Ulos kylmään maailmaan

LAPSI syntyy kovaan, kylmään maailmaan, keskelle monenlaisia paineita. Se ei osaa ilmaista tunteitaan sanoin, mutta joidenkin tutkijoiden mukaan se on jo kohdussa tietoinen siitä, mitä ympärillä tapahtuu.

Eräässä sikiönkehitystä käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”Nykyään tiedetään, että syntymätön lapsi on tietoinen, reagoiva ihminen, jolla on kuudennesta kuukaudesta lähtien (ehkä jo aiemminkin) aktiivinen tunne-elämä.” (The Secret Life of the Unborn Child.) Vaikkei lapsi itse muista synnytystapahtumaa, tutkijat ovat pohtineet, vaikuttaako tuo stressaava kokemus sen myöhempään elämään.

Syntymän jälkeen stressi jatkuu. Kohdun ulkopuolella lapsi ei enää saa automaattisesti ravintoa. Happea ja ravintoaineita välittävä kanava on poissa. Pysyäkseen elossa sen on alettava hengittää ja nauttia ravintoa. Se tarvitsee jonkun, joka ruokkii sitä ja huolehtii sen muista fyysisistä tarpeista.

Vastasyntyneen täytyy myös kehittyä henkisesti, tunneperäisesti ja hengellisesti. Jonkun on ravittava sitä näilläkin alueilla. Keillä on tähän parhaat edellytykset? Mitä lapsi tarvitsee vanhemmiltaan? Miten sen tarpeet voidaan tyydyttää mahdollisimman hyvin? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavissa kirjoituksissa.