He pitivät sanansa!

LUKION viimeistä luokkaa käyvä Antonio halusi antaa luokkatovereilleen vapaamuotoista todistusta. Niinpä hän ehdotti, että hänen historianopettajansa näyttäisi luokalle videon Jehovan todistajat pysyvät lujina natsien hyökätessä. Vaikka opettaja oli hiukan epäilevällä kannalla, hän lupasi näyttää videon seuraavana päivänä.

Antonio kertoo: ”Aluksi opettaja katsoi videota ylemmyydentuntoisena, mutta kun hän tajusi huomattavien historioitsijoiden kertovan, mitä Jehovan todistajat olivat kokeneet keskitysleireillä, hän keskittyi tarkasti. Lopuksi hän kiitti minua siitä, että olin ehdottanut videon katsomista.”

Seuraavan tunnin aikana opettaja yritti kertoa Bibelforschereiden (Jehovan todistajien, kuten Saksassa heitä siihen aikaan kutsuttiin) työstä, mutta hän huomasikin, että olisi parempi antaa Antonion tehdä se. Antonio kertoi todistajien asemasta yhteiskunnassa ja selitti joitakin heidän opetuksiaan. Lopuksi hän sanoi: ”On selvää, etteivät ihmiset voi hyötyä kertomastamme kallisarvoisesta sanomasta, jos he eivät kuuntele meitä, jos he läimäyttävät oven kiinni nenämme edestä tai jos he eivät lue meidän julkaisujamme.”

Kaikki Antonion luokkatoverit olivat samaa mieltä, ja opettaja ehdottikin, että luokka tekisi erään päätöksen: he kuuntelisivat ensimmäisen tilaisuuden tullen todistajia ja ottaisivat heidän julkaisujaan. Luokka puhui videosta vielä jonkin aikaa. Voit vain kuvitella, kuinka tyytyväinen Antonio oli muutamina seuraavina päivinä, kun hän näki useiden oppilaiden tulevan luokkaan mukanaan Vartiotorni-seuran kirjallisuutta ja kuuli kunkin heistä sanovan hymyillen: ”Kuten näet, pidin sanani!”