Michael Servet – yksinäinen totuuden etsijä

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ESPANJASTA

Michael Servet poltettiin roviolla Genevessä 27. lokakuuta 1553. Jean Calvinin sijainen Guillaume Farel, joka toimi teloittajana, varoitti katsojia: ”[Servet] on viisas mies, joka on epäilemättä uskonut opettavansa totuutta mutta langennut Paholaisen käsiin. – – Varokaa, ettei teille käy samoin!” Mitä tuo onneton uhri oli tehnyt joutuakseen kokemaan näin traagisen kohtalon?

MICHAEL SERVET syntyi vuonna 1511 Villanueva de Sijenan kylässä Espanjassa. Hän oli nuoresta pitäen loistava oppilas. Erään elämäkerturin mukaan ”hän osasi 14-vuotiaana jo kreikkaa, latinaa ja hepreaa ja hänellä oli laajat tiedot filosofiasta, matematiikasta ja teologiasta”.

Kun Servet oli vasta teini-ikäinen, Espanjan kuninkaan Kaarle I:n rippi-isä Juan de Quintana otti hänet hovipojaksi. Matkustaessaan tässä toimessa Servet saattoi tehdä havaintoja Espanjan perimmäisistä uskonnollisista ristiriidoista aikana, jolloin juutalaiset ja muslimit oli karkotettu maasta tai pakotettu kääntymään katolilaisiksi.a

16-vuotiaana Servet lähti lukemaan lakia Toulousen yliopistoon Ranskaan. Siellä hän näki Raamatun täydellisen laitoksen ensimmäistä kertaa. Vaikka Raamatun lukeminen oli ankarasti kielletty, Servet luki sitä salaa. Saatuaan sen loppuun hän vannoi lukevansa sen ”vielä tuhat kertaa”. Laitos, jota Servet tutki Toulousessa, oli todennäköisesti Complutensis-polyglottiraamattu, jossa teksti oli alkukielillä (hepreaksi ja kreikaksi) sekä latinankielisenä käännöksenä.b Raamatun tutkiminen samoin kuin papiston moraalinen rappio, jonka hän oli nähnyt Espanjassa, horjuttivat hänen luottamustaan katolisuuteen.

Servetin epäilyt vahvistuivat, kun hän osallistui tilaisuuteen, jossa paavi Klemens VII kruunasi Espanjan kuninkaan Kaarle I:n Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi nimellä Kaarle V. Paavi otti kuninkaan vastaan komeassa kantotuolissaan, ja tämä suuteli hänen jalkojaan. Servet kirjoitti myöhemmin: ”Olen omin silmin nähnyt, miten ruhtinaat kantoivat paavia olkapäidensä varassa loisteliaassa saattueessa ja kansa palvoi häntä kaduilla.” Servet ei pystynyt sovittamaan yhteen tuota loistoa ja mahtipontisuutta sekä evankeliumeista heijastuvaa yksinkertaisuutta.

Uskonnollisen totuuden etsijä

Servet erosi Quintanan palveluksesta huomiota herättämättä ja aloitti yksinäisen totuudenetsintänsä. Hän uskoi, että Kristuksen sanomaa ei ollut suunnattu teologeille eikä filosofeille vaan tavallisille ihmisille, jotka ymmärtäisivät sen ja soveltaisivat sitä käytäntöön. Siksi hän päätti tutkia Raamatun alkukielistä tekstiä ja hylätä kaikki opetukset, jotka olivat ristiriidassa sen kanssa. Sana ”totuus” ja sen johdokset esiintyvätkin hänen kirjoituksissaan useammin kuin mikään muu sana.

Tutkiessaan historiaa ja Raamattua Servet tuli siihen tulokseen, että kristillisyys oli turmeltunut ajanlaskumme kolmen ensimmäisen vuosisadan kuluessa. Hän sai selville, että Konstantinus ja tämän seuraajat olivat edistäneet vääriä oppeja, minkä johdosta kolminaisuusopista tuli aikanaan kirkon virallinen opetus. 20-vuotiaana Servet julkaisi kolminaisuutta kritisoivan teoksensa De trinitatis erroribus, jonka takia hänestä tuli yksi inkvisition vainon pääkohteista.

