Kun elossa säilyminen riippuu harhauttamisesta

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ESPANJASTA

HYÖNTEISTEN maailmassa on joka päivä ratkaistavana kaksi polttavaa ongelmaa: mistä löytää riittävästi syötävää ja miten välttyä tulemasta itse syödyksi. Hyönteiset ovat houkuttelevia herkkupaloja linnuille, sammakoille ja sisiliskoille. Monien hyönteisten elossa säilyminen riippuu siitä, onnistuvatko ne sulautumaan ympäristöönsä.

Useilla lajeilla on hämmästyttäviä naamioitumiskeinoja katoamistemppua varten. Nuo keinot ovat paljon tehokkaampia kuin yksikään ihmisen keksimä valepuku. Otetaan tästä kolme vaikuttavaa esimerkkiä.

● Kallima-perhoset. Siipien ruskeaa alapintaa on lähes mahdotonta erottaa kuihtuneesta lehdestä. Sopivan värin lisäksi siivessä on kuvio, joka muistuttaa lehden suonia ja ruotia. Harhautus on niin täydellinen, että perhonen voi levätä vihreällä lehdellä ja näyttää silti aivan kuivuneelta lehdeltä, joka on pudonnut yläoksilta.

● Hepokatit. Monet hepokatit säilyvät elossa sen ansiosta, että ne muistuttavat kuihtuneiden lehtien sijasta vihreitä lehtiä. ”Yhdennäköisyys ei rajoitu ainoastaan muotoon ja väriin vaan ulottuu myös suonistoon ja sienikasvustoa muistuttaviin laikkuihin”, sanotaan eräässä hyönteiskirjassa (Alien Empire, An Exploration of the Lives of Insects). Jos katsot tarkkaan oheista kuvaa, näet hepokatin siivessä noita pieniä laikkuja tai virheitä, jotka vain lisäävät valeasun todentuntuisuutta.

● Sarvikaskaat. Nämä pienet hyönteiset jäävät lähes poikkeuksetta huomaamatta. Siihen liittyykin niiden elossa säilymisen salaisuus: ne sulautuvat ympäristöön jäljittelemällä piikkirivistöä. Yksi kaskas näyttää aina yhdeltä piikiltä, ja koko oksalle levittäytynyt kaskaiden rivistö saa oksan näyttämään hyvin piikikkäältä. Vasta kun oksaa tutkii aivan läheltä, voi huomata, että ”piikit” ovatkin pikkuruisia sarvikaskaita.

Hyönteisten valeasujen kirjo on melkein yhtä vaikuttava kuin niiden tarkkuuskin. Erään Costa Ricassa elävän perhosen toukka näyttää aivan linnun jätökseltä, ja sauvasirkkoja puolestaan tuskin erottaa tikuista. Muuan eteläafrikkalainen kulkusirkka muistuttaa suuresti kiveä, ja eräs israelilainen lude näyttää erehtymättömästi siltä kukalta, josta se saa ravintoa.

Ovatpa hyönteisen harhautuskeinot millaisia tahansa, ne suojelevat sitä ja tarjoavat meille kiehtovan välähdyksen luomakunnan hämmästyttävästä moninaisuudesta.

[Kuva s. 22]

Sauvasirkka

[Kuva s. 23]

Kallima

[Lähdemerkintä]

Zoo, Santillana del Mar, Cantabria, España

[Kuva s. 23]

Hepokatti

[Kuva s. 23]

Sarvikaskaita

[Kuva s. 23]

Perhosen toukka, joka näyttää linnun jätökseltä

[Lähdemerkintä]

© Gregory G. Dimijian/Photo Researchers