Miksi isät kaikkoavat?

”En muista, että äiti ja isä olisivat milloinkaan tapelleet tai riidelleet. Tiedän vain sen, että isä oli luonamme ja sitten ykskaks yllättäen häntä ei ollutkaan. En tiedä vieläkään, missä hän on. Minulla ei ole mitään tunteita häntä kohtaan.” (Bruce)

”Minä olin koulussa ainoa, jolla ei ollut molempia vanhempia ja joka ei asunut omakotitalossa. – – Tunsin itseni aina ulkopuoliseksi. Tunsin aina olevani täysin erilainen kuin kaikki muut ikäiseni.” (Patricia)

ISÄTTÖMIÄ perheitä koskeva kriisi juontaa juurensa teollisesta vallankumouksesta. Kun tehdastyö houkutteli miehiä pois kotoa, isän vaikutus perheessä alkoi heiketä ja äidit ottivat enemmän vastuuta lastenkasvatuksesta.a Siitä huolimatta suurin osa isistä pysyi perheensä luona. Puolivälissä 1960-lukua alkoivat avioerot kuitenkin yleistyä jyrkästi Yhdysvalloissa. Eroja jarruttaneet uskonnolliset, taloudelliset ja sosiaaliset esteet alkoivat mureta. Jotkut itseään asiantuntijoiksi nimittävät ihmiset väittivät, että eroamisesta ei ollut lapsille vahinkoa vaan se pikemminkin teki näille hyvää, ja tällaisten neuvojen kannustamina avioparit ottivat eroja ennätysmäärin. Hajonneita perheitä käsittelevässä kirjassaan Frank F. Furstenberg jr ja Andrew J. Cherlin sanovat: ”[Ero]luvut ovat [60-luvulta lähtien] kaksinkertaistuneet Belgiassa, Ranskassa ja Sveitsissä ja kolminkertaistuneet Kanadassa, Englannissa ja Alankomaissa.” (Divided Families–What Happens to Children When Parents Part.)

Vaikka lapset jäävät tavallisesti äidin luo avioeron jälkeen, useimmat pois lähtevät isät haluavat säilyttää suhteensa lapsiin. Yhteishuolto on suosittu ratkaisu. Silti suurin osa eronneista isistä pitää yllättävän vähän yhteyttä lapsiinsa. Erään tutkimuksen mukaan vain joka kuudes lapsi näkee eronneen isänsä viikoittain. Lähes puolet lapsista ei ollut nähnyt isäänsä kokonaiseen vuoteen!

Epäonnistunut yhteishuolto

Yhteishuollon onnistuminen kysyy valtavasti yhteistoiminnallisuutta ja luottamusta – ominaisuuksia jotka yleensä ovat vähissä. Tutkijat Furstenberg ja Cherlin ilmaisevat asian näin: ”Merkittävä syy siihen, että isät lakkaavat tapaamasta lapsiaan, on se, että he eivät halua olla missään tekemisissä entisen vaimonsa kanssa. Monilla naisilla taas on sama asenne entistä miestään kohtaan.”

On totta, että monet eronneet isät näkevät lapsiaan säännöllisesti. Mutta koska he eivät enää ole mukana lastensa arjessa, joidenkin heistä on vaikea olla näille isänä. Monet valitsevat leikkitoverin roolin ja käyttävät melkein kaiken yhteisen ajan rentoutumiseen tai kaupoissa kiertämiseen. Neljätoistavuotias Ari kertoo viikonlopuistaan isänsä luona: ”Tiukkaa aikataulua ei ole, ei mitään ’kotona puoli kuudelta’ -sääntöjä tai muuta vastaavaa. Kaikki on avointa ja vapaata. Ja isä ostaa minulle koko ajan lahjoja.” (Jill Krementz, How It Feels When Parents Divorce.)

Rakastavan isän pitäisi ’osata antaa lapsilleen hyviä lahjoja’ (Matteus 7:11). Ne eivät kuitenkaan korvaa tarvittavaa ohjausta ja kuria (Sananlaskut 3:12; 13:1). Jos isän roolin vaihtaa leikkitoverin tai vierailijan rooliin, isän ja lapsen välinen suhde pakostakin rapistuu. Eräässä tutkimuksessa todettiin seuraavasti: ”Avioero voi rikkoa isän ja lapsen välisen suhteen pysyvästi.” (Journal of Marriage and the Family, toukokuu 1994.)

