Aina yhtä suosittu sipuli

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Meksikosta

Olisiko keittiö hyvin varustettu ilman tavallista sipulia? Tämä monipuolinen vihannes kelpaa melkeinpä mihin vain: keittoihin, salaatteihin, pääruokiin ja lääkeaineeksi. Se voi jopa saada meidät itkeä tirauttamaan.

Sipuli on sukua kauniisti kukkiville keltalaukalle, napolinlaukalle ja ukkolaukalle ja kasvattaa itsekin sieviä kukkia. Mutta ympäri maailmaa lähes joka keittiössä on käytössä sen sipulimuodostuma, joka on turvonneista lehtikannoista koostuva maaverso.

Tämä vihannes on ihmisten vanhimpia viljelykasveja. Sen yleisyydestä muinaisina aikoina voi saada jonkinlaisen käsityksen Raamatun avulla, jossa kerrotaan, että vuoden 1513 tietämillä eaa. Israelin kansa kaipasi Egyptin orjuudessa syömiään sipuleita (4. Mooseksen kirja 11:​5).

Miksi sipuli sitten on päässyt näin suureen suosioon, vaikka mieltymykset vaihtelevat maailmalla kovasti? Varmaankin se johtuu rikkiyhdisteistä, jotka antavat sille sen tyypillisen aromin ja kirpeyden. Sen sisältämä rikkihappo puolestaan nostaa silmiin ne kuuluisat kyyneleet.

Paljon muutakin kuin herkku

Sipuli on hyväksi maailman väestön terveydelle. Siinä on muun muassa kalsiumia, fosforia ja askorbiinihappoa eli C-vitamiinia. Sitä on historian varrella arvostettu erityisesti lääkinnällisten ominaisuuksiensa vuoksi. Sipulilla hoidetaan vielä nykyäänkin monenlaisia sairauksia, kuten flunssaa, kurkunpäätulehdusta, ateroskleroosia (valtimonrasvoittumistautia), sepelvaltimotautia, diabetesta ja astmaa. Sen katsotaan myös tuhoavan bakteereja, alentavan kolesterolia, vähentävän tulehduksia, estävän veritulppia ja ehkäisevän syöpää.

Sipuleja on monenvärisiä: valkoisia, keltaisia, ruskeita, vihreitä, punaisia ja violetteja. Niitä voi käyttää tuoreena, keitettynä, säilykkeenä, etikkaliemeen säilöttynä, kuivattuna, jauhettuna, hiutaleina tai kuutioina. Eikö sipuli olekin oivallinen vihannes – vaikka sen takia pitääkin ehkä vuodattaa muutama kyynel?