Nuoret kysyvät:

Miksi minun täytyy elää ilman vanhempiani?

”Millaista oli elämäni ilman vanhempia? Voin sanoa, että se oli aika surullista monestakin syystä. On hyvin vaikea kasvaa ilman vanhempiensa rakkautta ja hellyyttä.” (Joaquín)

”Ne päivät, joina vanhempien piti tulla kouluun allekirjoittamaan todistukset, olivat minulle haastavimpia. Tunsin oloni hyvin surulliseksi ja yksinäiseksi. Tunnen samoin toisinaan vieläkin.” (16-vuotias Abelina)

YKSI aikamme tragedioista on se, että miljoonat nuoret joutuvat kasvamaan ilman vanhempia. Itä-Euroopassa tuhannet ovat jääneet orvoiksi sodan takia. Afrikassa aids-epidemia on saanut aikaan samanlaista tuhoa. Jotkut lapset taas ovat yksinkertaisesti joutuneet vanhempiensa hylkäämiksi. Jotkut muut ovat taas joutuneet vanhemmistaan eroon sodan tai luonnononnettomuuden vuoksi.

Tämänkaltaiset tilanteet olivat yleisiä myös Raamatun aikoina. Raamatussa mainitaan toistuvasti esimerkiksi orpojen ahdinko (Psalmit 94:6; Malakia 3:5). Sodat ja muut traagiset tapahtumat erottivat perheenjäseniä toisistaan myös silloin. Niinpä Raamatussa kerrotaan nuoresta tytöstä, joka joutui eroon vanhemmistaan, kun syyrialainen rosvojoukko vei hänet mukanaan (2. Kuninkaiden kirja 5:2).

Ehkä sinä olet yksi niistä miljoonista nuorista, joilla ei niin ikään ole vanhempia. Jos olet, tiedät tarkalleen, kuinka ahdistavaa sellainen voi olla. Miksi näin on käynyt sinulle?

Ei sinun syytäsi

Mietitkö, rankaiseekohan Jumala sinua jotenkin? Tai ehkä olet vanhemmillesi katkeran vihainen sen vuoksi, että he kuolivat – ikään kuin he olisivat tehneet sen tahallaan. Ensinnäkin voit olla täysin varma siitä, ettei Jumala ole sinulle vihainen. Vanhempasi eivät myöskään tahallaan jättäneet sinua. Kuolema on epätäydellisen ihmiskunnan murheellinen osa, ja joskus se kohtaa vanhempia, kun heidän lapsensa ovat yhä pieniä (Roomalaisille 5:12; 6:23). Ilmeisesti itse Jeesus Kristus koki rakkaan isäpuolensa Joosefin kuoleman.a Eikä se varmastikaan johtunut siitä, että Jeesus olisi tehnyt syntiä.

Muista myös se, että me elämme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1–5). Väkivalta, sota ja rikollisuus ovat tällä vuosisadalla vaatineet erotuksetta miljoonien ihmisten hengen. Toiset taas ovat joutuneet ”ajan ja sattuman” uhreiksi, ja näin voi tapahtua kenelle tahansa (Saarnaaja 9:11). Tuntuupa vanhempiesi kuolema kuinka tuskalliselta tahansa, se ei ollut sinun syytäsi. Sen sijaan että syyttäisit itseäsi tai antautuisit surun valtaan, lohduttaudu Jumalan lupauksella ylösnousemuksesta.b Jeesus ennusti: ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29.) Alussa mainittu Abelina sanoo: ”Rakkauteni Jehovaan ja ylösnousemustoivo ovat auttaneet minua suuresti.”

Entäpä jos vanhempasi ovat yhä elossa, mutta he ovat hylänneet sinut? Jumala vaatii, että vanhemmat kasvattavat ja elättävät lapsensa (Efesolaisille 6:4; 1. Timoteukselle 5:8). On kuitenkin surullista, että jotkut vanhemmat ovat osoittaneet jälkeläisiään kohtaan järkyttävää ”luonnollisen kiintymyksen” puutetta (2. Timoteukselle 3:3). Toisten kohdalla hylkääminen johtuu äärimmäisestä köyhyydestä, huumeiden käytöstä, vankilaan joutumisesta tai alkoholismista. On tosin sellaisiakin vanhempia, jotka hylkäävät lapsensa silkasta itsekkyydestä. Onpa syy mikä tahansa, vanhemmista eroon joutuminen on musertavaa. Mutta tämä ei merkitse sitä, että sinussa olisi jotakin vikaa tai että sinun pitäisi piinata itseäsi syyllisyydentunteilla. Vanhempiesi pitää vastata Jumalalle siitä, miten sinua on kohdeltu (Roomalaisille 14:12). Tietenkin jos vanhempiesi on ollut pakko erota sinusta sellaisten olosuhteiden vuoksi, jotka eivät ole olleet heidän hallinnassaan, kuten luonnononnettomuuden tai sairauden vuoksi, niin silloin ei voi syyttää ketään! On aina olemassa toivo siitä, että pääsette taas toistenne luo, vaikka tuo toivo näyttäisi toisinaan olemattomalta (vrt. 1. Mooseksen kirja 46:29–31).

