Atsteekit – vaikuttava kamppailu olemassaolosta

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN MEKSIKON-KIRJEENVAIHTAJALTA

”SUURI TORI KUHISI IHMISIÄ, JOISTA JOTKUT OSTIVAT, TOISET MYIVÄT – – JOUKOSSAMME OLI SOTILAITA, JOTKA OLIVAT KÄYNEET MONISSA PAIKOISSA ERI PUOLILLA MAAILMAA, KONSTANTINOPOLISSA JA KAIKKIALLA ITALIASSA JA ROOMASSA, JA HE SANOIVAT, ETTEIVÄT OLLEET KOSKAAN NÄHNEET NÄIN SUURELLA JA VILKKAALLA TORILLA SAMANLAISTA SOPUSOINTUA JA JÄRJESTYKSELLISYYTTÄ.”

EDELLÄ lainatun kuvauksen esitti Bernal Díaz del Castillo, espanjalaisen konkistadorin Hernando Cortésin armeijassa ollut sotilas, nähtyään atsteekkien kaupungin Tenochtitlánin vuonna 1519.

Erään atsteekeista kertovan kirjan mukaan Tenochtitlánissa oli espanjalaisten saapuessa 150000–200 000 asukasta (Gene S. Stuart, The Mighty Aztecs). Se ei suinkaan ollut mikään alkukantainen syrjäkylä, vaan joka suuntaan rönsyilevä, useiden neliökilometrien laajuinen metropoli. Se oli siltojen, pengerteiden ja kanaalien sekä hohtavien palvontatemppelien kaupunki. Pääkaupunkina Tenochtitlán oli atsteekkien valtakunnan sydän.

Monien lukijoiden silmissä ajatus rauhallisesta, sopusointuisesta atsteekkikaupungista voi kuitenkin olla ristiriidassa sen kanssa, mitä he ovat kuulleet, sillä yleensä atsteekit mielletään lähinnä verenhimoisiksi villeiksi. Kyllähän atsteekit uskoivatkin, että heidän jumalansa tarvitsivat ihmissydämiä ja -verta pysyäkseen voimakkaina, mutta heidän kulttuuriinsa ja historiaansa liittyi paljon muutakin kuin verenvuodatusta. Ja kun ymmärtää heidän kamppailuaan elossa säilymiseksi, ymmärtää paremmin myös sitä sitkeää eloonjäämistaistelua, jota heidän jälkeläisensä käyvät vielä nykyäänkin.

Atsteekkien nousu

Tosiasiassa atsteekit olivat vain vähän aikaa hallitsevassa asemassa Keski-Amerikan kulttuurihistoriassa. Useimmat tutkijat uskovat, että Meksikon alkuperäiset asukkaat muuttivat Aasiasta Beringinsalmen yli Alaskaan ja tulivat sieltä hiljalleen etelään (ks. Herätkää! 8.9.1996 s. 4, 5).

Arkeologit sanovat, että vanhin tunnettu Keski-Amerikassa kukoistanut kulttuuri oli olmeekkien kulttuuri. Se syntyi joidenkin asiantuntijoiden mukaan ilmeisesti vuoden 1200 tietämillä eaa. ja sen valtakautta kesti kenties kahdeksansataa vuotta. Atsteekit taas nousivat etualalle vasta vuoden 1200 paikkeilla ya., runsaat kaksituhatta vuotta myöhemmin. Heidän kulttuurinsa kesti vain 300 vuotta, ja heidän mahtava valtakuntansa oli hallitsevana ainoastaan sata vuotta ennen kuin se kukistui espanjalaisten maahantunkeutujien miekkojen edessä.

Kukoistuksensa huipulla atsteekkien valtakunta heijasti kuitenkin sellaista suuruutta, johon harvat ovat yltäneet. Erään lähteen mukaan ”atsteekit perustivat valtakunnan, joka ulottui etelään Guatemalaan”. Tietosanakirjassa The World Book Encyclopedia sitä kuvaillaan seuraavasti: ”Atsteekeilla oli Amerikan kehittyneimpiin kuuluva kulttuuri. He rakensivat yhtä suuria kaupunkeja kuin rakennettiin missä tahansa sen ajan Euroopassa.”

