Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g00 22/7 s. 31
  • Hämmästyttävä keisaripingviini

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Hämmästyttävä keisaripingviini
  • Herätkää! 2000
  • Samankaltaista aineistoa
  • Frakkipukuisten yhteiskunta
    Herätkää! 1976
  • Etelämantereen ”pikkumiehet”
    Herätkää! 1980
  • Viestintä – olennainen osa elämän kudelmaa
    Herätkää! 2003
  • Tuolta tulee pikku pingviinien paraati!
    Herätkää! 2002
Katso lisää
Herätkää! 2000
g00 22/7 s. 31

Hämmästyttävä keisaripingviini

KEISARIPINGVIINI, pingviineistä suurin, on yli metrin korkuinen ja painaa parhaimmillaan 40 kiloa. Kun muut pingviinit lähtevät pohjoiseen pakoon Etelämantereen ankaraa ja pimeää talvea, keisaripingviinit suuntaavat etelään, kohti Etelämannerta. Miksi? Kuinka ollakaan, ne lähtevät pesimään.

Kun naaras on muninut munansa, uros sieppaa sen nopeasti jään pinnalta jalkoihinsa. Sitten se työntää munan haudontataskuunsa, alavatsassa olevaan ihopoimuun. Naaras lähtee heti munittuaan avomerelle syömään. Vuoden kylmimpään aikaan uros hautoo munaa ja elää ruumiinsa rasvavarastolla 65 päivän ajan. Jotta nämä viisaat linnut voisivat pitää ruumiinlämpönsä normaalina silloinkin, kun lumimyrskyt, joiden nopeus voi olla jopa 55 metriä sekunnissa, piiskaavat niitä, ne ahtautuvat toisiaan vasten suuriin rykelmiin, ja kukin linnuista on vuorollaan selkä tuulta vasten pingviiniryppään ulkoreunalla.

Muna kuoriutuu hämmästyttävän tarkasti juuri siihen aikaan, kun naaras palaa takaisin. Mutta miten naaras löytää puolisonsa tuhansien samannäköisten joukosta? Laulun avulla. Soidinmenojen alussa kumpikin puoliso laulaa toisilleen ja painaa muistiin toistensa esitykset. Kun naaraat palaavat takaisin, sekä urokset että naaraat laulavat koko sydämestään. Tässä äänten sekamelskassa ihminen menisi täysin pyörälle päästään, mutta keisaripingviinit löytävät puolisonsa hetkessä. Sen jälkeen kun nälkäkuoleman partaalla oleva uros on vastahakoisesti luovuttanut juuri kuoriutuneen poikasen naaraalle, se vaeltaa taapertaen ja vatsallaan liukuen 75 kilometrin matkan jäätiköltä avomerelle syömään.

[Kuvan lähdemerkintä s. 31]

John R. Peinigerin luvalla

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa