Anoreksia ja bulimia – tosiasioita ja vaaroja

”Ruokaan liittyy henkinen painolasti, joka on paljon raskaampi kuin mikään, mitä voidaan mitata kaloreina tai grammoina.” (Janet Greeson, kirjailija)

ANOREKSIA ja bulimia ovat kaksi yleisintä syömishäiriötä. Kummallakin on omat tunnusomaiset piirteensä. Mutta kuten tulemme näkemään, kummatkin voivat olla vaarallisia, jopa hengenvaarallisia.

Anoreksia: itse aiheutettu nälkiintymistila

Anoreksiaa potevat, anorektikot, joko kieltäytyvät syömästä tai syövät niin vähän, että he alkavat kärsiä aliravitsemuksesta. Ajatellaanpa 17-vuotiasta Antoinettea, joka sanoo, että jossain vaiheessa hänen painonsa on saattanut pudota 37 kiloon: kovin alhainen paino 170 senttimetriä pitkälle murrosikäiselle. ”Söin päivässä vain 250 kaloria ja pidin kirjaa siitä, mitä söin”, hän sanoo.

Anorektikolla on ruokaa koskevia pakkoajatuksia, ja hän on valmis menemään äärimmäisyyksiin, jotta hänen painonsa ei nousisi. ”Aloin sylkeä ruokaa lautasliinaan muka pyyhkiessäni suuta”, sanoo Heather. Susan harrasti voimaperäistä liikuntaa pitääkseen painonsa alhaalla. Hän sanoo: ”Juoksin melkeinpä joka päivä kaksitoista kilometriä tai uin tunnin, muuten minut valtasi kauhea ahdistus ja syyllisyys. Ja joka aamu koin suurimman nautinnon, tavallisesti ainoan todellisen nautinnon, kun nousin vaa’alle vahvistaakseni sen, että painoni oli reilusti alle 45 kiloa.”

Ironista kyllä, joistakuista anorektikoista tulee erinomaisia kokkeja ja he valmistavat erittäin hyviä aterioita, joihin he eivät itse sen jälkeen koske. Antoinette kertoo: ”Kun tilani oli pahimmillaan, valmistin joka ikisen aterian, joka meillä tehtiin, ja tein joka kerta eväät [koulupäivää varten] pikkuveljelleni ja -siskolleni. En päästänyt heitä lähellekään jääkaappia. Olin sitä mieltä, että keittiö kuului kokonaan minulle.”

Erään syömishäiriöitä käsittelevän kirjan mukaan joistakin anorektikoista ”tulee ylisiistejä ja he saattavat vaatia koko perhettä mukautumaan heidän epärealistisiin, pikkumaisiin normeihinsa. Ainuttakaan lehteä, tohveliparia tai kahvikuppia ei saa jättää hetkeksikään niille kuulumattomaan paikkaan. Henkilökohtaisesta hygieniasta ja ulkonäöstä voi tulla heille samanlainen tai vielä voimakkaampi pakkomielle, ja he saattavat sulkeutua tuntikausiksi kylpyhuoneeseen päästämättä muita valmistautumaan kouluun- tai töihinlähtöä varten.” (A Parent’s Guide to Anorexia and Bulimia.)

Miten tämä anoreksiaksi kutsuttu epätavallinen häiriö kehittyy? Tavallisesti murrosikäinen tai nuori aikuinen – useimmiten nainen – ryhtyy pudottamaan painoaan jonkin tietyn kilomäärän verran. Saavutettuaan tavoitteensa hän ei kuitenkaan ole tyytyväinen. Katsoessaan peiliin hän näyttää omissa silmissään edelleen lihavalta, ja niinpä hän tulee siihen tulokseen, että olisi vielä parempi pudottaa muutama kilo lisää. Kierre jatkuu, kunnes laihduttajan paino putoaa vähintään 15 prosenttia hänen normaalipainonsa alapuolelle.

Tässä vaiheessa ystävät ja perheenjäsenet alkavat ilmaista huolestuneisuutensa siitä, että laihduttaja näyttää erittäin laihalta, jopa riutuneelta. Anorektikko näkee asiat kuitenkin toisin. ”Omasta mielestäni en näyttänyt luisevalta”, sanoo Alan, 175 senttimetriä pitkä anoreksiaa sairastava poika, jonka paino putosi eräässä vaiheessa 33 kiloon. Hän sanoo: ”Mitä enemmän paino putoaa, sitä enemmän mieli vääristyy, eikä itseään voi nähdä selvästi.”a

Aikaa myöten anoreksia voi aiheuttaa vakavia terveysongelmia, esimerkiksi luukatoa ja munuaisvaurioita. Se voi johtaa jopa kuolemaan. ”Lääkärini kertoi minulle, että olin estänyt elimistöäni saamasta niin monia ravintoaineita, että jos olisin syönyt samaan tapaan vielä kaksikin kuukautta, olisin kuollut aliravitsemukseen”, sanoo Heather. Eräässä mielenterveysalan julkaisussa kerrotaan, että noin viisi prosenttia naisista, joiden on todettu sairastavan anoreksiaa, kuolee kymmenen vuoden kuluessa. (The Harvard Mental Health Letter.)