Traumaattinen kokemus

Sillä välin saatat kohdata vakavia ongelmia. Yhdistyneiden kansakuntien lastenavun rahaston teettämä tutkimus paljasti: ”Yksinään kasvaneet lapset ovat kaikkein helpoimmin haavoittuvia lapsia. He – – kohtaavat kovimmat selviytymisen esteet, heiltä puuttuu normaaliin kehitykseen tarvittava tuki, ja heitä käytetään hyväksi. Vanhemmistaan eroon joutuminen voi olla lapsen traumaattisimpia menetyksiä.” (Children in War.) Ehkä huomaat taistelevasi masennusta ja turhautuneisuutta vastaan.

Palautapa mieleesi aikaisemmin mainittu Joaquín. Hänen vanhempansa erosivat ja sitten hylkäsivät hänet ja hänen sisaruksensa. Hän oli siihen aikaan vain noin vuoden vanha, ja hänen vanhemmat sisarensa kasvattivat hänet. Hän selittää: ”Minulla oli tapana kysyä, miksei meillä ollut vanhempia niin kuin ystävilläni oli. Ja kun näin jonkun isän leikkivän poikansa kanssa, toivoin, että hän olisi ollut oma isäni.”

Pyydä apua

Niin vaikeata kuin kasvaminen ilman vanhempia voikin olla, se ei merkitse sitä, että olisit epäonnistunut ihminen. Kun saat apua ja tukea, voit paitsi selviytyä myös menestyä. Sinun voi olla vaikea uskoa tätä, varsinkin jos kamppailet surun ja murheen kanssa. Ota kuitenkin huomioon se, että tällaiset tunteet ovat normaaleja ja että ne eivät piinaa sinua ikuisesti. Saarnaajan 7:2, 3:ssa sanotaan: ”Parempi kuin mennä pitotaloon on mennä surutaloon – –. Parempi on mielipaha kuin nauru, sillä kasvojen apeudesta sydän tulee paremmaksi.” On todellakin normaalia ja terveellistä itkeä ja surra, kun on sattunut jokin kauhea murhenäytelmä. Voit havaita myös hyödylliseksi uskoutua jollekulle ymmärtäväiselle ystävälle tai seurakunnan kypsälle jäsenelle ja kertoa hänelle tuntemastasi tuskasta.

Saatat tosin tuntea kiusausta vetäytyä yksinäisyyteen. Mutta Sananlaskujen 18:1 varoittaa: ”Eristäytyvä etsii omaa itsekästä haluaan; hän puhkeaa kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” On parempi etsiä jonkun sellaisen apua, joka on ystävällinen ja ymmärtäväinen. Sananlaskujen 12:25 sanoo: ”Huolestuneisuus miehen sydämessä sen alas painaa, mutta hyvä sana sen ilahduttaa.” Voit kuulla tuon ”hyvän sanan” ainoastaan, jos kerrot jollekulle ”huolestuneisuudestasi”.

Kenelle voit puhua? Etsi tukea kristillisestä seurakunnasta. Jeesus lupaa, että sieltä voit löytää ”veljiä ja sisaria ja äitejä”, jotka rakastavat sinua ja ovat kiinnostuneita sinusta (Markus 10:30). Joaquín muistelee: ”Kristittyjen veljien seurassa oleminen sai minut näkemään elämän eri tavalla. Säännöllisen kokouksissa käymisen ansiosta aloin rakastaa Jehovaa enemmän ja haluta palvella häntä. Kypsät veljet antoivat hengellistä apua ja neuvoja perheelleni. Nykyään jotkut sisaruksistani ovat kokoaikaisia evankelistoja.”

Muista myös, että Jehova on ”isättömien poikien isä” (Psalmit 68:5, 6). Raamatun aikoina Jumala kannusti kansaansa kohtelemaan orpoja armollisesti ja oikeudenmukaisesti (5. Mooseksen kirja 24:19; Sananlaskut 23:10, 11). Ja hän on nykyään yhtä kiinnostunut niistä nuorista, joilla ei ole vanhempia. Käänny siis Jumalan puoleen rukouksessa luottaen siihen, että hän huolehtii sinusta ja vastaa rukouksiisi. Kuningas Daavid kirjoitti: ”Vaikka oma isäni ja oma äitini hylkäisivätkin minut, niin Jehova kuitenkin ottaisi minut huomaansa. Pane toivosi Jehovaan; ole rohkea, ja olkoon sydämesi luja.” (Psalmit 27:10, 14.)

Siltikin nuori, jolla ei ole vanhempia, kohtaa lukuisia arkielämän haasteita. Missä asut? Miten tulet taloudellisesti toimeen? Jossakin tulevassa kirjoituksessa käsitellään sitä, miten joihinkin näistä haasteista voi vastata menestyksellisesti.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 24]

”Rakkauteni Jehovaan ja ylösnousemustoivo ovat auttaneet minua suuresti”

[Kuva s. 24]

Joskus saatat tuntea pohjatonta yksinäisyyttä

[Kuvat s. 25]

Seurakunnassa on ystäviä, jotka voivat auttaa ja kannustaa sinua