Mistä syömishäiriöt johtuvat?

”Syömishäiriö ei putkahda esiin tyhjästä. Se on oire, merkki siitä, että ihmisen elämässä on jotain vialla.” (Nancy Kolodny, sosiaalityöntekijä)

SYÖMISHÄIRIÖT eivät ole uusi ilmiö. Anorexia nervosa määritettiin virallisesti ensimmäisen kerran vuonna 1873, ja kerrotaan, että sen oireita on havaittu jo 300 vuotta sitten. Toisen maailmansodan jälkeen anorektikkojen määrä näyttää kuitenkin lisääntyneen jyrkästi. Tilanne on sama bulimian osalta. Tämä sairaus on tunnettu vuosisatoja, mutta viime vuosikymmeninä se on erään aihetta käsittelevän kirjan sanoja lainataksemme ”noussut räjähdyksenomaisesti huomion keskipisteeksi”.

Mistä syömishäiriöt johtuvat? Ovatko ne perittyjä, vai ovatko ne epätavallinen reaktio laihuutta ylistävään kulttuuriin? Mikä osuus on perheen ilmapiirillä? Näihin kysymyksiin ei ole helppo vastata. Sosiaalityöntekijä Nancy Kolodny sanoo, että syömishäiriöitä ei voi määrittää ”yhtä suoraviivaisesti kuin joitakin muita sairauksia, esimerkiksi tuhkarokkoa tai vesirokkoa, joista lääkäri tietää tarkasti, mikä ne aiheuttaa, miten ne tarttuvat, miten kauan ne kestävät ja millainen hoito tehoaa niihin parhaiten”.

Tutkijat nostavat kuitenkin esiin joitakin seikkoja, jotka voivat vaikuttaa syömishäiriöiden kehittymiseen. Tarkastellaanpa muutamia niistä.

Laihuutta ihannoiva kulttuuri

Rikkaissa maissa muotiteollisuus tuo vaikutuksille alttiiden nuorten katselijoiden eteen langanlaihoja malleja ja iskostaa heidän mieleensä sellaisen käsityksen, että mitä laihempi tyttö on, sitä kauniimpi hän on. Tämä vääristynyt viesti ajaa monet naiset tavoittelemaan kiihkeästi ruumiinpainoa, joka on sekä epäterveellinen että epärealistinen. Tri Christine Davies sanoo: ”Keskivertonaisen pituus on 165 senttimetriä ja paino 66 kiloa. Keskivertomallin pituus on 180 senttimetriä ja paino 50 kiloa. 95 prosenttia meistä ei täytä eikä koskaan tule täyttämään näitä mittoja.”

Siitä huolimatta on naisia, jotka ovat valmiita menemään äärimmäisyyksiin saavuttaakseen käsityksiään vastaavan ihannevartalon. Esimerkiksi eräässä vuonna 1997 tehdyssä 3452:ta naista koskeneessa tutkimuksessa 24 prosenttia naisista sanoi, että he olisivat valmiita antamaan elämästään pois kolme vuotta saavuttaakseen tavoitepainonsa. Tutkimuksessa sanottiin, että huomattavan vähemmistön mielestä ”elämä on elämisen arvoista vain jos on laiha”. Koska 22 prosenttia tutkimukseen osallistuneista sanoi, että muotilehtien mallit vaikuttivat heidän ruumiinkuvaansa, kun he olivat nuoria, raportissa sanottiin: ”Enää ei voida kieltää sitä, että mediassa esiintyvillä mallien kuvilla on kauhistuttava vaikutus siihen, miten naiset näkevät itsensä.”

Mediassa luodun keinotekoisen ihanteen uhreiksi joutuvat tietysti todennäköisimmin ne, joilla ei alun alkaenkaan ole hyvää käsitystä itsestään. Kliininen sosiaalityöntekijä Ilene Fishman sanoo, että ”pohjimmiltaan on kyse itsetunnosta”. On sanottu, että niille, jotka hyväksyvät ulkonäkönsä, kehittyy harvoin ruokaa koskevia pakkoajatuksia.