Bulimia: ahmintaa ja tyhjennystä

Bulimia nervosana tunnetulle syömishäiriölle on tunnusomaista ahmiminen (suurten ruokamäärien, ehkä vähintään 5000 kalorin nopea syöminen) ja tyhjennys (usein oksentamalla tai ulostuslääkkeillä).b

Anoreksia on helppo havaita mutta bulimiaa ei ole. Buliimikko ei ehkä ole epätavallisen laiha, ja hänen ruokailutottumuksensa voivat vaikuttaa melko normaaleilta, ainakin toisten silmissä. Buliimikolle itselleen hänen elämänsä on kuitenkin kaikkea muuta kuin normaalia. Ruoka hallitsee siinä määrin hänen elämäänsä, ettei millään muulla ole merkitystä. ”Mitä enemmän ahmin ja oksensin, sitä vähemmän välitin muista asioista ja ihmisistä”, sanoo 16-vuotias Melinda. ”Itse asiassa unohdin, miten pitää hauskaa ystävien kanssa.”

Kirjailija ja kasvattaja Geneen Roth, jonka alaa syömishäiriöt ovat, kuvailee ahmimiskohtausta puoli tuntia kestäväksi mielipuolisuudeksi, sukellukseksi helvettiin. Hän sanoo, että ahmimiskohtauksen aikana ”millään ei ole merkitystä: ei ystävillä, ei perheellä – – Millään muulla ei ole merkitystä kuin ruoalla.” 17-vuotias buliimikko Lydia esittää tilastaan voimakkaan rinnastuksen. ”Koen olevani jätepuristin”, hän sanoo. ”Ruoka kauhotaan sisään, murskataan ja heitetään ulos. Sama toistuu yhä uudestaan.”

Buliimikko yrittää epätoivoisesti välttyä lihomiselta, joka olisi normaalisti seurauksena hillittömästä syömisestä. Niinpä heti ahmimisen jälkeen hän joko aiheuttaa oksennusreaktion tai ottaa ulostuslääkkeitä, jotta hän pääsisi eroon syömästään ruoasta ennen kuin se voi muuttua rasvakudokseksi.c Vaikka koko ajatus voi kuulostaa vastenmieliseltä, harjaantunut buliimikko ei koe asiaa sillä lailla. ”Mitä enemmän ahmii ja tyhjentää, sitä helpompaa se on”, selittää sosiaalityöntekijä Nancy Kolodny. ”Vastenmielisyyden tai jopa pelon tunteet, joita alussa ilmenee, vaihtuvat nopeasti sisäiseksi pakoksi toistaa bulimian käyttäytymismallia.”

Bulimia on hyvin vaarallinen sairaus. Esimerkiksi kun vatsa tyhjennetään toistuvasti oksentamalla, suu altistuu syövyttäville vatsahapoille, jotka voivat kuluttaa buliimikon hampaiden kiillettä. Tämä tapa voi vahingoittaa myös buliimikon ruokatorvea, maksaa, keuhkoja ja sydäntä. Äärimmäisissä tapauksissa oksentelu voi aiheuttaa mahalaukun repeämisen ja jopa kuoleman. Myös ylenmääräinen ulostuslääkkeiden käyttö voi olla vaarallista. Se voi turmella suoliston toiminnan ja johtaa lisäksi jatkuvaan ripuliin ja peräsuolen verenvuotoon. Toistuvan oksentelun tavoin ulostuslääkkeiden väärinkäyttö voi äärimmäisissä tapauksissa aiheuttaa kuoleman.

Yhdysvaltain mielenterveysinstituutin mukaan syömishäiriöt lisääntyvät jatkuvasti. Mikä saa nuoren naisen leikkimään kuolemalla nälkiinnyttämällä itseänsä? Miksi ruoasta tulee taas toiselle sellainen pakkomielle, että hän ahmii sitä, ja miksi hän sitten alkaa pelätä niin kovasti lihomista, että hänen on pakko päästä eroon syömästään ruoasta? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]