Metsien palvelukset – miten arvokkaita ne ovat?

MAAPALLON maa-alasta on metsien peitossa lähes kolmasosa, mutta määrä pienenee koko ajan. YK:n kehitysohjelman julkaisemassa Choices-tiedotuslehdessä kerrottiin vuonna 1998, että yksistään kehitysmaissa ”metsää hävitetään joka vuosi neljä miljoonaa hehtaaria, Sveitsin suuruisen maa-alueen verran”.

Metsien hävittämisen paradoksi

Jotkut asiantuntijat sanovat, että metsien jatkuva hävittäminen on paradoksi. Tämä johtuu siitä, että metsiä poltetaan ja hakataan taloudellisista syistä. Silti, kuten eräässä lähteessä sanottiin, metsät ”ovat paljon arvokkaampia pystyyn jätettyinä kuin silloin, kun ne kaadetaan tai poltetaan”.

Manausissa Brasiliassa toimivan Amazonin tutkimuslaitoksen tutkijat Philip M. Fearnside ja Flávio J. Luizão kertoivat Herätkää!-lehdelle, että kaatamattomat sademetsät tekevät ”palveluksia maailmalle”. Ne sitovat ja varastoivat hiilidioksidia (erästä kasvihuonekaasua), ehkäisevät maaperän kulumista ja tulvia, kierrättävät ravintoaineita, säätelevät sademääriä sekä tarjoavat kodin uhanalaisille eläimille ja suojan viljelykelpoisille kasveille. Ne tarjoavat myös kiehtovan maiseman ja paikan, jossa virkistäytyä. Tutkijoiden mukaan kaikilla näillä ympäristöön liittyvillä palveluksilla on taloudellista arvoa.

Ajatellaanpa esimerkiksi metsän kykyä sitoa hiiltä. Kun metsä kaadetaan ja poltetaan, puista vapautuva hiili päätyy hiilidioksidina ilmakehään ja myötävaikuttaa ilmaston lämpenemiseen. Metsän tekemälle ”palvelukselle” eli hiilen varastoinnille voidaan näin ollen antaa rahallinen arvo, kun selvitetään, mitä hiilipäästöjen vähentäminen ihmisen keksimin menetelmin maksaa.

Amerikan kehityspankin Brasilian osastossa toimiva ympäristöneuvoja Marc J. Dourojeanni sanoo tällaisten laskutoimitusten osoittavan, että ”metsien arvo hiilinieluina [hiilivarastoina] on paljon suurempi kuin niiden arvo puutavarana tai maanviljelyalueena”. Miksi metsiä siitä huolimatta kaadetaan kiihtyvään tahtiin?

Kannustin säilyttämiseen

Pohditaanpa seuraavaa rinnastusta. Ryhmä ihmisiä omistaa sähkövoimalan. Voimala jakaa sähköä lähikaupunkeihin, mutta kuluttajat eivät maksa siitä mitään korvaukseksi. Jonkin ajan kuluttua omistajat alkavat järkeillä, että on taloudellisesti järkevämpää sulkea ja purkaa voimala ja muuttaa rahaksi kaikki, mitä siinä on, kuin säästää laitos, joka ei tuota voittoa. Jotkut runsasmetsäisten valtioiden viranomaiset näyttävät ajattelevan samansuuntaisesti. He ajattelevat, että koska maailman kuluttajat eivät maksa metsien palveluksista, on taloudellisesti järkevämpää kaataa metsät (purkaa voimala) ja myydä puut (myydä kaikki, mitä voimalassa on), jotta saataisiin nopeasti paljon voittoa.

Dourojeannin mukaan tämä suuntaus voidaan kääntää vain siten, että metsien säilyttämisestä tehdään taloudellisesti houkuttelevaa. Professori, tri José Goldemberg, joka on brasilialainen ydinfyysikko ja entinen São Paulon yliopiston kansleri, on esittänyt ratkaisuksi sitä, että niin sanottujen fossiilisten polttoaineiden käyttäjiltä perittäisiin ”maailmanlaajuinen hiilivero”.

Idean kannattajien mielestä veron määrä riippuisi siitä, miten paljon maa tai osavaltio käyttää polttoainetta, sekä siitä, miten paljon se tuottaa kasvihuonekaasuja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa asuu vain 5 prosenttia maailman väestöstä, mutta se tuottaa lähes 24 prosenttia maailman kasvihuonekaasuista. Jotkut päättäjät ajattelevat, että tällaisten valtioiden maksamista verorahoista maksettaisiin korvausta niille maille, jotka metsien säilyttämisen hyväksi luopuisivat keinosta saada hakkuiden avulla nopeasti voittoa. Kuluttajat maksaisivat näin ”sähkölaskunsa” ja ”omistajat” saisivat taloudellisen kannustimen olla purkamatta ”voimalaansa”.

Kuka sitten määräisi hinnan ympäristön hyväksi tehtäville palveluksille? Entä kuka keräisi ja jakaisi rahat?

Käyttäytymisen muututtava

”Nämä kysymykset voitaisiin käsitellä parhaiten koko maailmaa koskevassa metsäkonferenssissa”, sanoo Dourojeanni. Tämä konferenssi voisi määrätä hinnan metsien palveluksille. Sitten ”voitaisiin perustaa maailman metsäjärjestö johtamaan tätä kansainvälistä hanketta”.

Vaikka voikin vaikuttaa järkevältä käyttää kansainvälistä laitosta jonkin kansainvälisen ongelman ratkomiseen, Dourojeanni myöntää: ”Metsäkysymyksiä käsittelemään on perustettu lukuisia laitoksia ja komissioita, mutta se ei ole auttanut asiaa.” Hän lisää, että pikemminkin tarvitaan ”suuria muutoksia yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa käyttäytymisessä”. Metsien suojelu vaatii tosiaan muutakin kuin lainmuutosta. Se vaatii asenteenmuutosta.

Saadaanko tällaisia ongelmia koskaan ratkaistua? Saadaan, lupaa maapallon Luoja, Jehova Jumala. Raamattu osoittaa, että hän on perustanut hallituksen, joka hallitsee pian koko maailmaa ja ratkaisee maapallon ongelmat. Tämä hallitus ”ei ikinä tuhoudu” (Daniel 2:44). Se huolehtii myös siitä, että maapallon ekosysteemejä hyödynnetään oikein samalla kun maapallon asukkaat saavat jatkuvasti tietoa Luojastaan, josta käytetään Raamatussa nimeä Jehova (Jesaja 54:13). Kaikki tuolloin elävät ihmiset arvostavat syvästi maapalloa ja sen metsiä.

[Kuvien lähdemerkinnät s. 26]

Ricardo Beliel/SocialPhotos

© Michael Harvey/Panos Pictures