Lääkärit katsovat veretöntä kirurgiaa uusin silmin

JANET, kanadalainen nainen, selitti pojalleen, miksi hänellä oli aids. Hän oli saanut sairauden mieheltään ennen tämän kuolemaa. Hänen miehensä, joka oli sairastanut hemofiliaa, oli taas saanut aidsin luultavasti veren aineosan välityksellä. Tällaiset painajaiset ovat vain yksi syy siihen, miksi lääketieteessä on alettu arvioida uudelleen verensiirtojen asemaa tavanomaisena hoitomuotona. Eräs The New York Times -lehden otsikko julisti tänä vuonna: ”’Veretön’ kirurgia saa lisää tunnustusta.”

Useat lääkärikonferenssit ovat osoittaneet, että veretön kirurgia herättää yhä enemmän kiinnostusta. Viime vuonna niitä järjestettiin kaksi Yhdysvalloissa (Bostonissa ja Atlantassa), yksi Kanadassa (Winnipegissä) ja yksi Latviassa (Riiassa), missä kokous oli samalla koko Itä-Euroopan kansainvälinen konferenssi.

Miksi yli 1400 ammattilaista kokoontui 12 maasta näihin neljään konferenssiin, joissa veretöntä kirurgiaa tervehdittiin erästä lehtiotsikkoa lainataksemme ”tulevaisuuden menetelmänä”, vaikka verensiirtoihin on luotettu yli 50 vuotta? Mitä sellaista näissä konferensseissa kerrottiin uusista lääkkeistä, välineistä ja menetelmistä, mikä voi vaikuttaa siihen, millaista hoitoa sinun perheelläsi on valittavana?

Miksi etsiä vaihtoehtoja?

Tärkeimpiä syitä on se, että verivarastoja ei kyetä suojelemaan saastuttajilta. Esimerkiksi torontolainen Globe and Mail -lehti 31.1.1998 sanoi Kanadassa 1980-luvulla sattuneesta ”saastuneen veren aiheuttamasta murhenäytelmästä”: ”Hepatiitti C voi olla voimat vievä maksasairaus, johon ei ole parannuskeinoa. – – peräti 60000 kanadalaista on voinut saada tämän viruksen saastuneesta verestä, mikä merkitsee sitä, että veren välityksellä levinneeseen hepatiittiin saattaa kuolla peräti 12000 ihmistä.”

Vaikka uhka on pienentynyt merkittävästi uusien seulontamenetelmien ansiosta, tuomari Horace Krever sanoi konferenssiväelle Winnipegissä: ”Kanadan verivarastot eivät ole koskaan olleet eivätkä koskaan tule olemaan täysin turvallisia. Veren käyttöön liittyy väistämättä riskejä.” Ja jokainen uusi veriyksikkö, joka annetaan, kasvattaa sairauden siirtymisen tai vakavan reaktion vaaraa.

Pariisilaisen Clinique des Maussinsin lääkäri Jean-Marc Debue sanoi Riiassa: ”Meidän lääkärien oli arvioitava uudelleen tavanomaista hoitokäytäntöämme. – – Verensiirto on pidentänyt monien potilaiden elämää, mutta se on myös turmellut toisten elämän, kun he ovat saaneet parantumattoman sairauden sen välityksellä.”

Verta saastuttavien aineiden seulontamenetelmät pyrkivät laahaamaan uusien taudinuhkien jäljessä eivätkä siksi välttämättä suojaa niitä vastaan. Esimerkiksi kanadalainen lääkäri Paul Gully sanoi: ”Hepatiitti G on vastamääritetty RNA-virus; tiedetään tapauksia, joissa se on siirtynyt verensiirron välityksellä, mutta tämänhetkisestä riskistä ei ole tietoa.”

Time-lehti kertoi lääketiedettä käsittelevässä erikoisnumerossaan vielä eräästä vaarasta: ”Verensiirrot voivat heikentää immuunijärjestelmää, minkä vuoksi potilas – – altistuu tartuntataudeille ja paranee hitaammin ja hänen toipumisaikansa pitenee.”

