Lukijoiden kirjeitä

Kirurgia.  Haluamme mieheni kanssa kiittää Jehovaa sydämemme pohjasta kirjoituksen ”Leikkauksia ilman leikkausveistä” johdosta (22.2.1998). Miestäni odotti invasiivinen aivoleikkaus arteriovenoosisen malformaation vuoksi. Kirjoitus oli kuin vastaus rukouksiimme. Leikkaus hoidettiin kirjoituksessa mainitulla menetelmällä, ja kaikki menee nyt hyvin.

L. J., Yhdysvallat

Venäjän lehdistö.  Kiitoksia artikkelista ”Venäjän lehdistö ylistää Jehovan todistajia” (22.2.1998). Halusin kertoa teille, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun silmäni sumenivat kyynelistä lukiessani upeita kirjoituksianne. Tuntuu hyvältä tietää, että jonain päivänä koko maapallo on yhtä kaunis kuin Jehovan todistajien uuden haaratoimiston alue Solnetšnojessa.

I. C. S. A., Brasilia

Ei-uskova isä muuttuu.  Kirjoitus ”Se kosketti hänen sydäntään” (22.2.1998) sai minut ajattelemaan omaa perhettäni. Minunkaan mieheni ei ole todistaja. Kirjoitus valoi minuun toivoa siitä, että vielä jonain päivänä asia koskettaa hänen sydäntään.

S. M., Yhdysvallat

Perhe pitää puolensa natseja vastaan.  En ole milloinkaan lukenut ihanampaa kokemusta kuin Horst Henschelin elämäkerta kirjoituksessa ”Perheeni uskollisuus Jumalalle on motivoinut minua” (22.2.1998). Minun piti keskeyttää lukeminen moneen otteeseen kappaleiden välillä saadakseni liikutukseni kuriin. Horstin isä jos kuka kesti paineen alla, ja hänen esimerkkinsä tulee olemaan minulle aina läheinen.

A. K., Yhdysvallat

Horst Henschelin kokemus oli hyvin koskettava. Hänen rohkeutensa ja rakkautensa Jehovaa kohtaan antoi minulle voimaa. En koskaan unohda sanoja, jotka rohkaisivat häntä vankilassa: ”Vaikka ruumiin voivat tappaa, – – älä heitä pelkää.”

J. V. S., Brasilia

Olen kymmenvuotias ja haluan kertoa teille, miten kannustavaa on tietää, millä tavalla Jehovan todistajien piti elää siihen aikaan – miten he saattoivat menettää henkensä, elleivät sanoneet ”Heil Hitler!”. Mutta todistajat pysyivät lujina eivätkä sanoneet niin.

R. B., Yhdysvallat

Rotuylpeys.  Oli fantastista lukea kirjoitus ”Nuoret kysyvät: mitä on sanottava rotuylpeydestä?” (22.2.1998). Minulta on monesti kysytty kansallisuuttani, mutta kun en ole päässyt selville sukujuuristani, olen lyönyt asian leikiksi ja vastannut: ”Sekarotuinen!” Eräs matkavalvoja neuvoi minua sanomaan vain, että olen Jehovan todistaja. Olen ylpeä siitä, että saan kuulua järjestöön, joka pitää kaikkia rotuja tasaveroisina.

D. H., Yhdysvallat

Olen 14-vuotias ja haluan kiittää teitä tuosta artikkelista. Minun tapauksessani rotuylpeys oli muuttunut rasismiksi. Kirjoitus sai minut tajuamaan, että olemme kaikki tasaveroisia Jehovan silmissä.

I. P., Italia

Nuorena monet koulutoverini ylpeilivät rodullaan ja ihonvärillään ja sanoivat, että heidän suonissaan virtasi espanjalainen veri mutta että minä kuuluin vähemmistöryhmään. Minulle tuli alemmuuskompleksi ja huono itsetunto. Joskus minusta on tuntunut siltä, että vihaan ihonväriäni. Kirjoituksen neuvot auttoivat minua vahvistamaan itsetuntoani ja olemaan tyytyväinen siihen, mitä Jehova on antanut minulle.

A. G., Filippiinit

Minulla oli tosiaan väärä käsitys, kun luulin, että vauraammissa maissa syntyneet ihmiset ovat parempia kuin muut. Kirjoituksenne avulla oivalsin, että todellisuudessa rotuja on vain yksi: ihmisrotu.

L. G., Brasilia