Tonava – jos se vain osaisi puhua!

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN SAKSAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

Yli puolentoista vuosisadan ajan ovat kaikkien aikojen nimekkäimmät saksalaiset katsoneet hievahtamatta kohti Tonavaa, vaikkeivät olekaan nähneet mitään. Miten tämä on mahdollista? Vuonna 1842 baijerilainen kuningas Ludvig I sai valmiiksi Valhallan,a doorilaisen marmoritemppelin, joka on suunniteltu edesmenneiden huomattavien saksalaisten kunniaksi.

TÄSSÄ erään kukkulan rinteellä Saksassa lähellä Regensburgia sijaitsevassa saksalaisten kunniagalleriassa, joka on kopioitu Ateenassa Akropoliilla sijaitsevasta Parthenonista ja josta on hyvät näkymät Tonavalle, on suuret määrät maineikkaiden miesten ja naisten rintakuvia.

Asetelma on sopiva. Nämä prinssit, runoilijat, taiteilijat, poliitikot, tiedemiehet ja muusikot, mukaan lukien sellaiset kuuluisuudet kuin Beethoven, Einstein, Goethe, Gutenberg, Kepler ja Luther, tunsivat hyvin Tonavan. Monet heistä asuivat sen rantamilla, kulkivat sen vesillä tai ylistivät sitä runoin ja lauluin. Millaisen tarinan Tonava pystyisikään kertomaan, jos se vain osaisi puhua!

Enemmän kuin vain juoksevaa vettä

”Maantieteilijälle joet ovat maanpinnan muovaajia ja kaupankäynnin väyliä”, kirjoittaa historioitsija Norman Davies. Toisaalta hän sanoo, että ”historioitsijalle ne ovat kulttuurin, aatteiden ja joskus taisteluiden tuojia. Ne ovat kuin itse elämä.” Tonava virtaa kymmenen maan läpi tai niiden rajalla – Saksan, Itävallan, Slovakian, Unkarin, Kroatian, Jugoslavian, Bulgarian, Romanian, Moldovan ja Ukrainan – joten se on nähnyt laajan kirjon kulttuureja, aatteita ja taisteluja. Ei ole yllättävää, että monet Tonavan varren yhteisöt ovat näytelleet huomattavaa osaa Euroopan ja jopa maailman historiassa.

Ajattelehan esimerkiksi Wieniä, Itävallan pääkaupunkia, joka on hienoine oopperataloineen, teattereineen, museoineen, historiallisine koteineen ja kirjastoineen ollut kiistatta pitkään yksi maailman kulttuurikeskuksista. Se on vuosisatojen ajan ollut kuuluisa myös kahviloistaan ja majataloistaan. Wienin filharmonista orkesteria pidetään yhtenä maailman parhaimmista. Vuonna 1365 perustettu Wienin yliopisto on saksaa puhuvan maailman vanhin.

Aatteiden osalta The New Encyclopædia Britannica -tietosanakirja kutsuu vuosisadan vaihteen Wieniä ”hedelmälliseksi kasvualustaksi aatteille, jotka muovasivat nykyistä maailmaa – joko hyvään tai huonoon suuntaan”. Niihin henkilöihin, joihin heidän siellä viettämänsä vuodet jossain määrin vaikuttivat, kuuluvat sionismin perustaja Theodor Herzl, psykoanalyysin isä Sigmund Freud ja Adolf Hitler, joka ei enempiä esittelyjä kaipaa.

Erotti ”sivistyksen barbaarisuudesta”

”Muinoin Tonava oli yksi Euroopan niemimaan huomattavista rajaviivoista”, sanoo Norman Davies. Hän selittää, että tästä joesta, jonka nimi latinaksi on Danuvius, ”tehtiin ensimmäisellä vuosisadalla Rooman maailmanvallan raja”, joka erotti ”sivistyksen barbaarisuudesta”.

