Kidnappaukset – terroria taloudellisen hyödyn vuoksi

”KIDNAPPAUS ei ole mikään omaisuusrikos. Se on vilpillinen, julma ja tunteeton teko ihmiskunnan perusyksikköä, perhettä, kohtaan”, sanoo Mark Bles kirjassaan The Kidnap Business. Kidnappaus raastaa omaisten tunteita. Minuutti minuutilta, tunti tunnilta heidän mielialansa vaihtelee toivon ja epätoivon välillä, kun syyllisyyden, vihan ja avuttomuuden tunteet riepottelevat heitä. Painajainen voi jatkua päiviä, viikkoja, kuukausia tai joskus jopa vuosia.

Pohjattomassa rahanhimossaan kidnappaajat pelaavat omaisten tunteilla. Muuan kidnappaajien ryhmä pakotti uhrinsa kirjoittamaan seuraavan avoimen kirjeen lehdistölle: ”Pyydän lehdistöä julkaisemaan tämän kaikkialla, niin että jos en palaa, syy on paitsi kidnappaajissani myös perheessäni, joka on osoittanut pitävänsä rahaa tärkeämpänä kuin minua.” Italialaiset kidnappaajat ovat tehostaneet lunnasvaatimuksiaan leikkaamalla uhriltaan ruumiinosia ja lähettämällä ne sukulaisille tai televisioasemille. Eräs meksikolainen kidnappaaja jopa kidutti uhrejaan neuvotellessaan perheen kanssa puhelimessa.

Jotkut kidnappaajat ovat puolestaan yrittäneet mielistellä uhrejaan. Esimerkiksi Filippiineillä kidnapattua liikemiestä pidettiin Manilassa loistohotellissa, jossa hänelle tarjoiltiin alkoholia ja häntä viihdyttivät prostituoidut, kunnes lunnaat maksettiin. Useimmat uhrit suljetaan kuitenkin lukkojen taakse eikä heidän fyysisistä tai hygieenisistä tarpeistaan huolehdita. Monia kohdellaan brutaalisti. Kaikissa tapauksissa uhri joutuu aina olemaan pelottavassa epätietoisuudessa siitä, mitä hänelle tapahtuu.

Traumasta selviytyminen

Tilanne voi vaikuttaa uhrien tunteisiin vielä vapautumisen jälkeenkin. Somaliassa kidnapattu ruotsalainen sairaanhoitaja sanoi: ”Yksi asia on tärkeämpi kuin mikään muu. Tapahtuneesta täytyy puhua ystäville ja omaisille, ja tarvittaessa on saatava ammattiapua.”

Terapeutit ovat kehitelleet hoitomenetelmän tällaisia uhreja varten. Uhrit erittelevät kokemuksiaan ammattiauttajien kanssa useissa lyhyissä jaksoissa, ennen kuin he tapaavat omaisensa ja palaavat normaaliin elämään. ”Heti tilanteen jälkeen annettu hoito vähentää pysyvien vahinkojen todennäköisyyttä”, sanoo Punaisen Ristin asiantuntija Rigmor Gillberg.

Muita seurauksia

Kidnappaus ei kosketa pelkästään uhreja ja heidän perheitään. Kidnappausten pelko voi tyrehdyttää matkailun ja vähentää sijoituksia; se myös luo yhteiskuntaan turvattomuutta. Vuonna 1997 Filippiineiltä muutti muutamassa kuukaudessa pois kuusi kansainvälistä yritystä kidnappausuhan takia. Rikollisuutta vastustavassa kansalaisjärjestössä toimiva filippiiniläisnainen huudahti: ”Elämme keskellä painajaista.”

The Arizona Republic -lehdessä kirjoitettiin: ”Meksikolaisten yhtiöiden johtoportaassa kidnappausten pelko lähenee hysteriaa, eikä syyttä.” Brasilialaisessa Veja-lehdessä kerrottiin, että kidnappaajat ja ryöstäjät ovat ottaneet mörköjen paikan brasilialaislasten painajaisissa. Taiwanissa kidnappauksen välttämistä opetetaan kouluissa, ja Yhdysvalloissa esikouluihin on asennettu valvontakameroita ehkäisemään kidnappauksia.

Turvakonsulttien nousukausi

Kidnappausten lisääntyminen ja niihin liittyvät arkaluonteiset kysymykset ovat merkinneet nousukautta yksityisille turvallisuusalan yrityksille. Rio de Janeirossa Brasiliassa on yli 500 tällaista yritystä, ja niiden tuotto on 10 miljardia markkaa.

