyi gorod (Valkoinen kaupunki) ja Zemljanoi gorod (Maakaupunki). Moskova on asemakaavaltaan vielä nykyäänkin ympyrän muotoinen, joskin Kremlin ympäri kulkevat muurien tilalla kehätiet.

Tuohon aikaan Moskovan asukkaat kärsivät suuresti Iivana Suuren pojanpojan Iivana Julman tyrannian alaisuudessa. Sitten vuonna 1598 Iivana Julman poika ja seuraaja Fedor kuoli vailla perillistä. Tästä alkoi ”suuren sekasorron aika”, jota kirjassa Rise of Russia sanotaan ”Venäjän koko historian hillittömimmäksi ja sekasortoisimmaksi ajaksi”. Se kesti noin 15 vuotta.

Selviytyy ennennäkemättömästä kriisistä

Pian sen jälkeen kun Boris Godunov, Fedorin lanko, anasti vallan, Moskovaa vitsasivat hirvittävä kuivuus ja nälänhätä. Kerrotaan, että yhtenä seitsemän kuukauden ajanjaksona vuonna 1602 kuoli 50000 ihmistä. Vuosina 1601–03 kaupungissa menehtyi yhteensä yli 120000 henkeä.

Heti tämän katastrofin jälkeen Venäjälle tunkeutui puolalaisten sotilaiden avustamana mies, joka väitti olevansa ruhtinas Dmitri, Iivana Julman poika. Todellisuudessa todisteet osoittavat, että oikea Dmitri oli tapettu vuonna 1591. Kun Godunov kuoli yllättäen vuonna 1605, tämä niin sanottu Vale-Dmitri saapui Moskovaan ja hänet kruunattiin tsaariksi. Vain vuoden ja yhden kuukauden vallassaolon jälkeen vastustajat teloittivat hänet.

Hänen jälkeensä ilmaantui lisää valtaistuimen tavoittelijoita, muiden muassa toinen Vale-Dmitri, joka myös sai apua Puolalta. Juonittelut, sisällissodat ja murhat yleistyivät. Puolan kuningas Sigismund III Vaasa tunkeutui Venäjälle vuonna 1609, ja myöhemmin allekirjoitettiin sopimus, jossa hänen poikansa Vladislav IV Waza tunnustettiin Venäjän tsaariksi. Kun puolalaiset pääsivät Moskovaan vuonna 1610, kaupunki joutui Puolan hallintaan. Pian venäläiset nousivat kuitenkin puolalaisia vastaan ja karkottivat heidät Moskovasta loppuvuodesta 1612.

Tänä hirvittävän sekasorron aikana Moskova muuttui joutomaaksi, jota peittivät kilometrien säteellä entisten katujen paikoille levittäytyneet ohdakkeet ja rikkaruohot. Maakaupungin vallitus oli poltettu, ja Kremlin rakennukset olivat ränsistyneet. Muuan paikalla käynyt ruotsalainen lähetti päätteli: ”Se oli kuuluisan Moskovan hirvittävä ja tuhoisa loppu.” Mutta hän erehtyi.

Eräs Romanov-sukuun kuuluva venäläinen tsaari valittiin hallitsijaksi vuonna 1613, ja tämän uuden Romanovien hallitsijasuvun tsaarit pitivät valtaa yli 300 vuotta. Vaikka tällä nuorella uudella tsaarilla Mikaelilla ei hävityksen jäljiltä kuulemma ”ollut paikkaa missä asua”, Moskova rakennettiin uudelleen ja siitä tuli jälleen merkittävä kaupunki maailmassa.

Vuonna 1712 Mikaelin pojanpoika tsaari Pietari Suuri muutti Venäjän pääkaupungin paikan Moskovasta Pietariin, jonka hän oli rakennuttanut Itämeren rannalle. Moskova säilyi kuitenkin Venäjän rakastettuna ”sydämenä”. Valloitusaikeissa olleen Ranskan keisarin Napoleon Bonaparten kerrotaan sanoneen, että jos hän valloittaisi Pietarin, hän tarttuisi Venäjää päästä, ja jos hän valloittaisi Moskovan, hän tuhoaisi sen sydämen.

Napoleon tosiaan otti Moskovan, mutta kuten historia kertoo, hänen sydämensä murtui, ei Moskovan. Se mitä Moskovassa tapahtui, oli jotakin niin hirvittävää, että ilmeisesti sen vuoksi jotkut samastivat tuon kaupungin Harmagedoniin.

Moskova nousee tuhkasta

Keväällä 1812 Napoleon tunkeutui Venäjälle sellaisen sotajoukon voimalla, jonka miesvahvuus oli paisunut noin 600000:ksi. Venäläiset perääntyivät toteuttaen ”poltetun maan taktiikkaa” eivätkä jättäneet viholliselle mitään. Lopulta he päättivät luovuttaa hylätyn Moskovan ranskalaisille!