Monilla Tonavan varrella sijaitsevista kaupungeista oli johtava asema Rooman maailmanvallan aikana ja sen jälkeen Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan aikana. Esimerkiksi Bratislava, Slovakian kulttuurikeskus ja nykyinen pääkaupunki, oli Unkarin pääkaupunki vuodesta 1526 vuoteen 1784. Siellä sijaitseva majesteettinen linna, joka kohoaa yli sata metriä Tonavan yläpuolelle, oli jonkin aikaa Itävallan kuningasperheen asuinpaikka. Kun ranskalaiset ja baijerilaiset joukot uhkasivat Wieniä vuonna 1741, Maria Teresia, josta tuli myöhemmin keisarinna, pakeni sinne turvaan.

Maria Teresia kuului Habsburgien ruhtinassukuun. Tämä suvereeni dynastia – yksi Euroopan huomattavimmista – on hyvin edustettuna Valhallan rintakuvien joukossa.b Habsburgien suku, jonka juuret voidaan jäljittää 900-luvulle, nousi valtaan 1200-luvulla ja laajensi ajan myötä valta-alueensa, monessa tapauksessa taktisten avioliittojen avulla, käsittämään suuren osan Keski-Euroopasta. Frans Ferdinand, Habsburgien kruununperillinen, murhattiin Sarajevossa vuonna 1914, mikä oli kipinä ensimmäisen maailmansodan syttymiselle.

Verentahraamat vedet

Valtakuntia on tullut ja mennyt, ja Tonava on kokenut yhtenään poliittisia muutoksia. Se oli Bysantin keisarikunnan raja 1000- ja 1100-luvuilla. Myöhemmin, kun turkkilaiset valloittivat Tonavan kaupunkeja, esimerkiksi Belgradin ja Budapestin, se virtasi lähes koko pituudeltaan ottomaanien valtakunnan alueella. Jopa Wieniä piiritettiin vuonna 1529 ja uudelleen vuonna 1683, mutta tuloksetta.

Ei siis ole yllättävää, että saksalainen kirjailija Werner Heider sanoo: ”Mikään muu Euroopan joki ei ole historiallisesti niin tärkeä kuin Tonava.” Eräs toinen kirjailija mainitsee, että se oli muinoin ”pääväylä idästä Eurooppaan hyökänneille hunneille, tataareille, mongoleille ja turkkilaisille”.

Tonavaa on häpäisty myös tuoreimmissa sodissa. Kirjailija William L. Shirer kirjoittaa: ”Saksalaiset yksiköt ylittivät Tonavan Romaniasta Bulgariaan helmikuun 28 päivän vastaisena yönä [vuonna 1941] ja asettuivat strategisiin asemiin Bulgariassa.” Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1945, ”vallattuaan Wienin huhtikuun 13 pnä venäläiset marssivat Tonavan vartta ylöspäin ja Yhdysvaltojen 3. armeija oli tulossa heitä vastaan saadakseen heihin yhteyden”. (Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho, 2. osa, suom. Tapio Hiisivaara.)

Tonavan kertomus kulttuureista ja aatteista on liian usein ollut samalla kertomus taisteluista, ja liian usein ovat sen vedet olleet ihmisten sodissa vuodatetun veren tahraamia. Ne ovat kuitenkin tahraantuneet myös muulla tavoin.

Ei enää sininen

Kun Johann Strauss nuorempi sävelsi vuonna 1867 valssin ”Tonava kaunoinen” (saks. ”An der schönen blauen Donau”), jonka sanat kertovat sinisestä Tonavasta, sen vedet aivan ilmeisesti heijastivat tarkasti kirkkaan, sinisen taivaan sävyjä. Mutta entä nykyään?