Yhä useammat kansainväliset turvallisuusalan yritykset kouluttavat suojautumaan kidnappauksilta, julkaisevat raportteja vaarallisista alueista ja neuvottelevat lunnaista. Ne antavat perheille ja yhtiöille neuvoja, perehdyttävät niitä kidnappaajien strategioihin ja auttavat niitä selviytymään tilanteesta henkisesti. Jotkin niistä yrittävät jopa ottaa kidnappaajia kiinni ja saada lunnasrahat takaisin panttivangin vapauduttua. Heidän palveluksensa eivät kuitenkaan ole ilmaisia.

Tällaisista ponnisteluista huolimatta kidnappausten määrä kasvaa monissa maissa. Erään vakuutusyhtiön (Seitlin & Company) varapresidentti Richard Johnson sanoi Latinalaisen Amerikan tilanteesta: ”Kaikki viittaa siihen, että kidnappaukset vain lisääntyvät.”

Nopean lisääntymisen syitä

Asiantuntijat esittävät joukon syitä kidnappausten viimeaikaiseen nopeaan lisääntymiseen. Yksi niistä on joidenkin alueiden tukala taloudellinen tilanne. Naltšikissa Venäjällä toimiva avustustyöntekijä sanoi: ”Paras keino hankkia rahaa on tämä kuuluisa menetelmä, kidnappaaminen.” Joissakin entisissä neuvostotasavalloissa paikallisten sotaherrojen sanotaan rahoittavan yksityisiä armeijoitaan kidnappauksilla.

Työasioissa tai turisteina liikkuu nykyään enemmän ihmisiä kuin koskaan ennen, mikä on avannut uhreja etsiville kidnappaajille uusia mahdollisuuksia. Kidnapattujen ulkomaalaisten määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Vuosina 1991–97 turisteja siepattiin tiettävästi 26 maassa.

Mistä kaikki nämä kidnappaajat oikein tulevat? Jotkin sotilaalliset konfliktit ovat laantuneet, ja ne ovat jättäneet jälkeensä toimettomia ja rahattomia sotilaita. Heillä on kaikki ne taidot, joita tähän tuottoisaan toimintaan tarvitaan.

Samoin entistä tehokkaammat keinot ehkäistä pankkiryöstöjä sekä huumeratsiat ovat saaneet jotkut rikolliset vaihtamaan tulolähteensä kidnappauksiin. Asiantuntija Mike Ackerman selittää: ”Samalla kun teemme omaisuusrikokset vaikeammiksi kaikilla tasoilla, nopeutamme ihmisiin kohdistuvien rikosten kasvua.” Myös suurten lunnasmaksujen julkistaminen voi tuottaa uusia kidnappaajia.

Erilaisia vaikuttimia

Useimmat kidnappaajat haluavat rahaa eivätkä mitään muuta. Vaatimukset vaihtelevat muutamasta markasta ennätysmäisiin 330 miljoonaan markkaan, jotka maksettiin hongkongilaisesta kiinteistöpohatasta, saamatta häntä kuitenkaan koskaan vapaaksi.

Jotkut kidnappaajat taas ovat uhriensa välityksellä halunneet päästä julkisuuteen tai vaatineet ruokaa, lääkkeitä, radioita ja autoja sekä uusia kouluja, maanteitä ja sairaaloita. Muuan Aasiassa kidnapattu johtaja vapautettiin sen jälkeen kun kidnappaajat olivat saaneet koripallot ja peliasut. Jotkin ryhmät haluavat pelotella ulkomaisia sijoittajia ja turisteja pysäyttääkseen maan ja luonnonvarojen hyväksikäytön.

Vaikuttimista, keinoista, kidnappaajista ja uhreista ei siis ole pulaa. Onko ratkaisuja yhtä runsaasti? Millaisia ratkaisumalleja on tarjolla, ja voidaanko ongelma selvittää niiden avulla? Ennen kuin vastaamme näihin kysymyksiin, tarkastelemme syvempiä taustasyitä kidnappausten lisääntymiseen.

[Tekstiruutu s. 5]

Jos sinut kidnapataan

Asiantuntijat suosittavat seuraavaa niille, jotka joutuvat kidnapatuksi.

• Ole yhteistoiminnallinen, älä uppiniskainen. Vastarintaa tekeviä panttivankeja kohdellaan muita useammin kovalla kädellä, ja heillä on suurempi riski tulla surmatuksi tai poimituksi muiden joukosta rangaistavaksi.

• Älä anna paniikille valtaa. Muista että useimmat uhrit selviytyvät hengissä.

• Keksi jokin keino seurata ajan kulkua.