Tarunhohtoinen alkuperä

Atsteekkien merkittävyydestä huolimatta heidän alkuperästään ei tiedetä paljonkaan. Tarun mukaan nimi atsteekki juontuu sanasta aztlán, jonka arvellaan merkitsevän ’valkeaa maata’. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, missä tarunhohtoinen Aztlán sijaitsi tai onko sitä koskaan ollut olemassakaan.

Joka tapauksessa taru kertoo atsteekkien olleen viimeinen seitsemästä ryhmästä, jotka lähtivät Aztlánista. Jumalansa Huitzilopochtlin käskystä he aloittivat pitkän seikkailun tavoitteenaan löytää itselleen kotimaa. Kymmeniä vuosia kestäneen vaelluksen aikana heimo koki uskomattomia vaikeuksia ja puutetta ja kävi lähes keskeytyksettä sotaa lähiheimojen kanssa. Vaeltaminen ei kuitenkaan voinut jatkua loputtomiin. Suosituimman tarun mukaan Huitzilopochtli käski seuraajiaan tähyilemään merkkiä: kotkaa kaktuksen latvassa. Sellaisen sanotaan näkyneen eräällä mutaisella pikkusaarella Texcocojärvellä. Sinne vaeltajat viimein asettuivat ja rakensivat kaupungin, joka myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä Suuri Tenochtitlán (”Vedestä nouseva kivi”). Joidenkuiden mukaan nimi juontuu legendaarisesta patriarkasta Tenochista. Nykyään Tenochtitlán on hautautuneena pääkaupungin Méxicon alle.

Atsteekit osoittautuivat eteviksi rakentajiksi ja käsityöläisiksi. He käyttivät järvenpohjaa perustuksena ja laajensivat kaupunkia täyttämällä rantoja maa-aineksella. Maata kasattiin pengerteiksi yhdistämään saari mantereeseen. Alueelle rakennettiin myös kanavaverkosto.

Tänä aikana rakentajia ei kuitenkaan yleensä tunnettu atsteekkeina. Tarun mukaan heidän jumalansa Huitzilopochtli oli antanut heille uuden nimen heidän lähtiessään Aztlánista: mexicat. Aikanaan ympäröivä maa ja kaikki sen asukkaat tunnettaisiin tällä nimellä.

Mexicat eli atsteekit eivät kuitenkaan elelleet yksin tällä seudulla. Vihollisten ympäröimänä heidän täytyi liittoutua naapuriheimojen kanssa. Ne jotka eivät solmineet heidän kanssaan rauhaa, huomasivat pian olevansa keskellä taistelua elämästä ja kuolemasta. Oikeastaan sodankäynti sopi atsteekeille mainiosti. Heidän auringonjumalansa Huitzilopochtli oli vain yksi monista jumalista ja jumalattarista, jotka säännöllisesti vaativat verta vuotavia sydämiä ja ihmisuhreja. Tarve täytettiin pääasiassa sotavangeilla. Vankien käyttö tähän tarkoitukseen herätti kauhua atsteekkien vihollisissa.

Atsteekkien valtakunta laajeni siis Tenochtitlánista käsin, ja se ulottui pian pitkälle etelään. Kulttuuriin omaksuttiin uusia uskonnollisia ajatuksia ja tapoja. Samaan aikaan valtion aarreaittaan alkoi virrata satumaisesta vauraudesta kertovia tavaroita – vasta alistetuilta vasalleilta vaadittuja veroja. Musiikki, kirjallisuus ja kuvataide kukoistivat. National Geographic -lehdessä sanotaan: ”Jo pelkän ilmaisuvoiman perusteella atsteekit kuuluvat varmasti historian lahjakkaimpiin kuvanveistäjiin.” Espanjalaisten saapuessa atsteekkien kulttuuri oli loistonsa huipulla.