Asiaan vaikuttaa myös rahallinen säästö. Time-lehden mukaan jokainen verensiirto voi tulla maksamaan Yhdysvalloissa 500 dollaria (yli 2500 markkaa). Lisäksi verivarastot hupenevat joissakin paikoissa, koska luovuttajien määrä on vähentynyt.

Potilaat, joille tehdään leikkauksia ilman verta, säästävät rahaa myös siksi, että he saavat infektioita harvemmin ja sairaalassaoloaika lyhenee. Kanadan hemofiliayhdistyksen edustaja Durhane Wong-Rieger sanoi Winnipegissä verettömästä kirurgiasta: ”Meistä se on välttämättömyys. Se on kannattavaa, ja se kohentaisi varmasti potilaiden terveyttä.”

Lisäksi verettömällä kirurgialla on yhä laajempi kannattajakunta potilaiden joukossa. Tri David Rosencrantz (Legacy Portland Hospitals, Oregon, Yhdysvallat) sanoi, että alun perin ”sadalla prosentilla puoleemme kääntyneistä ihmisistä oli uskonnolliset syyt”. Mutta nykyään ainakin 15 prosenttia valitsee lääketieteelliset hoitovaihtoehdot verensiirtojen sijasta uskonnollisen omantunnon vaikuttamatta asiaan.

Erilaisia näkemyksiä

Neljässä aiemmin mainitussa konferenssissa oltiin selvästi yhtä mieltä siitä, että on paljon turvallisempaa käyttää ihmisen omaa verta kuin toisten ihmisten luovuttamaa verta. Siksi jotkut suosittelevat ihmisen oman veren varastointia ennen leikkausta. Monet kuitenkin huomauttivat, että hätätilanteessa veren varastointiin ei ole aikaa. Lisäksi uskonnollisten syiden vuoksi Jehovan todistajat eivät hyväksy varastoidun veren käyttöä.a

Tri Bruce Leone Duken yliopistosta Pohjois-Carolinasta Yhdysvalloista sanoi konferenssiväelle Kanadassa: ”Leikkausta edeltävä [oman veren] luovutus on kallista, se vaatii hyötyyn nähden paljon työtä, se ei poista yleisintä verensiirroista johtuvien sairauksien syytä [kirjanpito- tai menettelytapavirhettä] – – ja se vie paljon aikaa ennen leikkausta.”

Monet lääkärit ovat sillä kannalla, että siirtoveren käyttöä huomattavasti vähentävien lääkkeiden ja menetelmien kehittämistä pitää jatkaa. Heidän mielestään verensiirtoja tulisi antaa vain hätätilanteissa. Toiset taas ovat tehneet verensiirrot periaatteessa tarpeettomiksi työssään. He viittaavat erittäin vaikeisiin leikkauksiin – lonkkaleikkauksiin, monimutkaiseen neurokirurgiaan sekä pienten lasten ja aikuisten avosydänleikkauksiin – joita on tehty ilman verensiirtoja ja joista potilaat ovat toipuneet nopeasti.

Tällä hetkellä verettömiä ohjelmia toteutetaan eri puolilla maailmaa yli sadassa sairaalassa, joista yli 70 on Yhdysvalloissa. Kautta maailman on yli 88000 lääkäriä, jotka ovat halukkaita hoitamaan verestä kieltäytyviä potilaita.

Uusia menetelmiä

Atlantan konferenssissa puhuja toisensa perään tunnusti kehittäneensä jonkin nimenomaisen menetelmän vasta hoitaessaan Jehovan todistajia.b Monilla oli samanlaisia ajatuksia kuin eräässä Los Angelesin sairaalassa (Encino-Tarzana Regional Medical Center) työskentelevällä lääkärillä James Schickillä, joka sanoi, että niiden uusien menetelmien ansiosta, joita on kehitetty hoidettaessa Jehovan todistajien keskosia, hän käyttää nykyään puolet vähemmän verta kaikkien pienten potilaittensa hoidossa. Näistä uusista menetelmistä on ollut luonnollisesti hyötyä myös aikuisten hoidossa.

