Asteroidit, komeetat ja maapallo törmäyskurssilla?

Varhain aamulla 30. kesäkuuta täällä siperialaisessa kylässä havaittiin hyvin poikkeuksellinen ilmiö. Talonpojat näkivät korkealla horisontin yläpuolella kappaleen, joka loisti hyvin kirkkaana; sitä ei paljain silmin pystynyt katsomaankaan. Alhaalla horisontissa samalla suunnalla näkyi pieni, musta pilvi. Kun tuo kirkas kappale lähestyi maanpintaa, se näytti murskaantuvan tomuksi. Sen kohdalle muodostui suuri, musta savupilvi, ja korviin kantautui kova räjähdys aivan kuin kasa kivenjärkäleitä olisi vyörynyt alas. Talot tärisivät, ja pilvestä syöksähti ylöspäin monihaarainen tulenliekki. Kyläläiset juoksivat kadulle kauhuissaan. Vanhat naiset itkivät; kaikki luulivat maailmanlopun koittaneen. (Tiivistelmä raportista, joka ilmestyi Sibir-lehdessä Irkutskissa Venäjällä 2.7.1908.)

NUO kyläläiset eivät aavistaneetkaan, että heidän päänsä päällä oli juuri räjähtänyt taivaasta tullut kappale. Nykyään, yli 90 vuotta myöhemmin, yksi erikoisimmista planeettamme loppua koskevista ennusteista liittyy asteroidin tai komeetan aiheuttamaan katastrofiin. Kirjainsanoja NEO (lähiasteroidit tai -komeetat, englannin sanoista near-earth objects) ja PHO (potentiaalisesti uhkaavat kappaleet, englannin sanoista potentially hazardous objects) kuulee käytettävän uhkaavien ennusteiden yhteydessä, joiden mukaan maapallo tuhoutuu taivaankappaleiden yhteentörmäyksessä. Hollywood on kiireimmän kaupalla muuttanut nämä pelot lipputuloiksi esimerkiksi elokuvien Deep Impact ja Armageddon välityksellä.

Kuinka todennäköistä sitten on, että taivaasta putoava tulipallo tuhoaa sinut tai lapsesi? Onko odotettavissa, että takapihallesi sataa piankin rauta- ja jäämöykkyjä? Ja jos asut rannikon tuntumassa, viekö mereen sukeltavan yksinäisen asteroidin synnyttämä hyökyaalto kotisi mennessään?

Kiertoradalla keskellä planetaarista pirstaa

Aurinkokuntaamme kuuluu paljon muutakin kuin aurinko, yhdeksän planeettaa ja niiden kuut. Siinä kiertää myös komeettoja (jää- ja pölykasaumia), asteroideja (pikkuplaneettoja) ja meteoroideja (enimmäkseen asteroidien sirpaleita). Tiedemiehet ovat jo pitkään tienneet, että maapalloa pommitetaan avaruudesta käsin. Meidän ei tarvitse kuin katsoa kuun moukaroitua maisemaa tajutaksemme, että ympärillämme käy vilske. Ellei ilmakehää olisi eivätkä laattarakenne ja eroosio aiheuttaisi jatkuvaa uudistumista maanpinnassa, maapallo olisi yhtä täynnä kraattereita kuin kuu.

Tiedemiesten arvioiden mukaan maapallon ilmakehässä näkyy päivittäin peräti 200 miljoonaa meteoria. Useimmat ilmakehään tunkeutuvat kappaleet ovat pieniä ja palavat loppuun käytännössä huomaamatta. Jotkin niistä selviytyvät kuitenkin sisääntulon palavasta kuumuudesta, ja ilman kitka hidastaa niiden vauhdin noin 90 metriin sekunnissa. Jäännökset törmäävät maahan meteoriitteina. Suurin osa putoaa valtameriin tai asumattomille seuduille, joten ne harvoin aiheuttavat vahinkoa ihmisille. Ilmakehäämme tunkeutuvien kappaleiden arvioidaan lisäävän maapallon massaa päivittäin yhteensä satoja tonneja.

Tähtitieteilijät ovat lisäksi arvioineet, että maan kiertoradan leikkaa tai sen lähelle tulee noin 2000 yli kilometrin läpimittaista asteroidia. Niistä on havaittu ja paikannettu vain parisataa. Tämän lisäksi arviolta miljoona yli 50-metristä asteroidia tulee vaarallisen lähelle maapallon kiertorataa. Sen kokoiset asteroidit voivat pudota maahan ja aiheuttaa vahinkoa. Tällaisessa suhteellisen pienessä lentävässä kappaleessa on energiaa noin kymmenen megatonnia – saman verran kuin suuressa ydinpommissa. Maapallon ilmakehä voi suojella meitä pienemmiltä iskuilta, mutta se ei voi pysäyttää sellaisia kappaleita, joissa törmäysenergiaa on kymmenen megatonnia tai enemmän. Jotkut tutkijat väittävät, että kymmenen megatonnin törmäystä voidaan tilastollisesti odottaa keskimäärin kerran sadassa vuodessa. Joidenkin arvioiden mukaan kilometrin kokoisten kappaleiden törmäystiheys olisi kerran sadassatuhannessa vuodessa.