Valloitus

Marraskuussa 1519 mexicahallitsija Montezuma II toivotti espanjalaiset ja heidän johtajansa Hernando Cortésin rauhanomaisesti tervetulleiksi, sillä hän uskoi Cortésin olevan atsteekkijumala Quetzalcoatlin ruumiillistuma. Espanjalaiset ottivat taikauskoisten atsteekkien osoittaman vieraanvaraisuuden vastaan. Hyväuskoiset atsteekit antoivat kuitenkin espanjalaisten nähdä Tenochtitlánin kulta-aarteet, ja Cortés alkoi kuumeisesti punoa juonia anastaakseen ne kaikki. Uhmakkaasti Cortés otti Montezuman vangiksi tämän omassa kaupungissa. Jotkut sanovat hallitsijan myöntyneen siihen melkeinpä vastalauseitta. Joka tapauksessa Cortés onnistui valloittamaan mahtavan valtakunnan pääkaupungin ilman laukaustakaan.

Veretön voitto ei kuitenkaan pysynyt verettömänä kauan. Cortésin täytyi yllättäen lähteä rannikolle hoitamaan kiireellistä huomiota vaativaa asiaa, ja hän jätti vastuun impulsiiviselle Pedro de Alvaradolle. Tämä pelkäsi, että Cortésin poissa ollessa Tenochtitlánin asukkaat nousisivat piankin häntä vastaan, ja hän päätti iskeä ensin. Hän murhasi lukuisia atsteekkeja erään juhlan aikana. Cortésin palatessa kaupunki oli kaaoksessa. Seuranneessa taistelussa Montezuma sai surmansa, kenties espanjalaisten käsissä. Espanjalaisten version mukaan Cortés kuitenkin taivutti Montezuman näyttäytymään kansalleen ja vetoamaan siihen taistelun lopettamiseksi, mutta tällöin hänen oma kansansa kivitti hänet kuoliaaksi. Joka tapauksessa Cortés ja muutamat haavoittuneet pääsivät pakoon.

Uupunut ja vahingoittunut Cortés kokosi joukkonsa uudelleen yhteen. Heihin liittyi lähellä asuvia heimoja, jotka vihasivat atsteekkeja ja halusivat innokkaasti ravistaa harteiltaan näiden ikeen. Cortés palasi Tenochtitlániin. Atsteekkien väitetään tätä seuranneen verisen piirityksen aikana uhranneen vangeiksi joutuneita espanjalaissotilaita alttareilla. Se sai Cortésin miehet raivoihinsa ja vahvisti heidän päättäväisyyttään voittaa hinnalla millä hyvänsä. Erään atsteekkikirjoittajan mukaan entiset vasalliheimot ottivat ohjakset omiin käsiinsä ja ”kostivat julmasti mexicoiden [atsteekkien] vanhat teot ja ryöstivät heidät putipuhtaiksi”.

Suuri Tenochtitlán kukistui 13. elokuuta 1521. Nyt espanjalaiset liittolaisineen olivat täysin mexicoiden herroja. National Geographic -lehdessä sanottiin: ”Keski-Amerikan suuret kaupungit ja seremoniakeskukset raunioituivat historian näkökannalta silmänräpäyksessä, kun espanjalaiset penkoivat koko maan ylösalaisin löytääkseen kultaa. Alkuperäiskansat orjuutettiin ja käännytettiin kristinuskoon, ja atsteekkien valtakunta – viimeinen suuri alkuperäiskulttuuri – hajosi.”

Valloitus ei johtanut pelkästään poliittiseen muutokseen. Espanjalaiset toivat mukanaan uuden uskonnon, katolilaisuuden, ja pakottivat mexicat omaksumaan sen usein miekan voimalla. Atsteekkien uskonto oli kieltämättä verenhimoinen ja suuntasi palvonnan epäjumaliin. Katolilaisuus ei silti suinkaan juurinut pois kaikkea pakanallisuutta, vaan lyöttäytyi erikoisella tavalla yhteen atsteekkien uskonnon kanssa. Tepeyacin kukkulalla palvottu Tonantzin-jumalatar korvattiin Guadalupen Neitsyellä: Guadalupen basilika seisoi täsmälleen samalla paikalla, jossa Tonantzinia oli aiemmin kunnioitettu (basilika on rakennettu paikalle, jolla Neitsyt Marian uskotaan ilmestyneen yliluonnollisella tavalla). Neitsyen kunniaksi järjestettyinä pyhäpäivinä palvojat kieppuvat muinaisten pakanallisten tanssiensa rytmissä aivan basilikan edustalla.

