Kidnappaukset – taustasyitä
KIDNAPPAUKSISTA on tullut nykyajan vitsaus. Mutta niin on myös murhista, raiskauksista, varkauksista, lasten ahdistelusta ja jopa kansanmurhista. Miksi elämä on muuttunut niin vaaralliseksi, että ihmiset eivät useinkaan uskaltaudu ulos kotoaan iltaisin?
Kidnappausten ja muun epidemiaksi paisuneen rikollisuuden taustasyyt kytkeytyvät ihmiskunnan syvään juurtuneisiin vajavuuksiin. Tiesitkö, että Raamatussa ennustettiin nämä vaaralliset ajat lähes kaksituhatta vuotta sitten? Mietihän, mitä 2. Timoteuksen kirjeen 3:2–5:ssä kerrottiin ennalta.
”Ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, pöyhkeitä, rienaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia; heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden.”
Lienet samaa mieltä siitä, että nämä kauan sitten kirjoitetut sanat kuvaavat osuvasti nykytilannetta. Meidän elinaikanamme ovat ihmiskuntaa kiusanneet vajavuudet alkaneet toden teolla vaikuttaa. On merkityksellistä, että edellä olevaa kuvausta ihmisten valitettavasta käyttäytymisestä edeltävät Raamatussa sanat: ”Viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä.” (2. Timoteukselle 3:1.) Tarkastellaanpa vain kolmea niistä yhteiskunnan keskeisistä puutteista, jotka ovat myötävaikuttaneet kidnappausten epidemiaan.
Ongelmia lain valvonnassa
”Koska pahan teon tuomiota ei ole pantu pian täytäntöön, niin ihmisten poikien sydän on heissä täysin kohdistunut pahan tekemiseen.” (Saarnaaja 8:11.)
Usein poliisilta puuttuu resursseja pitää rikollisuus aisoissa. Siksi kidnappaukset ovat monissa maissa tuottoisia rikoksia. Vuonna 1996 ainoastaan kaksi prosenttia kaikista Kolumbian kidnappaajista joutui oikeuteen. Meksikossa maksettiin vuonna 1997 ainakin runsas miljardi markkaa lunnaita. Jotkut filippiiniläiset kidnappaajat ovat kelpuuttaneet lunnasmaksun jopa šekkinä.
Lisäksi viranomaisten turmeltuneisuus vie joskus pohjan taistelulta rikollisuutta vastaan. Meksikossa, Kolumbiassa ja entisissä neuvostotasavalloissa on kidnappauksista syytetty kidnappaamista vastaan toimivien valiojoukkojen johtajia. Filippiinien senaatin puheenjohtaja Blas Ople sanoo Asiaweek-lehdessä virallisten lukujen osoittavan, että tuon maan kidnappauksista 52 prosentissa on mukana virassa olevia tai eläkkeelle jääneitä poliiseja ja sotilaita. Erään kuuluisan meksikolaisen kidnappaajan suojana oli tiettävästi ”viranomaisten muuri, jota vahvistettiin lahjomalla kaupungin, osavaltion ja liittovaltion poliiseja ja syyttäjiä”.
Köyhyys ja yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus
”Minä itse palasin voidakseni nähdä kaikki sortotoimet, joita harjoitetaan auringon alla, ja katso: sorrettujen kyyneleet, mutta heillä ei ollut lohduttajaa; ja valta oli heidän sortajiensa puolella.” (Saarnaaja 4:1.)
Monet ihmiset elävät nykyään taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa ahdingossa, ja usein juuri he tekevät kidnappauksia. Ne tulevat edelleenkin tuntumaan houkuttelevilta maailmassa, jossa rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa ja mahdollisuudet hankkia rahaa rehellisin keinoin ovat vähissä. Niin kauan kuin on sortoa, kidnappaus on keino iskeä takaisin ja kiinnittää huomio sietämättömältä tuntuvaan tilanteeseen.
Ahneus ja rakkaudettomuus
”Rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri.” (1. Timoteukselle 6:10.) ”Laittomuuden lisääntymisen vuoksi useimpien rakkaus kylmenee.” (Matteus 24:12.)
Rakkaus rahaan on kautta historian pannut ihmiset toimimaan alhaisesti. Kenties mikään muu rikos ei käy kauppaa ihmisten ahdistuksella, surulla ja epätoivolla siinä määrin kuin kidnappaus. Monilla juuri ahneus, rakkaus rahaan, ajaa heitä kohtelemaan kaltoin ja kiduttamaan ventovierasta ihmistä ja pakottamaan hänen omaisensa kestämään julmaa koetusta viikkoja, kuukausia ja joskus vuosia.
Jotain on selvästikin pahasti vialla yhteiskunnassa, joka korostaa rahan merkitystä ja polkee jalkoihinsa inhimillisiä arvoja. Tämä tilanne on epäilemättä hyvää kasvupohjaa kaikenlaiselle muullekin rikollisuudelle kidnappausten lisäksi.
Tarkoittaako tämä sitä, että elämme ”viimeisiä päiviä”, kuten Raamattu sanoo? Mitä se siinä tapauksessa merkitsee maapallolle ja meille? Onko ihmiskunnan hirvittäviin ongelmiin, muun muassa kidnappauksiin, mitään ratkaisua?
[Tekstiruutu/Kuva s. 8]
Ei mitään uutta
Mooseksen laki määräsi kuolemanrangaistuksen kidnappaajille jo 1400-luvulla eaa. (5. Mooseksen kirja 24:7). Julius Caesar kidnapattiin ja hänestä vaadittiin lunnaita ensimmäisellä vuosisadalla, ja samoin kävi Englannin kuninkaalle Rikhard Leijonamielelle 1100-luvulla. Korkeimmat lunnaat, mitä koskaan on maksettu, olivat ne 22 tonnia kultaa ja hopeaa, jotka inkat antoivat espanjalaiselle konkistadorille Francisco Pizarrolle saadakseen vangitun hallitsijansa Atahualpan vapaaksi vuonna 1533. Konkistadorit kuitenkin kuristivat hänet kuoliaaksi.
[Kuva s. 9]
Poliisin käytössä olevista resursseista huolimatta kidnappaukset ovat yleisiä