Tulevatko sademetsät säilymään?

TÄMÄN vuosisadan alussa kuoli pohjoisamerikkalainen muuttokyyhky sukupuuttoon. Se on saattanut olla kaikkien aikojen runsaslukuisin lintulaji. Ornitologit ovat arvioineet, että kaksisataa vuotta sitten tähän lajiin kuului 5–10 miljardia yksilöä!

Tämä ehtymättömänä pidetty halvan linnunlihan lähde kuitenkin katosi sadassa vuodessa tavalla, jota on sanottu ”kaikkien aikojen dramaattisimmaksi [yhden lajin] hupenemiseksi”. Yhdysvalloissa on Wyalusingin osavaltiopuistossa Wisconsinissa muuttokyyhkylle omistettu muistomerkki, jossa lukee: ”Tämä laji kuoli sukupuuttoon ihmisen ahneuden ja ajattelemattomuuden vuoksi.”

Muuttokyyhkyn kohtalo on meille muistutus siitä, miten runsaslukuisinkin luomakunnan osa on suojaton ihmisen hyökkäyksiä vastaan. Ahneus ja ajattelemattomuus on edelleenkin yleistä. Nykyään ei uhattuna ole vain yksi laji, vaan koko ekosysteemi. Jos sademetsät katoavat, katoavat myös kaikki niiden asukkaat – suunnilleen puolet planeettamme lajeista – niiden mukana. Tiedemiesten mukaan tällainen katastrofi olisi ”pahin biologinen onnettomuus, minkä ihminen on koskaan aiheuttanut”.

On totta, että meillä on nykyään enemmän tietoa ympäristöstämme kuin sitä oli sata vuotta sitten. Tällainen tieto ei kuitenkaan ole kyennyt pysäyttämään tuhon vääjäämätöntä etenemistä. ”Me tuhoamme nykyään sellaista, mitä ei kyetä millään korvaamaan”, sanoo kasvitieteilijä Manuel Fidalgo, ”eikä aikaa ole paljoakaan jäljellä. Pelkään, että muutaman vuoden kuluttua koskemattomia metsiä on enää ainoastaan sellaisilla vuorenrinteillä, joille puunhakkaajat eivät pääse.”

Luonnontieteilijät ovat huolissaan, sillä sademetsiä on hyvin vaikea saada uusiutumaan. Kirja The Emerald Realm: Earth’s Precious Rain Forests sanoo sademetsien uudistamisesta suoraan, että se on ”hidasta ja kallista, – – viimeinen keino sademetsän pelastamiseksi”. Parhaassakin tapauksessa metsänuudistamisessa olisi kysymys vain muutaman tropiikin puulajin istuttamisesta, ja taimikko vaatisi jatkuvaa hoitoa, jotta rikkaruohot eivät tukehduttaisi sitä.

Se, voisiko metsä saada joskus takaisin entisen loistonsa, riippuisi siitä, miten lähellä koskematonta sademetsää uudelleen istutettu alue sijaitsee. Ainoastaan lähietäisyys mahdollistaisi sen, että uudistusalalle lopulta siirtyisivät ne kymmenettuhannet lajit, joista aito sademetsä koostuu. Siinäkin tapauksessa tämä prosessi kestäisi satoja vuosia. Jotkin alueet, jotka hylättiin maya-kulttuurin sortuessa tuhat vuotta sitten, eivät vieläkään ole palautuneet täysin ennalleen.

”Uudenlainen kansainvälinen yhteistyö”?

Eräs tutkija Washingtonissa toimivasta Smithsonian-instituutista on ehdottanut, että olemassaolevista sademetsistä säästettäisiin 10 prosenttia tuleville sukupolville turvaamaan mahdollisimman monien lajien säilymistä. Tällä hetkellä on noin 8 prosenttia sademetsistä suojelun piirissä, mutta monet näistä reservaateista ja kansallispuistoista ovat puistoja vain nimellisesti, sillä niiden suojelemiseen ei ole rahaa eikä henkilökuntaa. On selvää, että täytyy tehdä jotakin muuta.