Alkulähteiltään Saksan Schwarzwaldista Tonava mutkittelee noin 2850 kilometrin pituisen matkan kaakkoon ja laskee Mustaanmereen. Se on Volgan jälkeen Euroopan pisin joki. Sen valuma-alue on 817000 neliökilometriä. Gabcikovon padon rakentaminen, joka on osa Tonavaan Wienin ja Budapestin välille suunniteltua vesivoimalahanketta, on kuitenkin vaikuttanut ympäristön tilaan. Erään lähteen mukaan pato ”on madaltanut suuresti pohjavesien korkeutta Tonavan varsilla, kuivattanut tuhansia hehtaareja metsää ja suomaata ja vähentänyt joillakin laajoilla Ala-Tonavan osuuksilla kalansaaliita 80 prosenttia”.

Jos nykypäivän Tonava osaisi puhua, se voisi epäröiden kertoa siitä, kuinka ihmisen tietämättömyys ja ahneus on tehnyt siitä sekä syyllisen että uhrin. Kolmen muun Mustaanmereen laskevan suuren joen tavoin Tonava on osaksi vaikuttanut siihen, että Mustameri on ”maailman saastunein meri”, kuten venäläisessä Rossijskaja Gazeta -sanomalehdessä sanotaan. Sen mukaan Tonava ”käy kuolinkamppailuaan” ja siitä on kuluneiden 30 vuoden aikana ”tullut viemäri puolelle Eurooppaa – sijoituspaikka valtaville määrille fosforipitoisia yhdisteitä, elohopeaa, DDT:tä, öljyä ja muita myrkyllisiä jätteitä”.

Surullinen on myös kertomus siitä, mitä on tapahtunut Tonavan suistolle. Ukrainassa sijaitsevan Izmailin ympäristössä lähellä kohtaa, jossa Tonava laskee Mustaanmereen, ekologinen tuho on hirvittävä. Pelikaaneista, jotka olivat aiemmin alueelle luonteenomaisia, on tullut harvinaisia. Saksalaisessa Geo-lehdessä sanotaan, että alueen ”rikkaan kasviston ja eläimistön” jatkuva säilyttäminen ”on näytön paikka kansainväliselle ympäristönsuojelulle”.

Edessä parempaa kerrottavaa

Vuonna 1902 muutti uusi asukas Tailfingeniin, kaupunkiin joka sijaitsee noin 60 kilometrin päässä Tonavan alkulähteestä koilliseen erään Tonavan sivujoen varrella. Hän oli Margarethe Demut. ”Demut” merkitsee saksaksi ’nöyryyttä’. Koska hän saarnasi lähestyvästä ”kultaisesta ajasta”, paikkakuntalaiset alkoivat pian kutsua häntä Kultaiseksi Greteliksi. Vähän ajan päästä Tailfingenissä oli Saksan ensimmäinen Jehovan todistajien seurakunta.

Vuonna 1997 tätä samaa sanomaa Jumalan perustetusta Valtakunnasta saarnasi Tonavan tuntumassa 21687 Jehovan todistajaa. He palvelivat 258 seurakunnassa 10 eri maassa.

Koska Jumala on säätänyt, että maa pysyy ikuisesti ja että se tulee olemaan asutettu, Tonava voi hyvinkin virrata ajan hämärään asti (Psalmit 104:5; Jesaja 45:18). Jos niin tulee käymään, on ilahduttavaa, että kun vuosisatojen taakse ulottuva kertomus epätäydellisistä kulttuureista, puutteellisista ihmisaatteista ja verisistä taisteluista on takanapäin, sillä on lopultakin miellyttävämpää kerrottavaa. Sen rantamilla asuu onnellisia ja terveitä ihmisiä, joita eivät enää jaa poliittiset rajat eikä kieli. Kaikki kohottavat ylistyksensä Suurelle Luojalle. Kuolleiden kunnioitukseen Valhallassa ei ole enää syytä, sillä kaikki arvolliset on palautettu eloon (Johannes 5:28, 29).