Jotkut miehet hylkäävät perheensä eivätkä tue sitä taloudellisesti, kun he joutuvat syrjään lastensa elämästä, koska se loukkaa tai suututtaa heitä – tai tekee heistä kenties vain viileän välinpitämättömiä (1. Timoteukselle 5:8).b ”Isässä ei ole mitään, mistä pitäisin”, sanoo katkera murrosikäinen poika. ”Hän on täysin poissa kuvioista – ei tue meitä eikä tee mitään hyväksemme, ja minusta se on törkeää.”

Naimattomat vanhemmat

Eniten isättömien lasten määrän kasvuun on vaikuttanut se, että ennätysmäärä lapsia syntyy avioliiton ulkopuolella. Yhdysvalloissa ”noin kolmannes kaikista lapsista syntyy nykyään avioliiton ulkopuolella”, sanotaan kirjassa Fatherless America. Niistä suunnilleen 500000 lapsesta, jotka vuosittain syntyvät 15–19-vuotiaille amerikkalaisille tytöille, 78 prosenttia syntyy naimattomille äideille. Suomen tilastollisen vuosikirjan mukaan syntyi Suomessa vuonna 1997 noin 37 prosenttia lapsista avioliiton ulkopuolella. Samana vuonna 19-vuotiaille ja sitä nuoremmille tytöille syntyneistä 1445 lapsesta noin kolmannes syntyi yksinhuoltajaäidille. Murrosikäisten raskaudet ovat kuitenkin maailmanlaajuinen ongelma. Ehkäisyneuvonta ja pidättyvyyden saarnaaminen eivät nekään ole sanottavasti muuttaneet nuorten sukupuolikäyttäytymistä.

Bryan E. Robinson kirjoittaa: ”Avioliiton ulkopuoliseen raskauteen ei enää liity sitä häpeää ja nöyryytystä, jota se aiheutti 1960-luvulla, koska seksiin ja esiaviolliseen raskauteen suhtaudutaan yhteiskunnassa nyt vapaamielisemmin. – – Lisäksi nykypäivän nuoria pommitetaan jatkuvasti seksuaalisuudella mainosten, musiikin, elokuvien ja television välityksellä. Amerikkalainen media viestii nuorille, että seksi on romanttista, jännittävää ja kutkuttavaa, eikä se koskaan esitä harkitsemattoman ja vastuuttoman sukupuolikäyttäytymisen todellisia seurauksia.” (Teenage Fathers.)

Monet nuoret tuntuvatkin olevan autuaan tietämättömiä luvattoman seksin seurauksista. Huomaa, millaisia kommentteja Robinson kuuli: ”’Hän ei näyttänyt sellaiselta [joka tulisi raskaaksi]’, ’Harrastimme seksiä vain kerran viikossa’ tai ’En tiennyt, että raskaaksi voi tulla heti ensimmäisellä kerralla.’” Jotkut nuoretmiehet tietävät luonnollisesti paremmin kuin hyvin, että sukupuolisuhteet voivat johtaa raskauteen. Eräässä kirjassa sanotaan: ”Seksi on monille [keskikaupungin] pojille tärkeä statussymboli; jokaisesta seksuaalisesta valloituksesta saa ’natsan kaulukseen’. Monet tytöt käyvät seksillä kauppaa nuorenmiehen kohteliaisuuksista.” (Young Unwed Fathers.) Joissakin keskikaupunkien piireissä niitä poikia, jotka eivät vielä ole siittäneet lasta, voidaan jopa kutsua härnäävästi ”neitsyiksi”!

Kuva synkkenee entisestään, kun ajatellaan vuonna 1993 saatuja tutkimustuloksia, jotka koskivat kalifornialaisia kouluikäisiä äitejä. Niistä kävi ilmi, että kaksi kolmasosaa tytöistä oli tullut raskaaksi, ei teinipojista, vaan yli 20-vuotiaista miehistä! Jotkin tutkimukset osoittavat, että monet naimattomat teiniäidit ovat alaikäiseen sekaantumisen tai jopa lasten hyväksikäytön uhreja. Näin laajamittainen riisto paljastaa, miten sairas ja turmeltunut nyky-yhteiskunnasta on tullut (2. Timoteukselle 3:13).