Monien asiantuntijoiden mukaan moskovalaiset sytyttivät mieluummin itse kaupunkinsa tuleen kuin antoivat sen ranskalaisille. ”Navakka tuuli sai tulen roihahtamaan todelliseksi helvetiksi”, todetaan eräässä Venäjän historiasta kertovassa teoksessa. Ranskalaiset jätettiin vaille ruokaa ja rehua, kuten tuossa historiakirjassa selitetään: ”Venäläiset eivät antaneet ainoatakaan jauhosäkkiä tai heinäkuormaa Ranskan armeijalle.” Ranskalaiset, joille ei jäänyt vaihtoehtoja, lähtivät Moskovasta vajaan kuuden viikon kuluttua tunkeutumisestaan, ja perääntyessään he menettivät käytännössä koko armeijansa.

Moskovalaisten rohkeus oli pelastanut heidän maineikkaan kaupunkinsa, ja päättäväisyydellään he nostivat sen esiin tuhkasta. Aleksandr Puškin, jota sanotaan usein Venäjän suurimmaksi runoilijaksi, oli 13-vuotias Napoleonin tunkeutuessa Moskovaan, hänen rakkaaseen kotikaupunkiinsa. Hän kirjoitti Moskovasta: ”Ah, kaikkialla se venäläistä yhdistää! Se sana kuinka soimaan jää!”

Selviytyminen ja menestys

Monet nykyään elävät ihmiset tietävät joko omasta kokemuksestaan tai näkemiensä elokuvien perusteella, miten hirvittävän vaikeat ajat Moskovalle koittivat vuonna 1917 alkaneen Venäjän vallankumouksen aikana. Kaupunki ei kuitenkaan vain selviytynyt – se alkoi myös kukoistaa. Rakennettiin metro sekä Moskovan-Volgan kanava kaupungin vedensaannin turvaamiseksi. Lukutaidottomuus eliminoitiin lähes täysin, ja 1930-luvun lopulla Moskovassa oli toistatuhatta kirjastoa.

Manchesterin entinen pormestari kirjoitti vuonna 1937 kirjassa Moscow in the Making: ”Ellei satu puhkeamaan jotakin suurta sotaa – – uskon, että kymmenvuotissuunnitelman loppuun mennessä Moskovasta on hyvää vauhtia tulossa kaikkien asukkaittensa terveyden ja elämän mukavuuksien osalta parhaiten suunniteltu suurkaupunki, minkä maailma on koskaan tuntenut.”

Mutta kesäkuussa 1941 Saksa ryhtyi provosoimattomaan hyökkäykseen liittolaistaan Venäjää vastaan, jonka kanssa se oli solminut hyökkäämättömyyssopimuksen vajaat kaksi vuotta aiemmin. Lokakuussa saksalaissotilaat olivat 40 kilometrin päässä Kremlistä. Moskovan kukistuminen näytti väistämättömältä. Melkein puolet Moskovan 4,5 miljoonasta asukkaasta oli evakuoitu. Noin 500 tehdasta oli pakannut koneensa ja lähettänyt ne uusiin paikkoihin Itä-Venäjälle. Moskova ei kuitenkaan suostunut kukistumaan. Kaupunki kirjaimellisesti kaivautui puolustusasemiin, linnoittautui ja karkotti saksalaiset.

Moskova kärsi hirvittävästi samoin kuin monet muut Venäjän kaupungit. ”Moskova on käynyt yhdessä vuosisadassa läpi niin paljon”, kirjoitti eräs amerikkalainen uutistoimittaja, joka asui siellä 1930- ja 1940-luvuilla, ”että minua ihmetyttää sen selviytyminen.” On tosiaan merkittävää, että Moskova läpäisi nuo vaikeudet ja että siitä on tullut yksi nykymaailman suurimmista ja tärkeimmistä kaupungeista.

Nykyään Moskovassa on yli yhdeksän miljoonaa asukasta ja pinta-alaltaan se on noin tuhat neliökilometriä, joten se on suurempi ja väekkäämpi kuin New York. Kremliä kiertävät useat kehätiet, muun muassa toistasataa kilometriä pitkä Moskovan kehätie, jota voidaan karkeasti pitää Moskovan rajana. Kaupungin keskustasta poispäin lähtee leveitä puistokatuja kuin pyörän puolia.

Useimmat moskovalaiset liikkuvat kuitenkin kaupungin erinomaisella metrolla, joka on laajentunut niin, että siinä on yhdeksän linjaa ja noin 150 asemaa ja se palvelee kaikkia kaupungin osia. Moskovan metroasemat ovat ”maailman hienoimpia”, sanotaan tietosanakirjassa World Book Encyclopedia. Jotkin asemat ovat kuin palatseja, joita koristavat kattokruunut, patsaat, lasimaalaukset ja runsaat määrät marmoria. Ensimmäisiin 14 asemaan käytettiinkin yli 70000 neliömetriä marmoria eli enemmän kuin kaikkiin niihin palatseihin, jotka Romanovit rakensivat 300 vuoden aikana!

