Raajavammaisuus – miten riskiä voi pienentää?

USEIMMISSA tapauksissa raajanmenetys voidaan ehkäistä! Tämä koskee myös niitä, joilla on ääreisverenkierron sairaus. Kuten edellisessä kirjoituksessa mainittiin, tämä sairaus johtuu useimmiten diabeteksesta.a Onneksi diabetes voidaan yleensä saada hallintaan.

”Ruokavalio on diabeteksen hoidon kulmakivi, määrättiinpä insuliinia tai ei”, sanotaan The Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa. Tri Marcel Bayol newyorkilaisesta Kings Countyn sairaalasta kertoi Herätkää!-lehdelle: ”Jos diabeetikot suhtautuvat sairauteensa vakavasti, tarkkailevat ruokavaliotaan ja ovat lääkärin valvonnassa, he pienentävät alaraajan menettämisen riskiä.” Ne tyypin II diabetesta sairastavat, jotka noudattavat tätä neuvoa, voivat jopa havaita oireittensa ajan myötä lievittyvän.b

Liikunta on elintärkeää

On myös tärkeää harrastaa liikuntaa. Veren glukoosipitoisuus eli verensokeri pysyy sen ansiosta normaaleissa rajoissa. Kun ihmisellä on todettu ääreisverenkierron sairaus, liikunta auttaa pitämään yllä voimia, joustavuutta ja vaurioituneiden alueiden verenkiertoa, joilla kaikilla on elintärkeä merkitys. Liikunta auttaa myös katkokävelyyn, sairauteen jossa ihmisellä saattaa tuntua kipua pohjelihaksissa kävelyn tai muunlaisen liikunnan aikana. Tällaisesta vaivasta kärsivien pitäisi kuitenkin välttää sellaista liikuntaa, jossa jalat rasittuvat tai joutuvat tekemään äkkinäisiä liikkeitä. Sopivampia liikuntamuotoja ovat kävely, pyöräily, soutaminen, uinti ja vesivoimistelu. Tulisi aina kääntyä lääkärin puoleen ennen kuin alkaa noudattaa jotain erityistä ruokavaliota tai liikuntaohjelmaa.

Jokaisen hyvää terveyttä haluavan pitäisi ilman muuta pysyä erossa tupakoinnista. Ääreisverenkierron sairaus kuuluu niiden sairauksien pitkään luetteloon, jotka johtuvat tupakoinnista tai joita se pahentaa. ”Tupakointi on merkittävä amputointeihin vaikuttava tekijä, varsinkin kun tupakoijalla on diabetes tai ääreisverenkierron sairaus”, sanoo tri Bayol. Kuinka merkittävä tekijä? Amputoitujen kuntoutusoppaassa sanotaan, että ”amputointeja tehdään kymmenen kertaa enemmän tupakoitsijoille kuin tupakoimattomille”.

Pidä huolta sairaista raajoista

Ääreisverenkierron sairaus voi johtaa neuropatiaan, hermojen kuoleutumiseen eli turtumiseen. Tällöin raajat altistuvat vammoille, jopa ihmisen levätessä sängyssä. Esimerkiksi sähköhuopa tai -tyyny voi ylikuumetessaan aiheuttaa potilaalle vakavia palovammoja, koska hän ei tunne kipua! Siksi valmistajat kehottavat diabeetikkoja noudattamaan varovaisuutta tällaisten laitteiden käytössä.

Sairaat raajat myös tulehtuvat tavallista helpommin. Pienikin naarmu voi aiheuttaa haavauman, jopa kuolion. On siis erittäin tärkeää pitää hyvää huolta jaloistaan, mihin sisältyy se, että käyttää mukavia, hyvin istuvia kenkiä ja pitää sääret ja jalkaterät puhtaina ja kuivina. Monissa sairaaloissa hoitoryhmään kuuluu jalkojenhoitaja, joka opastaa potilaita siinä, miten he voivat huolehtia jaloistaan.

Kun ääreisverenkierron sairaus on edennyt siihen pisteeseen, että tarvitaan leikkausta, kirurgit pyrkivät yleensä välttämään amputointia. Yhtenä vaihtoehtona on pallolaajennus. Verisuonikirurgi pujottaa suoneen katetrin, jonka kärjessä on pallo. Pallo pullistetaan, jolloin se laajentaa ahtautunutta valtimoa. Toisena vaihtoehtona on ohitusleikkaus, jossa pahoin ahtautunut suoni korvataan muualta elimistöstä otetulla suonella.

54-vuotias Barbara on potenut tyypin I diabetesta nelivuotiaasta asti. Kun hän oli synnyttänyt ensimmäisen lapsensa, hänellä alkoi ilmetä jaloissa verenkiertohäiriöitä. Jotkut lääkärit suosittelivat jalkojen amputointia. Barbara löysi kuitenkin nimekkään verisuonikirurgin, joka paransi hänen jalkojensa verenkiertoa pallolaajennuksen avulla. Pallolaajennus auttoi jonkin aikaa, mutta lopulta hänelle oli tehtävä ohitusleikkaus, joka onnistui hyvin. Nyt Barbara pitää tunnollisesti huolta jaloistaan.

Vältä vammoja

Vammat ovat toiseksi suurin syy raajanmenetykseen. Kaikki ruumiinosat ovat alttiina vammoille. Jumalan näkemys elämästä voi kuitenkin pienentää vammautumisriskiä. Olipa kyse työnteosta, jollakin ajoneuvolla ajamisesta tai rentoutumisesta, kristittyjen tulee kohdella ruumistaan Jumalalta saatuna lahjana. Siksi he haluavat noudattaa turvallisuusmääräyksiä ja välttää typerää riskinottoa. (Roomalaisille 12:1; 2. Korinttilaisille 7:1.)

Miten vammautumisriskiä pyritään pienentämään niissä maissa, joihin on kylvetty miinoja? Monissa maissa on käynnissä valtion rahoittamia ohjelmia, joiden tarkoitus on valistaa ihmisiä miinoista. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin raportissa kerrotaan, että nämä ohjelmat opettavat ”vaarassa oleville ihmisille – – miten minimoida uhriksi joutumisen todennäköisyys, kun eletään ja työskennellään miinoitetulla alueella”.

Valitettavasti ”ihmiset tottuvat miinoihin ja tulevat varomattomiksi”, sanotaan eräässä Yhdistyneiden kansakuntien raportissa. ”Toisinaan uskonnolliset tekijät kannustavat – – [ihmisiä] suhtautumaan kohtalonuskoisesti vaaroihin.” Kohtalonuskoiselle asenteelle ei löydy kuitenkaan mitään tukea Jumalan sanasta. Raamattu päinvastoin kannustaa olemaan varovainen ja huolehtimaan turvallisuudesta (5. Mooseksen kirja 22:8; Saarnaaja 10:9).

Voit siis merkittävästi pienentää raajanmenetyksen riskiä noudattamalla varovaisuutta ja ryhtymällä järkeviin toimiin terveytesi suojelemiseksi. Entä ne, jotka jo ovat menettäneet käden tai jalan? Voivatko he silti elää täysipainoista elämää?

[Alaviitteet]

[Kuva s. 4]

Tupakointi lisää suuresti raajanmenetyksen riskiä, varsinkin niillä joilla on jokin verisuonisairaus

[Kuva s. 5]

Sopiva liikunta ja hyvä ravinto edistävät verisuoniston terveyttä