Atsteekit nykyään

Vaikka atsteekkien valtakunta on hävinnyt jo kauan sitten, sen vaikutus tuntuu vielä nykyäänkin. Suomen sanat ”suklaa”, ”tomaatti” ja ”chili” juontavat juurensa atsteekkien kielestä nahuatlista. Lisäksi enemmistö Meksikon väestöstä on espanjalaisten valloittajien ja alkuperäisheimojen jälkeläisiä.

Monin paikoin Meksikoa vanhat alkuperäiskulttuurit ovat edelleen voimissaan, sillä eräät etniset ryhmät yrittävät ylläpitää esi-isiensä perinteitä. Meksikon tasavallassa on 62 tunnustettua alkuperäisryhmää ja 68 rekisteröityä murretta. Maan tilastokeskuksen (Instituto Nacional de Estadística, Geografía e Informática) teettämän tuoreen tutkimuksen mukaan yli viisi miljoonaa ihmistä, vähimmäisikänä viisi vuotta, puhuu jotakin alkuperäiskieltä. National Geographic -lehdessä sanottiin: ”Jäljelle jääneet siirtomaa-ajan, diktatuurien ja vallankumousten heikentämät ja köyhdyttämät ihmiset ovat pelastaneet tuholta kieliä, kansanperinnettä ja horjumattoman tulevaisuudentoivon itsemääräämisoikeudesta.”

Siitä huolimatta useimmat ylpeiden atsteekkien jälkeläiset elävät köyhyydessä ja hankkivat niukan elantonsa usein pikkuruisista maatilkuistaan. Monet asuvat syrjäseudulla, missä koulutusta ei juuri ole tarjolla. Useimpien alkuperäisten meksikolaisten on siksi ollut vaikea parantaa taloudellista asemaansa. Heidän ahdinkonsa on tyypillistä kaikille Meksikon ja Keski-Amerikan alkuperäisasukkaille. Asia on nostettu julkisuuteen. Rigoberta Menchú, guatemalalainen nobelisti, esitti seuraavan sytyttävän vetoomuksen: ”Meidän täytyy kaataa olemassa olevat raja-aidat etnisten ryhmien, intiaanien ja mestitsien, kieliryhmien, miesten ja naisten sekä sivistyneistön ja tavallisen kansan väliltä.”

Valitettavasti atsteekkien ahdinko – niin mennyt kuin nykyinenkin – on vain yksi murheellinen esimerkki siitä, miten ”ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen” (Saarnaaja 8:9). Tarvitaan enemmän kuin sytyttävää puhetta ja poliittisia korusanoja, jotta maailman köyhien ja vähäosaisten osa muuttuisi. Joukko nahuatlinkielisiä ihmisiä on siksi ottanut innokkaasti vastaan Raamatun toivon tulevasta maailmanhallituksesta eli ”valtakunnasta” (Daniel 2:44; ks. tämän sivun tekstiruutua).

Jotkut vastustavat ajatusta opettaa alkuperäiskansoille Raamatun totuuksia. Heidän mielestään nahuatlinkielisten ihmisten uskonto – sekoitus katolilaisuutta ja vanhaa atsteekkien pakanauskontoa – on osa heidän kulttuuriaan, jota on vaalittava. Mutta ne jotka ovat avanneet sydämensä Raamatun sanomalle, ovat kokeneet todellisen vapautumisen taikauskosta ja uskonnollisista valheista (Johannes 8:32). Raamattu tarjoaa tuhansille atsteekkien jälkeläisille ainoan tosi toivon elossa säilymisestä.