Miksi nuoret miehet lähtevät tiehensä?

Murrosikäisistä pojista, joista tulee isiä, harva ottaa kantaakseen pitkäaikaista vastuuta jälkeläisistään. Näin kommentoi eräs poika, jonka tyttöystävä tuli raskaaksi: ”Minä vain sanoin hänelle, että ’nähdään!’” Mutta kuten eräässä perhe-elämää käsittelevässä lehdessä todettiin, ”useimmat nuoret isät ilmaisevat voimakasta halua luoda läheinen suhde lapsiinsa” (Family Life Educator). Erään nuoria naimattomia isiä koskevan tutkimuksen mukaan 70 prosenttia heistä kävi katsomassa lastaan kerran viikossa. Artikkelissa kuitenkin varoitetaan: ”Lasten kasvaessa vierailut harvenevat.”

Muuan 17-vuotias isä esitti tähän ytimekkäästi syyn: ”Jos vain olisin tiennyt, miten rankkaa tästä tulee, en olisi ikinä antanut sen tapahtua.” Harvalla nuorella on henkistä kypsyyttä tai kokemusta, jota vanhemmuus vaatii. Monilla ei myöskään ole elatuksen hankkimiseen tarvittavaa koulutusta tai ammattitaitoa. Monet nuoretmiehet eivät halua kohdata nöyryyttävää epäonnistumista vaan lähtevät mieluummin tiehensä ja yksinkertaisesti jättävät lapsensa. ”Elämäni on aivan sekaisin”, myöntää eräs nuori isä. Toinen sanoo: ”Pystyn juuri ja juuri pitämään huolta itsestäni; en ymmärrä, miten voisin huolehtia vielä – – [pojastanikin].”

Raakoja rypäleitä

Juutalaisilla oli Raamatun aikoina sanonta: ”Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaita vihloo.” (Hesekiel 18:2, vuoden 1992 kirkkoraamattu.) Jumala sanoi heille, ettei asian tarvinnut olla siten – ettei menneitä virheitä tarvinnut toistaa yhä uudelleen (Hesekiel 18:3). Silti miljoonat lapset näyttävät nykyään saavan maistaa vanhempiensa ”raakojen rypäleiden” kitkeryyttä maksamalla näiden kypsymättömyydestä, vastuuttomuudesta ja epäonnistuneesta avioliitosta. Tutkimustulokset puhuvat selvää kieltään siitä, että ilman isää kasvavat lapset altistuvat monenlaisille fyysisille ja henkisille riskeille (ks. tekstiruutua s. 7). Erityisen huolestuttavaa on se, että isättömän kodin perintö siirtyy usein polvesta polveen – tuloksena on tuskan ja kärsimysten jatkuva kierre.

Onko isättömät perheet sitten tuomittu epäonnistumaan? Ei lainkaan. Hyvä puoli asiassa on, että isättömien perheiden kierre voidaan katkaista. Seuraava kirjoituksemme tarkastelee, miten se tapahtuu.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

KASVUVUODET ILMAN ISÄÄ – MILLAISIA RISKEJÄ SIIHEN LIITTYY?

Kasvaminen ilman isää altistaa lapset vakaville riskeille. Seuraava aineisto saattaa joistakuista tuntua kipeältä luettavalta, mutta riskien tunteminen on ensimmäinen askel vahingon ehkäisemisessä tai ainakin minimoimisessa. On myös muistettava, että tilastot soveltuvat ryhmiin eivätkä yksilöihin. Monet lapset varttuvat isättömissä kodeissa kärsimättä yhdestäkään näistä ongelmista. Kuten sarjamme viimeisessä kirjoituksessa osoitetaan, äidin osuus ja Raamatun periaatteiden soveltaminen voivat hyvin pitkälti lieventää mahdollisia vaikeuksia. Tarkastellaanpa nyt siis joitakin riskejä, joita isätön lapsi saattaa kohdata.