Montrealin sydäninstituutin lääkäri Jean-François Hardy sanoi: ”Verettömään kirurgiaan ei päästä minkään yksittäisen hoitotoimenpiteen avulla – – tähän päämäärään päästään vain käyttämällä monia menetelmiä yhdessä.”

Uusiin menetelmiin kuuluvat 1) leikkausta edeltävät valmistelut, 2) verenhukan estäminen leikkauksen aikana ja 3) leikkauksen jälkeinen hoito. On selvää, että kaikkiin kirurgisiin menetelmiin vaikuttaa suuresti se, kuinka paljon aikaa on käytettävissä, toisin sanoen ehditäänkö potilasta vahvistamaan leikkausta varten vai onko kyse hätätilanteesta, jolloin leikkaus on suoritettava viipymättä.

Verettömän kirurgian kannalta tilanne on ihanteellinen, jos ennen leikkausta voidaan antaa hoitoa, joka kasvattaa verisolujen määrää ja kohentaa yleistä terveydentilaa. Tällaisessa hoidossa käytetään muun muassa vahvoja lääkeliuoksia, jotka sisältävät rautaa eri muodoissa ja vitamiineja, sekä tarpeen vaatiessa synteettistä erytropoietiinia, joka saa potilaan luuytimen tuottamaan punasoluja nopeammin. Mikroanalyysin mahdollistavan tekniikan avulla verta voidaan ottaa kokeisiin vähemmän mutta siitä saadaan silti enemmän tuloksia. Tällä on hyvin suuri merkitys, kun on kyse keskosista ja iäkkäistä potilaista, jotka ovat menettäneet paljon verta.

Myös plasmatilavuuden kohottajista on apua. Ne ovat nesteitä, joita annetaan suoneen veritilavuuden lisäämiseksi. Joissakin tapauksissa käytetään myös ylipainehappihoitoa auttamaan hapentarpeen korvaamisessa potilaalla, joka on menettänyt paljon verta. Tri Robert Bartlett selitti Atlantassa, että happihoito on tehokas apukeino mutta sitä on käytettävä varovasti, koska happi on suurina annoksina myrkyllistä.

Toista vaihetta varten, verenhukan estämiseen leikkauksen aikana, on olemassa monenlaisia uusia välineitä ja menetelmiä. Niiden ansiosta verta menee hukkaan mahdollisimman vähän, elimistöön kajotaan vähemmän, minkä vuoksi verenhukka ja vauriot vähenevät minimiin, tai potilaan veri, joka muutoin menetettäisiin leikkauksen aikana, voidaan ottaa heti talteen ja käyttää uudelleen. Tarkastellaanpa vain muutamaa näistä menetelmistä.

◼ Sähköpolttolaite tyrehdyttää verenvuodon suonista kuumuuden avulla.

◼ Argonsädekoagulaattori pysäyttää verenvuodon leikkauksen aikana.

◼ Ultraääniveitsi tekee viillon ja samalla tyrehdyttää verenvuodon värähtelyn ja kitkan avulla.

◼ Tietyntyyppisissä leikkauksissa käytetään usein sellaisia lääkkeitä kuin traneksaamihappoa ja desmopressiinia veren hyytymisen edistämiseksi ja verenvuodon vähentämiseksi.

◼ Hypotensiivinen anestesia vähentää verenhukkaa alentamalla verenpainetta.

Merkittävää on myös niiden laitteiden kehittyminen, joiden avulla potilaan oma veri otetaan talteen ja käytetään heti uudestaan leikkauksen aikana varastoimatta sitä.c Uudemmat laitteet voivat – samalla kun ne ovat kytkettyinä potilaaseen – jopa erotella veren aineosat toisistaan ja käyttää uudestaan ne aineosat, joita tarvitaan.