Syöminen ja tunteet

Monet asiantuntijat sanovat, että syömishäiriössä on kyse muustakin kuin ruoasta. Sosiaalityöntekijä Nancy Kolodny sanoo: ”Syömishäiriö on varoitusmerkki, joka kertoo, että elämässä on jokin ongelma, joka sivuutetaan tai jota ei haluta kohdata. Syömishäiriö muistuttaa siitä, että joistakin stressitekijöistä tai turhaumista, mitä ne sitten ovatkin, ei puhuta avoimesti.”

Millaisista stressitekijöistä ja turhaumista on kyse? Joillakuilla ne saattavat olla kotona ilmeneviä vaikeuksia. Esimerkiksi Geneen Roth muistaa, että hänen lapsuudessaan ruoasta, eritoten makeisista, tuli hänen ”keinonsa suojautua ovien paiskomista ja huutamista vastaan”. Hän sanoo: ”Kun aistin, että vanhempieni välille oli syntymässä riita, vaihdoin – yhtä helposti kuin vaihdetaan TV-kanavaa – tietoisuuteni äitini ja isäni armoilla olemisesta maailmaan, jossa ei ollut muuta kuin minä ja suulaessani tuntuva makeus.”

Toisinaan syömishäiriö juontaa juurensa vielä syvemmältä. Esimerkiksi kirjassa The New Teenage Body Book sanotaan: ”Tutkimukset osoittavat, että seksuaalisesta traumasta (hyväksikäyttö tai ahdistelu) kärsivät voivat tietämättään yrittää suojella itseään tekemällä ruumiistaan seksuaalisesti vastenmielisen ja keskittämällä huomionsa johonkin sellaiseen, mikä on turvallista, esimerkiksi ruokaan.” Ihmisten ei tietenkään pitäisi päätellä suoralta kädeltä, että kun jollakulla on syömishäiriö, häntä on käytetty seksuaalisesti hyväksi.

Syömishäiriön siemenet voidaan kylvää rauhalliselta vaikuttavassa ilmapiirissä. Varsin todennäköinen anoreksian uhri saattaa olla tyttö, joka elää olosuhteissa, joissa hän ei ole vapaa tekemään omia ratkaisuja tai ilmaisemaan kielteisiä tunteita. Ulkonaisesti hän mukautuu, mutta hänen sisällään kuohuu, ja hänestä tuntuu, ettei hän hallitse elämäänsä. Koska hän ei uskalla ryhtyä avoimeen kapinaan, hän keskittyy siihen puoleen elämästään, jota hän voi hallita: ruumiiseensa.

On kuitenkin sanottava, että syömishäiriöt eivät aina johdu sekasortoisesta perhe-elämästä tai seksuaalisesta traumasta. Joillekuille kehittyy syömishäiriöitä yksinkertaisesti siksi, että painoon liittyvillä kysymyksillä on huomattava sija heidän perheessään. Ehkä toinen vanhemmista on ylipainoinen tai hän laihduttaa jatkuvasti ja synnyttää muissa ylivarovaisen – jopa pelokkaan – asenteen ruokaan. Yhtenä syynä voi olla pelkkä murrosiän alkaminen. Kehossa tapahtuvat muutokset, jotka ovat olennainen osa aikuiseksi kasvamista, voivat saada tytön pitämään itseään lihavana, varsinkin jos hän kehittyy ikätovereitaan nopeammin. Jos hän pelkää tätä siirtymävaihetta, hän voi mennä äärimmäisyyksiin välttyäkseen naisellisilta muodoilta.

Jotkut tutkijat sanovat, että tunneperäisten tekijöiden lisäksi asiaan saattavat vaikuttaa fyysiset tekijät. He esimerkiksi sanovat, että bulimia voi johtua aivojen kemiasta. He väittävät, että mielialaa ja ruokahalua säätelevällä aivojen osalla on osuutta asiaan ja että tämä voi selittää, miksi masennuslääkkeet toisinaan lievittävät bulimian oireita.

Tutkijoiden on joka tapauksessa vaikea nostaa esiin yhtä ainoaa seikkaa, joka aiheuttaisi anoreksian tai bulimian. Mutta miten syömishäiriöitä vastaan taistelevia voidaan auttaa?

[Kuva s. 7]

Anorektikoilla on yleensä vääristynyt käsitys ulkonäöstään

[Kuva s. 8, 9]

Media edistää käsitystä, jonka mukaan on kaunista olla laiha