Paljonpuhuvia kraattereita, räjähdyksiä ja törmäyksiä

Ei ole vaikea uskoa, että planeettaamme on menneisyydessä osunut taivaalta pudonneita suuria kappaleita. Näistä iskuista todistavat ne yli 150 kraatteria, jotka maanpinnasta on löydetty. Osa niistä erottuu selvästi, osa näkyy vain lentokoneesta tai satelliiteista; toiset ovat hautautuneet maahan jo ajat sitten tai ovat valtamerien pohjassa.

Yksi tunnetuimmista meteoriittikraattereista, Chicxulub, on maanpinnassa 180 kilometrin läpimittaisena arpena. Tämä valtava kraatteri sijaitsee Meksikossa Jukatanin niemimaan pohjoiskärjen tuntumassa, ja sen uskotaan olevan kymmenen kilometrin levyisen komeetan tai asteroidin iskeytymiskohta. Jotkut väittävät, että tuon iskun aiheuttamat ilmastomuutokset johtivat dinosaurusten sekä joidenkin muiden maa- ja merieläinten kuolemiseen sukupuuttoon.

Arizonassa Yhdysvalloissa on rautameteoriitti kovertanut maahan vaikuttavan, 1200 metrin läpimittaisen ja 200 metrin syvyisen kuopan. Kuinka suurta henkilövahinkoa senkokoinen meteoriitti aiheuttaisi, jos se osuisi kaupunkiin? Luonnonhistorian museossa New Yorkissa on näytteillä kansantajuinen malli, joka osoittaa, että jos sellainen kappale osuisi Manhattaniin, tämä täpötäysi kaupunginosa tuhoutuisi kokonaan.

Alle sadan metrin kokoinen asteroidi tai komeetan palanen syöksyi 30. kesäkuuta 1908 ilmakehään ja räjähti vajaan kymmenen kilometrin korkeudella lähes asumattoman seudun yllä Tunguskassa Siperiassa, kuten johdannossa kerrottiin. Arviolta 15 megatonnin suuruinen räjähdys aiheutti tuhoa 2000 neliökilometrin alueella kaatamalla puita, sytyttämällä tulipaloja ja tappamalla poroja. Kuinkahan paljon olisi menetetty ihmishenkiä, jos räjähdys olisi sattunut tiheän asutuksen kohdalla?

Heinäkuussa 1994 kaukoputket suunnattiin kautta maailman Jupiteria kohti, kun komeetta Shoemaker-Levy 9:n palaset törmäsivät tuohon planeettaan. Jupiteriin syntyneet tilapäiset jäljet ovat jääneet syvälle niiden mieleen, jotka näkivät törmäykset itse. Katsellessaan Jupiterin koettelemuksia isku toisensa jälkeen niin asiantuntijat kuin maallikotkin jäivät miettimään, mitä olisi tapahtunut, jos komeetan maalina olisikin ollut maapallo.

Uhkakuvia

Tiedemiehet ovat vavisten arvioineet niitä hirvittäviä seurauksia, joita komeetan tai asteroidin iskusta koituisi planeetallemme. Heidän visionsa suuren törmäyksen välittömistä seurauksista on seuraavanlainen. Ensin ilmaan paiskautuisi kivi- ja pölypatsas. Maahan putoavat kappaleet aiheuttaisivat meteorikuuron, joka muuttaisi taivaan hehkuvan punaiseksi ja sytyttäisi metsiä ja ruohikkoja palamaan, niin että suurin osa maaeläimistä kuolisi. Ilmakehään pitkäksi aikaa jäävä pöly peittäisi auringon näkyvistä, jolloin lämpötilat laskisivat jyrkästi ja yhteyttäminen lakkaisi pimentyneellä maanpinnalla. Yhteyttämisen loppuminen johtaisi myös merten ravintoketjun romahtamiseen, ja useimmat merieläimet kuolisivat. Tämän kuvitelman mukaan ympäristökatastrofin täydentäisivät maailmanlaajuinen happosade ja otsonikerroksen tuhoutuminen.

Jos asteroidi osuisi valtamereen, se synnyttäisi hyökyaaltoja eli tsunameja, joissa on hirvittävä tuhovoima. Tsunamit kulkisivat paljon kauemmas iskeytymiskohdasta kuin alkuperäinen paineaalto ja aiheuttaisivat laajaa tuhoa rannikkoseuduilla tuhansien kilometrien päässä. Astronomi Jack Hills sanoo: ”Kaupungeista jäisi jäljelle vain kuravelliä.”