[Tekstiruutu/Kuva s. 20]

”ON SUURENMOISTA KERTOA TOTUUDESTA NAHUATLINKIELISILLE IHMISILLE”

OLEN syntynyt Meksikossa pikkukylässä nimeltä Santa María Tecuanulco, joka sijaitsee vain 60 kilometrin päässä pääkaupungista Méxicosta. Se on kukkulanrinteillä sijaitseva kaunis, vehmas paikka, ja sen asukkaat saavat elantonsa kukkien viljelystä. Kun kukat ovat valmiita poimittavaksi, on ilo nähdä joka puolella monenlaisia värejä. Ennen vanhaan kaikki santamarialaiset puhuivat nahuatlia, muinaista meksikolaista kieltä. Muistan, miten joka talolla oli nimi, josta sen tunnisti – tietysti nahuatliksi. Minun kotitaloni oli nimeltään Achichacpa, ”Missä vesi virtaa”. Kun ihmiset tarvitsivat osoitettani, kerroin heille lähitalojen nimet. Monilla taloilla on vielä nykyäänkin nimi. Opin espanjaa 17-vuotiaana vuonna 1969. Minusta nahuatl on kaunis kieli. Ikävä kyllä sitä puhuvat vain kylän vanhukset; nykynuoret eivät osaa sitä oikeastaan lainkaan.

Minä olin kylässämme ainoa, joka tutki Jehovan todistajien kanssa. Yhtäkkiä koko kylä halusi minun lähtevän pois lapsineni. Minua painostettiin lahjoittamaan säännöllisesti katoliselle kirkolle, mutta en suostunut siihen. Sukulaiseni eivät edes puhuneet minulle. Kyläläisten voimakkaasta vastustuksesta huolimatta menin kasteelle joulukuussa 1988. Kiitän Jehovaa siitä, että kolme tytärtäni palvelevat kokoaikaisina evankelistoina ja poikani on kastettu kristitty. On suurenmoista kertoa hyvää uutista Santa Maríassa. Saarnaan vanhemmalle väelle nahuatliksi. Olen päättänyt palvella jatkuvasti rakkaudellista Jumalaamme, Jehovaa, joka on sääliväinen kaikkiin rotuihin kuuluvia ihmisiä kohtaan. (Lähetetty.)

[Kaavio s. 17]

(Ks. painettu julkaisu)

AMERIKAN MANTEREEN JA MAAILMAN PÄÄKULTTUUREJA JA TAPAHTUMIA VERRANNOLLISESSA AIKAJÄRJESTYKSESSÄ

VUODESTA 1200 EAA. VUOTEEN 1550 YA.

ESPANJAN INKVISITIO

1500 YA.

EUROOPAN RENESSANSSI

ATSTEEKIT

”KRISTILLISET” RISTIRETKET

TOLTEEKIT

1000 YA.

BYSANTTILAISET

500 YA.

TEOTIHUACÁN

VARHAISKRISTILLISYYS

ROOMALAISET

ZAPOTEEKIT

KREIKKALAISET

EGYPTILÄISET

500 EAA.

MAYAT

OLMEEKIT ASSYRIALAISET

1000 EAA.

[Kartta/Kuva s. 18]

(Ks. painettu julkaisu)

ATSTEEKKIEN MAAILMA

MEKSIKO

Tenochtitlán

GUATEMALA

[Kuva]

Tenochtitlánina tunnettu suurkaupunki on hautautunut nykypäivän Méxicon alle

[Lähdemerkintä]

Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuva s. 15]

Atsteekkien kalenteri

[Kuva s. 19]

Atsteekit käyttivät palvonnassaan Teotihuacánin aurinkopyramidia

[Kuvan lähdemerkintä s. 15]

Seinämaalaus s. 15, 16: ”Meksiko kautta vuosisatojen”, alkuperäinen työ Diego Riveran. National Palace, Mexico City, Mexico

[Kuvien lähdemerkintä s. 17]

Kotka ja taideteos s. 18: ”Meksiko kautta vuosisatojen”, alkuperäinen työ Diego Riveran. National Palace, Mexico City, Mexico