Riian konferenssin jälkeen ruotsalaiset Jehovan todistajat lahjoittivat kaksi solujen talteenottolaitetta Latviaan, kun he olivat kuulleet tuon maan tarpeista. Ensimmäisen laitteen saapuminen ja verettömän kirurgian hyödyt nostattivat niin paljon innostusta Latviassa, että tapahtumasta kerrottiin koko Latvian kattavassa televisioverkossa.

Leikkauksen jälkeen annetaan yleensä samanlaista verta vahvistavaa hoitoa kuin ennen leikkausta. Niiden potilaiden hoito, joille ei ole annettu verensiirtoa, on vain yleensä helpompaa leikkauksen jälkeen kuin verensiirtopotilaiden. Mistä se johtuu?

Vaikuttavia tuloksia

Vaikka ne menetelmät, joiden vuoksi verta ei tarvitse käyttää, vaativat usein enemmän työtä ennen leikkausta ja leikkauksen aikana, kirurgit ovat panneet merkille, että potilaat hyötyvät, koska heidän toipumisaikansa leikkauksen jälkeen lyhenee. Heillä ei esiinny verensiirroista tavallisesti aiheutuvia komplikaatioita. Ilman verta hoidettujen potilaiden lyhyemmistä sairaalassaoloajoista on näyttöä.

Erään newyorkilaisen sairaalan (New York Hospital-Cornell University Medical Center) lääkäri Todd Rosengart sanoi, että heidän kahdeksanvaiheisen verta säästävän menetelmänsä ansiosta voidaan monimutkaisia avosydänleikkauksia suorittaa turvallisesti ilman verta. Losangelesilaisen Good Samaritan -sairaalan lääkäri Manuel Estioko sanoi, että hänen sairaalallaan on ”satojen ilman verta suoritettujen avosydänleikkausten laaja kokemus”. Tri S. Subramanian kertoi, että lapsille on tehty Miamin lastensairaalassa onnistuneita avosydänleikkauksia ilman verta.

Eräs haastava alue ovat ortopediset leikkaukset, varsinkin lonkkaleikkaukset. Ruotsalaisen Uddevallan sairaalan lääkäri Olle Hägg kertoi kuitenkin Riiassa, että Jehovan todistaja -potilaiden verenhukkaa oli voitu vähentää merkittävästi yhdistämällä ”leikkauksen suunnittelu tarkkuuteen”. Lääketieteellisessä korkeakoulussa Lontoossa (Imperial College School of Medicine) toimiva Richard R. R. H. Coombs sanoikin, että ”99,9 prosenttia kaikista ortopedisista leikkauksista voidaan suorittaa ilman – – verensiirtoja”.

Tulevaisuus

Verettömiä menetelmiä käyttävien sairaaloiden ja lääkärien määrä kasvaa. Konferenssit, joissa tällaisia tietoja on vaihdettu, ovat olleet erittäin hyödyllisiä, koska lääkärit ovat saaneet tietää vaihtoehdoista, joita on kokeiltu menestyksellisesti ja joita käytetään säännöllisesti.

Tri Richard Nalick Etelä-Kalifornian yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta sanoi: ”Veretöntä hoitoa haluava väestönosa kasvaa jatkuvasti – – Verettömät hoitomuodot edustavat huipputasoa, eikä niitä tulisi virheellisesti pitää tehottomampina ’vaihtoehtoisina hoitoina’.”

Koska verensiirroissa ilmenee jatkuvasti ongelmia ja vaihtoehdoilla on yhä enemmän kysyntää, verettömän kirurgian tulevaisuus näyttää valoisalta.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 20, 21]

Yhä useammat lääkärit kunnioittavat niiden potilaiden toiveita, jotka haluavat veretöntä kirurgiaa