Tällaisten väitteiden suhteen on kuitenkin oltava tarkkana. Suuri osa teorioista on pelkkää spekulointia. Kukaan ei tietenkään ole nähnyt eikä tutkinut asteroidin törmäystä maapalloon. Nykypäivän sensaatiohakuinen media myös keksii nopeasti kohuotsikoita, jotka perustuvat puutteellisiin tai jopa virheellisiin tietoihin (ks. yllä olevaa tekstiruutua). On sanottu, että taivaalta putoavan kappaleen aiheuttaman kuoleman todennäköisyys on huomattavasti pienempi kuin auto-onnettomuudessa kuolemisen todennäköisyys.

Mitä pitäisi tehdä?

Monien asiantuntijoiden mielestä paras keino välttää lähestyvän komeetan tai asteroidin aiheuttama katastrofi on laukaista avaruuteen raketti, joka pysäyttäisi tunkeutujan tai ainakin muuttaisi sen reittiä. Jos asteroidi on pieni ja se havaitaan monia vuosia ennen sen laskettua törmäyshetkeä, tämä isku voisi riittää.

Suuremman kappaleen varalta jotkut tiedemiehet ovat kuitenkin ehdottaneet ydinaseiden käyttöä. Uskotaan, että huolellisesti suunnattu ydinräjäytys voisi siinä tapauksessa tönäistä asteroidin turvallisemmalle radalle, jolloin osumalta säästyttäisiin. Asteroidin koko ja etäisyys maasta määräisivät sen, kuinka voimakasta panosta tarvittaisiin.

Ongelmallista tässä on se, että mikään näistä mahdollisista torjuntakeinoista ei täytä tarkoitustaan ilman riittävää ennakkovaroitusta. Muun muassa Spacewatch- ja Near Earth Asteroid Tracking -nimiset ryhmät keskittyvät yksinomaan asteroidien etsimiseen. Monien mielestä asialle pitäisi tehdä enemmän.

Epätäydellisillä ihmisillä on eittämättä vain rajallisesti tietoa näiden taivaankappaleiden paikoista ja liikkeistä. Ei kuitenkaan ole syytä huolestua liikaa maanpäällisen elämän tulevaisuutta uhkaavista tekijöistä eikä pelätä niitä ylen määrin. Varmin tae siitä, ettei minkään asteroidin tai komeetan anneta koskaan tuhota kaikkea maanpäällistä elämää, tulee kaikkeuden Luojalta, Jehova Jumalalta.a Raamattu vakuuttaa: ”Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” (Psalmit 37:29; Jesaja 45:18.)

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 27]

1997 XF11:n tapaus

12. maaliskuuta 1998 kautta maapallon kiiri huono uutinen: puolentoista kilometrin kokoinen asteroidi oli tulossa maata kohti ja saapuisi 26. lokakuuta vuonna 2028, ”torstaina”. Asteroidin, jolle annettiin nimeksi 1997 XF11, havaitsi 6. joulukuuta 1997 Arizonan yliopiston Spacewatch-ryhmään kuuluva Jim Scotti. Harvard-Smithsonianin astrofysiikan keskuksen tutkijat antoivat julkisuuteen aiempiin tietoihin ja uusiin havaintoihin pohjautuvaa informaatiota, jonka perusteella jotkut ennustivat, että asteroidin rata kulkisi todennäköisesti runsaan 40000 kilometrin päässä maasta, mikä on tähtitieteen mitoissa hiuskarvan verran eli ”melkein täysosuma”. Televisioruudut täyttyivät pelottavista simulaatioista, joissa asteroidi paiskautui maahan. Tuskin vuorokausi ehti kulua, kun vaara olikin ohi. Uudet tiedot ja laskelmat osoittivat, että asteroidi ohittaisi maan miljoonan kilometrin päästä. Se kulkisi edelleen lähempää kuin mikään aiemmin havaittu samankokoinen asteroidi, mutta etäisyys oli turvallinen. Media julkaisi heti sentyyppisiä otsikoita kuin ”Okei, laskut menivät vähän vikaan”.

[Kuvat s. 26]

1. Halleyn komeetta

2. Ikeya-Sekin komeetta

3. Asteroidi 951 Gaspra

4. Arizonan meteoriittikraatteri on 1200 metrin pituinen ja 200 metrin syvyinen kuoppa

[Lähdemerkinnät]

ROE/Anglo-Australian Observatory, kuva David Malin

NASA

NASA/JPL/Caltech

Kuva D. J. Roddy and K. Zeller, U.S. Geological Survey

[Kuvan lähdemerkintä s. 25]

NASA