Kaupungille annetaan uusi ilme

Viimekesäisen vierailumme aikana nousimme metroon ja kävimme katsomassa yhtä suurimmista uudistusprojekteista: valtavaa, 103000-paikkaista Leninin stadionia, joka rakennettiin Etelä-Moskovaan 1950-luvulla. Kun saavuimme sinne, uusia penkkejä laitettiin parhaillaan paikoilleen, ja kuvittelimme mielessämme siirrettävää kattoa, jonka ansiosta stadionilla voitaisiin järjestää tilaisuuksia ympäri vuoden.

Kremliä vastapäätä Punaisen torin toisella puolella sijaitsevan kuuluisan tavaratalon GUMin julkisivu oli saanut uuden, hienon ilmeen. Kremlin toisella puolella, paikassa missä Neglinnaja virtasi ennen kuin se viime vuosisadalla johdettiin maan alle, maisemaa kaunistaa nyt tuota entistä jokea jäljittelevä virta. Suoraan tuon virran toisella puolella rakennettiin suunnatonta monikerroksista, maanalaista liikekeskusta, jonka yhteyteen tulee ravintoloita ja muita tiloja. Eräs moskovalainen kirjoittaja sanoi, että se on ”Euroopan suurin liikekeskus”, mutta lisäsi: ”Tai niin pormestarin toimistossa ainakin ajatellaan.”

Eräällä toisella alueella lähellä Kremliä rakennusnostureita näytti olevan joka puolella ja rakentaminen oli voimaperäistä. Kaivualueilta löydettiin arkeologisia aarteita. Eräältäkin paikalta löytyi yli 95000 sellaisen venäläisen ja länsieurooppalaisen kolikon kätkö, jotka ovat peräisin 1400–1600-luvuilta.

Kirkkoja kunnostettiin ja joitakin rakennettiin uudelleen. Punaisella torilla sijaitseva Kazanin jumalanäidin katedraali, joka tuhoutui vuonna 1936 ja jonka tilalle rakennettiin yleinen käymälä, oli jo valmis. Jättiläismäinen Kristus Vapahtajan katedraali, joka rakennettiin Napoleonista saadun voiton kunniaksi, oli räjäytetty vuonna 1931 kommunistien uskonnonvastaisen kampanjan aikana. Käyntimme aikana se oli juuri valmistumassa entiselle paikalleen, missä oli vuosien ajan ollut valtava lämmitettävä ulkoilmauima-allas.

Rakennuspaikoilla kiertäminen oli kiehtovaa, varsinkin kun mietimme sitä uutta ilmettä, jonka Moskova saisi vuoden loppuun mennessä. Rakkaaksi Moskovan tekivät meille kuitenkin sen asukkaat. ”Vierailija hukutetaan kaikkeen siihen ystävällisyyteen, jonka osoittamiseen moskovalaisilla on luontainen kyky”, totesi kerran eräs Moskovan-kirjeenvaihtaja. Huomasimme tämän pitävän paikkansa, erityisesti kerääntyessämme pikkuruisen keittiönpöydän ympärille nauttimaan erään venäläisen perheen rakkaudellisesta lämmöstä ja vieraanvaraisuudesta.

Havaitsimme iloksemme myös, että monet moskovalaiset ovat oppineet ymmärtämään Harmagedonin todellisen merkityksen, taistelun jossa Luojamme puhdistaa koko maapallon. Tämä aloittaa uuden ajan, jolloin kaikki häntä aidosti rakastavat ihmiset voivat elää yhdessä, eivät ennakkoluuloisuuden ja epäluulon kahlitsemina, vaan ymmärrystä ja luottamusta osoittaen, Jumalan lapsina, jotka rakastavat toisiaan ja palvelevat Jumalaa yksimielisinä (Johannes 13:​34, 35; 1. Johanneksen kirje 2:​17; Ilmestys 21:​3, 4). (Lähetetty.)

[Alaviite]

[Kuva s. 13]

Pyhän Vasilin katedraali ja Kremlin muurit, jotka tunnetaan laajalti Moskovan symboleina

[Kuva s. 15]

Kaikkialla on muistutuksia 850-vuotisjuhlasta

[Kuva s. 16]

Uuden ilmeen saanut kuuluisa tavaratalo GUM

[Kuva s. 16, 17]

Monet metroasemat muistuttavat palatseja

[Lähdemerkintä]

Tass/Sovfoto

[Kuva s. 16, 17]

Leninin stadionia kunnostetaan

[Kuva s. 17]

Uutta maisemasuunnittelua Kremlin ulkopuolella

[Kuvat s. 18]

Rakennusnostureita näytti olevan joka puolella ja rakentaminen oli voimaperäistä