Miniatyyrikirjojen kiehtova maailma

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN BRITANNIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

ÄÄRIMMÄISYYDET ovat jännittäviä – korkein vuori tai rakennus, syvin valtameri, pisin tunneli. Entä sitten pienin kirja? Miniatyyrikirjat ovat kiehtovia! Niitä on painettu miljoonia, ainakin 20 kielellä ja kaikista kuviteltavissa olevista aiheista. Ellet vielä ole tutustunut niiden maailmaan, kurkista sinne nyt lyhyesti.

Miten miniatyyrikirja määritellään? Yleisesti hyväksytty sääntö on, että sekä kirjan korkeus että sen leveys saavat olla korkeintaan 76 millimetriä. Nämä mitat koskevat myös sidosta, vaikka jotkut pikkutarkat keräilijät soveltavatkin ne mieluummin ainoastaan kirjan sivuihin. Miksi näitä miniatyyriniteitä on painettu?

Taidon eri puolia

Toisin kuin saattaisi odottaa, useimmat miniatyyrikirjat ovat aivan luettavia. Miniatyyrikokoon painettuja almanakkoja, klassisia tekstejä, romaaneja, näytelmiä, sanakirjoja ja pyhiä kirjoituksia voidaan näin ollen pitää mukana ja käyttää vaivattomasti. Vaikka vuosia sitten tämä olisi ollut pääsyy omistaa tuollaisia pikkuruisia niteitä, nykyiset keräilijät ovat kiinnostuneempia eräästä toisesta miniatyyrikirjoihin liittyvästä puolesta: niiden painajien ja sitojien taidosta.

Painajien täytyi voittaa monia teknisiä vaikeuksia voidakseen suunnitella ja valmistaa kirjasimia, joiden jälki olisi luettavissa joko suurennuslasilla tai ilman sitä. Suuri osa heidän työstään on tuottanut erittäin kauniita kirjoja. Myös paperin ja painovärin valmistajat yhdistivät taitonsa, jotta sivun painojälki olisi saatu moitteettoman tarkaksi.

Kun kirja on painettu, se sidotaan; ja miniatyyrikirjan sidos voi olla äärimmäisen taidokas. Ammattilaisten taidot käyvät ilmi pienen pienistä kansista, joita he ovat valmistaneet työstetystä nahasta, kulta- tai hopeafiligraaneista, kilpikonnan kilvestä tai koristellusta emalista. Toiset kannet ovat silkkiä tai samettia, tai ne on kirjailtu tai jopa koristeltu helmin ja paljetein, ja joihinkin kirjoihin kuuluu erillinen suojakotelo.

Tekstejä kuvittaneet kaivertajat loivat uskomattoman yksityiskohtaisia kuvia, jotka veivät paperista alaa usein alle kuusi neliösenttimetriä! Esimerkeistä käyvät englantilaisen sanakirjantekijän tri Samuel Johnsonin muotokuva eräässä 1890-luvulla painetussa 368-sivuisessa miniatyyrisanakirjassa (Bryce’s Thumb English Dictionary) ja englantilaiselle näyttelijättärelle Ellen Terrylle vuonna 1909 omistettu kuva, joka on Shakespearen Rikhard III:n nimisivun viereisellä sivulla.

Pariisissa julkaistu Bibliothèque Portative du Voyageur on miniatyyrikirjakokoelma, jota Napoléon Bonaparten ajatellaan pitäneen mukanaan sotaretkillään. Sen 49:ää ranskalaista klassikkoa säilytetään nahkapäällysteisessä laatikossa, joka on suljettuna suuren foliokokoisen kirjan näköinen.

Peukaloraamattuja

Niin sanotut peukaloraamatut eivät välttämättä ole kokonaisia Raamattuja. Jotkin ovat vain ”Uusia testamentteja”. Toiset ovat lyhennelmiä Raamatun kertomuksista tai sisältävät Raamatun koko historian noin 7000 sanan pituiseksi tiivistettynä, ja ne tarkoitettiin erityisesti lasten luettavaksi. Niillä on muun muassa seuraavanlaisia nimiä: ”Raamattu pienoiskoossa” (The Bible in Miniature), ”Pyhän Raamatun historia” (The History of the Holy Bible) ja ”Lapsen Raamattu” (The Child’s Bible).

Miten peukaloraamattu sai nimensä? Ilmeinen selitys on se, ettei tällainen Raamattu ole paljonkaan ihmisen peukalonpäätä suurempi. Eräässä peukaloraamatuista kertovassa kirjassa (Three Centuries of Thumb Bibles) kuitenkin mainitaan, että tuo termi on saatettu keksiä sen jälkeen kun Englannissa oli käynyt kuuluisa amerikkalainen kääpiö Charles Stratton, joka tunnettiin paremmin nimellä kenraali Tom Thumb eli Peukaloinen. Tätä väitettä tukee se, että Stratton kävi Englannissa vuonna 1844 ja termi ”peukaloraamattu” näyttää olleen käytössä ensi kertaa Lontoossa vuonna 1849.

Epätavallisia raamatullisia kirjoja

Erikoinen lisä pienten Raamattujen maailmaan on vuosisadan vaihteen tienoilla painettu The Finger New Testament. Sillä on leveyttä vain kolme senttimetriä ja korkeutta yhdeksän senttimetriä – sormen (engl. finger) verran, siitä sen nimi. Koska se kuitenkin on yli 76 millimetriä korkea, se ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä miniatyyrikirja, vaikka se usein luokitellaankin miniatyyriraamattujen joukkoon. Tässä pienessä kirjassa käytetty neljän pisteen kirjasinkoko on erittäin terävä, ja monet pystyvät helposti lukemaan sitä ilman suurentamista.