Sademetsien suojelun puolestapuhuja Peter Raven selittää: ”Sademetsien pelastaminen vaatii uudenlaista kansainvälistä yhteistyötä ja sen tajuamista, että maapallon kohtalo on kaikkien ihmisten käsissä. On pakko keksiä keinoja köyhyyden ja nälän lievittämiseksi kaikkialla maailmassa. On pakko saada aikaan uusia sopimuksia valtioitten välille.”

Hänen suosituksensa on monien mielestä järkevä. Sademetsien pelastamiseksi tarvitaan maailmanlaajuista ratkaisua – jollaista tarvitaan moniin muihinkin ongelmiin, joita ihmiset kohtaavat kaikkialla maailmassa. Ongelmana on, miten saada aikaan ”sopimuksia valtioitten välille”, ennen kuin syntyy maailmanlaajuinen katastrofi ja tapahtuu korvaamatonta vahinkoa. Kuten Peter Raven antaa ymmärtää, sademetsien tuhoutuminen on läheisesti yhteydessä muihin kehitysmaiden hankaliin ongelmiin, joita ovat esimerkiksi nälkä ja köyhyys.

Se, mitä eri valtiot ovat tehneet tällaisten ongelmien poistamiseksi, on toistaiseksi tuottanut vain niukasti tuloksia. Jotkut kysyvät, tulevatko valtiot jonakin päivänä yhteisen hyvän nimissä voittamaan ahtaat, vastakkaiset kansalliset etunsa, vai jääkö ”uudenlainen kansainvälinen yhteistyö” pelkäksi haaveeksi.

Historian perusteella ei näyttäisi olevan aihetta optimismiin. Eräs tekijä kuitenkin usein unohdetaan, nimittäin se, miten sademetsien Luoja suhtautuu tilanteeseen. Professori Edward O. Wilson Harvardin yliopistosta sanoo: ”Tulee muistaa, että nykyään hävitystyön kohteena on osa luomakunnasta ja että me näin riistämme kaikilta tulevilta sukupolvilta sen, minkä olemme itse saaneet perinnöksemme.”

Antaisiko maapallon Luoja ihmisten hävittää hänen kättensä työn täydellisesti? Sellainen ei tulisi kysymykseenkään.a Raamattu sen sijaan ennustaa, että Jumala ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maata” (Ilmestys 11:18). Miten Jumala tulee toteuttamaan oman ratkaisunsa? Hän on luvannut perustaa Valtakunnan – ylikansallisen taivaallisen hallituksen – joka ratkaisee kaikki maailman ongelmat ja joka ”ei ikinä tuhoudu” (Daniel 2:44).

Jumalan valtakunta ei ainoastaan tee loppua ihmisen aiheuttamasta planeettamme turmeltumisesta, vaan se myös valvoo maapallon luonnonkauneuden ennalleen saattamista. Koko maapallosta tulee lopulta maailmanlaajuinen puisto, aivan kuten Luojamme oli alun perin tarkoittanutkin (1. Mooseksen kirja 1:28; 2:15; Luukas 23:42, 43). Ihmiset tulevat kaikkialla olemaan ”Jehovan opettamia”, ja he oppivat rakastamaan ja arvostamaan hänen kaikkia luomistöitään, myös sademetsiä (Jesaja 54:13).

Psalmista kuvaili tätä siunattua aikaa näin: ”Puhjetkoot – – kaikki metsän puut ilohuutoon Jehovan edessä. Sillä hän on tullut, sillä hän on tullut tuomitsemaan maan. Hän tuomitsee tuottoisan maan vanhurskaudessa ja kansat uskollisuudessaan.” (Psalmit 96:12, 13.)

Voimme olla onnellisia siksi, että sademetsien tulevaisuus ei ole riippuvainen ihmisen tuntemasta huolesta – tai hänen ahneudestaan. Raamattu antaa meille syyt luottaa siihen, että Luoja itse puuttuu asioihin ja pelastaa trooppiset metsämme. Tulevat sukupolvet voivat nähdä Jumalan lupaamassa uudessa maailmassa sademetsän kaikessa loistossaan (Ilmestys 21:1–4).

[Alaviite]