◼ Seksuaalisen hyväksikäytön vaara kasvaa. Tutkimukset osoittavat selvästi, että isättömyys lisää lasten seksuaalisen hyväksikäytön riskiä. Eräs tutkimus paljasti, että 52000 hyväksikäyttötapauksesta ”72 prosenttia koski sellaisessa taloudessa asuvia lapsia, josta puuttui toinen tai molemmat biologisista vanhemmista”. Kirjassa Fatherless America esitetään: ”Lasten seksuaalisen hyväksikäytön kasvava riski yhteiskunnassamme juontuu pääasiassa siitä, että yhä useammasta perheestä puuttuu naimisissa oleva isä ja että yhä useammassa perheessä on isäpuoli, poikaystävä tai joku muu mies, joka ei ole sukua tai joka kuuluu perheeseen tilapäisesti.”

◼ Varhaisen sukupuolisen aktiivisuuden riski kasvaa. Koska yksinhuoltajaperheessä nuoria valvotaan todennäköisesti vähemmän, heillä on usein enemmän tilaisuuksia syyllistyä moraalittomuuteen. Asiaan voi vaikuttaa myös se, että he saavat vähemmän valmennusta. ”Tytöt, joiden elämästä puuttuu isä, tulevat kaksi ja puoli kertaa muita todennäköisemmin raskaaksi”, sanoo Yhdysvaltain terveysministeriö.

◼ Köyhyys. Mustia eteläafrikkalaisia tyttöjä koskenut tutkimus osoitti, että äitiys avioliiton ulkopuolella johtaa usein köyhyyteen. Tutkimuksen tekijöiden mukaan ”suunnilleen joka toinen tyttö ei todennäköisesti voi jatkaa koulunkäyntiä”. Monet naimattomat äidit päätyvät prostituoiduiksi tai huumeiden välittäjiksi. Tilanne ei välttämättä ole sen parempi länsimaissa. Yhdysvalloissa ”lapsiperheistä, joihin kuului molemmat vanhemmat, 10 prosenttia eli köyhyydessä [vuonna 1995], kun taas yksinhuoltajaäitien perheistä köyhiä oli 50 prosenttia” (America’s Children: Key National Indicators of Well-Being 1997).

◼ Laiminlyönti. Jotkut yksinhuoltajat ovat taloudellisessa puristuksessa velvollisuuksiensa kuormittamia, eikä heillä jää riittävästi aikaa lapsilleen. Muuan eronnut nainen muistelee: ”Olin päivät töissä ja illat koulussa – juoksin itseni uuvuksiin. Lapset jäivät aivan liian vähälle huomiolle.”

◼ Tunne-elämän vauriot. Toisin kuin jotkut asiantuntijat väittävät – että lapset toipuisivat erosta nopeasti – tutkijat, esimerkiksi tri Judith Wallerstein, ovat havainneet, että avioero aiheuttaa pitkäaikaisia tunne-elämän vaurioita. ”Yli kolmanneksella 19–29-vuotiaista nuorista miehistä ja naisista ei ole juuri minkäänlaista kunnianhimoa, kun heidän vanhempiensa avioerosta on kulunut kymmenen vuotta. He ajelehtivat elämässään ilman selviä päämääriä – – ja tuntevat itsensä avuttomiksi.” (Tri Judith Wallerstein ja Sandra Blakeslee, Second Chances.) Huono itsetunto, masennus, rikollinen käyttäytyminen ja sitkeä vihantunne olivat piirteitä, joita havaittiin monissa avioerolapsissa.

Eräässä yksinhuoltajaperheitä käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”Lukuisat tutkimukset osoittavat, että ilman vahvaa miehen mallia kasvaneet pojat ovat epävarmoja sukupuoli-identiteetistään, heillä on huono itsetunto ja myöhemmin elämässään heillä on vaikeuksia luoda läheisiä ihmissuhteita. Ongelmat, joita tytöille saattaa kehittyä miehisten roolimallien puuttuessa, ilmenevät yleensä vasta aikuisuuden kynnyksellä tai myöhemmin, ja niitä ovat muun muassa vaikeudet luoda aikuisena toimivia suhteita miehiin.” (The Single-Parent Family.)