Eräs epätavallinen esimerkki on nimeltään The Illustrated Bible, jossa on otsikolla ”Rautatie taivaaseen” varustettuja runoja. Sitä painettiin yli 50 vuoden ajan Britannian rautateiden alkuaikoina. Kirjoittaja hyödynsi rautateitä kaksisivuisessa runossa nimeltä ”Ohjatakseni sinut toiseen suuntaan”. Tuo toinen suunta osoittautuu ”Jeesukseksi Kristukseksi, Jehovan Pojaksi”. Runo päättyy: ”Poikani, sanoo Jumala, anna sydämesi minulle. Kiiruhda – tai muutoin juna lähtee.”

Epätavallinen on myös vuoden 1900 My Morning Counsellor. Siinä on joka päivälle teksti, ja jokainen kuukausi alkaa jollakin Jumalan nimen muodolla. Esimerkiksi helmikuussa se on ”Jehova-Salom”. Sekä tämä kirja että edellä mainittu The Illustrated Bible osoittavat, että Jumalan nimi Jehova oli yleisesti käytössä Britanniassa sata vuotta sitten.

Pienin?

Vuosisatojen saatossa on monen kirjan väitetty olevan pienin painettu kirja. Ensimmäinen perusteltavissa oleva väite esitettiin vuonna 1674, kun C. van Langen kirja Bloem-Hofje painettiin pikkuisella kirjasinkoolla. Eräässä miniatyyrikirjoja käsittelevässä teoksessa (Miniature Books) sitä kuvaillaan ”sormen kynnen kokoiseksi”, ja se piti hallussaan ennätystä yli kaksisataa vuotta.

Danten Jumalaisesta näytelmästä painettiin kuuluisa italiankielinen laitos kahden pisteen kirjasinkoolla, jota pidetään pienimpänä koskaan käytettynä kokona – sitä tuskin pystyy lukemaan paljain silmin. Kirja valmistettiin Padovassa Italiassa vuonna 1878. Kolmenkymmenen sivun painamiseen kului kuukausi, ja jokaista uutta kehilöä varten tarvittiin uudet kirjakkeet. Siitä huolimatta kirjaa painettiin 1000 kappaletta.

Koko pieneni pienenemistään. Vuonna 1978 Gleniffer Pressin Paisleyssä Skotlannissa painamasta lastenlorusta Three Blind Mice tuli ”maailman pienin kirja”. Tämä pienehkö painos jäi häviölle vuonna 1985, kun samat painajat valmistivat 85 kappaletta toista lastenlorua nimeltä Old King Cole!. Jokainen kirja on kooltaan vain millimetri kertaa millimetri. Sivuja voi kääntää – neulalla!

Tällaiset äärimmäisen pienet kirjat, joita Louis Bondy kuvailee ”tuskin pölyhiukkasta kummemmiksi”, ovat todiste uskomattomasta kärsivällisyydestä ja taidosta. Nämä pikkuriikkiset kirjat kuitenkin poikkeavat miniatyyrikirjojen alkuperäisestä ajatuksesta valmistaa luettavia ja helposti käytettäviä kirjoja.

Hienoja kokoelmia tällaisia ihastuttavia miniatyyriniteitä on nähtävillä museoissa, ja monia muita on yksityisomistuksessa. Jos joskus astut näiden pienten kirjojen kiehtovaan maailmaan, muista käsitellä niitä hyvin varovaisesti. Ne todellakin ovat taideteoksia!

[Tekstiruutu/Kuva s. 14]

Fotomekaaninen pienentäminen

Kaikkien aikojen pienimmän ”Uuden testamentin” valmisti glasgowlainen skotti David Bryce vuonna 1895. Sen koko on 19 millimetriä kertaa 16 millimetriä, ja se on vain 8 millimetriä paksu! Miten sen painaminen oli mahdollista? ”Se on tarkasti ja terävästi painettu käyttämällä hyväksi fotomekaanista pienentämistä”, selittää Louis Bondy kirjassa Miniature Books. Koska valokuvaus oli sata vuotta sitten vielä lapsenkengissä, tämä ei ollut mikään pieni saavutus.

David Bryce painoi samalla tekniikalla myös useita koko Raamatun sisältäviä peukaloraamattuja. Jokaisen Raamatun kanteen on työnnetty suurennuslasi niitä varten, joilla on vaikeuksia lukea tuota hentoa tekstiä. Sen avulla sinnikkäät onnistuvat lukemaan.

On huomionarvoista, että valokuvaamalla pienennettyjen julkaisujen painomenetelmä oli Jehovan todistajilla hyvässä käytössä sekä natsien vainotessa heitä toisen maailmansodan aikana että kommunistien vainotessa heitä myöhemmin. Ohessa on kuva Raamatun tutkimisen apuvälineestä, joka on painettu tällä menetelmällä. Se salakuljetettiin todistajille natsien keskitysleiriin tulitikkurasiaan kätkettynä.

Tämä sopi tulitikkurasiaan ja salakuljetettiin keskitysleiriin

[Kuva s. 13]

Miniatyyrikirjat voivat pienestä koostaan huolimatta olla luettavia

[Kuva s. 15]

Miniatyyrikirjakokoelma