Ajatus näin iloisesta Tonavasta voi hyvinkin tuoda mieleesi psalmin 98:8, 9, jossa sanotaan: ”Taputtakoot käsiään joet – – sillä hän [Jehova] on tullut tuomitsemaan maata. Hän tuomitsee tuottoisan maan vanhurskaasti ja kansat oikeamielisesti.” Kuvittelehan mielessäsi sitä innostavaa kertomusta, jonka sininen ja jälleen kerran kaunis Tonava pystyy silloin kertomaan!

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 16, 17]

TONAVAN VARRELLA

ULM, SAKSA

Albert Einstein, jonka tieteelliset havainnot ovat muovanneet maailman lähihistoriaa, syntyi vuonna 1879 Ulmissa. On sanottu, että hänet ”tunnustettiin omana elinaikanaan yhdeksi ihmishistorian luovimmista neroista”.

[Kuva]

WELTENBURG, SAKSA

REGENSBURG, SAKSA

Tähtitieteilijä Kepler kuoli siellä vuonna 1630, paljon sen jälkeen, kun Tonavan yli rakennettiin 1100-luvulla Steinerne Brücke (Kivisilta), jota pidettiin tuolloin rakennustekniikan ihmeenä.

MAUTHAUSEN, ITÄVALTA

Tällä pikku paikkakunnalla Tonavan varrella sijaitsi natsien keskitysleiri. Sinne vangittujen kymmenien tuhansien ihmisten joukossa oli joitakin Jehovan todistajia, mukaan lukien Martin Pötzinger, josta myöhemmin tuli Jehovan todistajien hallintoelimen jäsen.

[Kuva]

WIEN, ITÄVALTA

[Kuva]

BRATISLAVA, SLOVAKIA

[Lähdemerkintä]

Geopress/H. Armstrong Roberts

BELGRAD, JUGOSLAVIA

Tietosanakirjassa The World Book Encyclopedia sanotaan, että Belgrad sai kokea ”poliittisia ja sotilaallisia yhteenottoja”, jotka kestivät ”satoja vuosia”. Hyökkäävät joukot ”valloittivat ja tuhosivat Belgradin yli 30 kertaa”.

NIKOPOL, BULGARIA

Tämä kaupunki oli tärkeä tukikohta sen jälkeen, kun Bysantin keisari Heraklios perusti sen vuonna 629. Vuonna 1396 ottomaanisulttaani Bajasid I nujersi kaupungissa Unkarin kuninkaan Sigismundin, mikä aloitti viisi vuosisataa kestäneen turkkilaisten hallinnon.

GIURGIU, ROMANIA

Vuonna 1869 saatiin valmiiksi Romanian ensimmäinen rautatielinja. Se yhdisti Giurgiun paremmin tunnettuun naapurikaupunkiin Bukarestiin, joka sijaitsee noin 65 kilometrin päässä Giurgiusta pohjoiseen. Vuonna 1954 valmistui Tonavan ylitse kulkeva kaksitasoinen maantie- ja rautatiesilta, joka yhdisti Romanian Bulgariaan ja joka nimitettiin toiveikkaasti Ystävyyden sillaksi.

[Kartta]

(Ks. painettu julkaisu)

SAKSA

Schwarzwald

Tailfingen

Ulm

Weltenburg

Regensburg

Valhalla

ITÄVALTA

Mauthausen

Wien

SLOVAKIA

Bratislava

Gabcikovon pato

UNKARI

Budapest

KROATIA

JUGOSLAVIA

Belgrad

BULGARIA

Nikopol

ROMANIA

Giurgiu

Bukarest

MOLDOVA

UKRAINA

Izmail

Tonavan suisto

MUSTAMERI

[Tekstiruutu/Kuva s. 18]

BUDAPEST, UNKARI

Budapest, joka aikoinaan tunnettiin Tonavan kuningattarena, käsittää ensisijaisesti Tonavan länsirannalla sijaitsevan Budan ja itärannalla olevan Pestin. Vuonna 1900 lähes neljännes Budapestin asukkaista oli juutalaisia, ja tuo yhteisö tuhottiin lähes kokonaan toisen maailmansodan aikana.