• Koeta luoda jonkinlaiset päivittäiset rutiinit.

• Tee voimisteluliikkeitä, vaikka mahdollisuutesi liikkua olisivat pienetkin.

• Tarkkaile ympäristöäsi; yritä painaa mieleen yksityiskohtia, ääniä ja hajuja. Pane merkille yksityiskohtia kidnappaajista.

• Juttele yleisistä asioista, jos mahdollista, ja yritä luoda kontakti. Jos kidnappaajat näkevät sinut yksilönä, on vähemmän todennäköistä, että he vahingoittavat sinua tai surmaavat sinut.

• Kerro heille tarpeistasi kohteliaasti.

• Älä koskaan yritä neuvotella omista lunnaistasi.

• Jos huomaat olevasi keskellä pelastusyritystä, pudottaudu lattialle ja odota passiivisena tilanteen kehittymistä.

[Tekstiruutu s. 6]

Kiistelty kidnappausvakuutus

Kidnappausten lisääntymisestä on hyötynyt muun muassa vakuutusala. Lontoolaisesta vakuutusyhtiö Lloyd’sista otettujen kidnappausvakuutusten määrä on kasvanut 1990-luvulla vuosittain 50 prosenttia. Yhä useammat yhtiöt tarjoavat samanlaisia vakuutuksia. Vakuutus korvaa neuvottelijan palkkion, maksetut lunnaat ja joskus ammattilaisten yritykset saada lunnaat takaisin. Vakuutuksesta kiistellään kuitenkin paljon.

Kidnappausvakuutuksen vastustajat sanovat, että se kaupallistaa rikoksen ja että on moraalitonta käyttää kidnappauksia taloudellisesti hyväksi. Lisäksi vakuutuksen ottanut henkilö saattaa suhtautua turvallisuuteensa kevyemmin ja vakuutus auttaa kidnappaajia saamaan vaatimuksensa läpi, jolloin vakuutus tukee tällaista rikollista toimintaa. Jotkut pelkäävät sitäkin, että vakuutus rohkaisee ihmisiä järjestämään oman kidnappauksensa korvauksien toivossa. Kidnappausvakuutus on lailla kielletty Italiassa, Kolumbiassa ja Saksassa.

Vakuutuksen kannattajat korostavat, että sen ansiosta muutamien ihmisten menetykset jaetaan monien kesken, niin kuin muissakin vakuutustapauksissa. Heidän mielestään vakuutus luo turvallisuutta, sillä sen turvin omaisilla ja yhtiöillä on varaa käyttää päteviä ammattilaisia, jotka pystyvät lievittämään jännittynyttä ilmapiiriä, neuvottelemaan lunnaiden pienentämisestä ja auttamaan kidnappaajien kiinni ottamisessa.

[Tekstiruutu s. 7]

Tukholman syndrooma

Vuonna 1974 sanomalehtimiljonääri Randolph A. Hearstin tyttären Patty Hearstin kidnappaus sai yllättävän käänteen, kun tytär siirtyi kidnappaajiensa puolelle ja osallistui heidän mukanaan aseelliseen ryöstöön. Eräässä toisessa tapauksessa muuan kidnapattu espanjalainen jalkapalloilija antoi kidnappaajilleen anteeksi ja toivoi heille kaikkea hyvää.

Tälle ilmiölle annettiin 1970-luvun alkupuolella nimeksi Tukholman syndrooma vuonna 1973 tukholmalaisessa pankissa sattuneen panttivankidraaman jälkeen. Tuolloin osa panttivangeista ystävystyi vangitsijoidensa kanssa. Tällainen vuorovaikutus on suojellut kidnapattuja, kuten kirjassa Criminal Behavior selitetään: ”Mitä enemmän uhri ja vangitsija oppivat tuntemaan toisiaan, sitä enemmän he yleensä pitävät toisistaan. Tämä merkitsee sitä, että jonkin ajan kuluttua on epätodennäköisempää, että vangitsija vahingoittaa vankiaan.”

Tšetšeniassa kidnapattu ja raiskattu englantilainen nainen sanoi: ”Luulen, että kun vartija oppi tuntemaan meidät yksilöinä, hän tajusi, että oli väärin raiskata minut. Hän lopetti sen ja pyysi anteeksi.”

[Kuva s. 4]

Kidnappaus on omaisille hermoja raastavimpia kokemuksia mitä kuvitella saattaa

[Kuva s. 5]

Uhrit tarvitsevat lohdutusta

[Kuva s. 7]

Useimmat uhrit suljetaan lukkojen taakse eikä heidän fyysisistä tai hygieenisistä tarpeistaan huolehdita