Servet näki asiat selvästi. Hän kirjoitti: ”Kolminaisuutta ei mainita Raamatussa – –. Emme opi tuntemaan Jumalaa hienojen filosofisten käsitteidemme avulla vaan Kristuksen avulla.”c Hän tuli myös siihen tulokseen, että pyhä henki ei ole persoona vaan Jumalan vaikuttava voima.

Servet sai vastakaikuakin. Protestanttinen uskonpuhdistaja Sebastian Franck kirjoitti: ”Espanjalainen Servet väittää kirjoitelmassaan, että Jumala on vain yksi persoona. Rooman kirkko väittää, että Jumala on kolme persoonaa yhdessä olemuksessa. Olen taipuvainen asettumaan espanjalaisen kannalle.” Roomalaiskatolinen kirkko ja protestanttiset kirkot eivät kuitenkaan koskaan antaneet Servetille anteeksi sitä, että hän oli kyseenalaistanut niiden keskeisen opin.

Raamatun tutkiminen sai Servetin hylkäämään muitakin kirkon oppeja, ja hän piti kuvien käyttöä epäraamatullisena. Puolitoista vuotta kolminaisuutta käsittelevän teoksensa julkaisemisen jälkeen hän sanoi viitaten sekä katolilaisiin että protestantteihin: ”En ole kumpienkaan kanssa kaikesta samaa mieltä enkä eri mieltä. Heillä kaikilla näyttää minusta olevan sekä totuudenmukaisia että erheellisiä näkemyksiä, mutta jokainen näkee vain toisen virheet eikä koskaan omiaan.” Servet oli tosiaan yksinäinen totuuden etsijä.d

Vilpittömyydestään huolimatta Servet teki myös vääriä johtopäätöksiä. Hän esimerkiksi laski, että Harmagedon ja Kristuksen tuhatvuotiskausi tulisivat hänen elinaikanaan.

Tieteellisen totuuden etsijä

Kun Servet joutui pakenemaan vainoojiaan, hän otti itselleen nimen Villanovanus ja asettui Pariisiin, missä hän suoritti tutkinnot humanistisissa tieteissä ja lääketieteessä. Hän oli hyvin tiedonhaluinen, ja koska hän halusi oppia ymmärtämään ihmisruumiin toimintaa, hän ryhtyi tekemään dissektioita (ruumiin anatominen leikkely). Näin hänestä tuli mahdollisesti ensimmäinen eurooppalainen, joka kuvasi pienen verenkierron, ja hän kertoi tästä havainnostaan teoksessaan Christianismi restitutio. Tämä tapahtui 75 vuotta ennen kuin William Harvey selitti koko verenkierron.

Servet laati myös uuden laitoksen Ptolemaioksen kirjoittamasta maantieteen oppaasta Geographike hyphegesis. Siitä tuli sellainen menestys, että häntä on sanottu vertailevan maantieteen ja kuvailevan kansatieteen isäksi. Kun hän myöhemmin seisoi oikeuden edessä Genevessä, häntä syytettiin siitä, että hän oli kuvaillut Palestiinaa harvakseltaan viljellyksi, hedelmättömäksi maaksi. Hän puolustautui sanoen, että kuvaus viittasi hänen omaan aikaansa eikä Mooseksen aikaan, jolloin Palestiina epäilemättä vuoti maitoa ja hunajaa.

Lisäksi Servet kirjoitti hedelmä- ja kasvimehuja käsittelevän teoksen Syruporum universa ratio ad galeni censuram diligenter expolita, jossa esitettiin uusi, tasapainoinen näkemys eräästä terveydenhoidon osa-alueesta. Kirjassa on niin runsaasti lääkinnällistä tietoa, että Servetiä voidaan pitää uranuurtajana farmakologian alalla ja vitamiinien käytössä. Eräs historiantutkija totesi, että Servet on monen alan asiantuntijana ”historian suurimpia ajattelijoita” ja että hän on ”rikastuttanut koko ihmiskunnan kulttuuria” (Michael Servetus – Intellectual Giant, Humanist, and Martyr).

Vaarallinen vastustaja

Totuuden etsijöillä on aina ollut paljon vastustajia (Luukas 21:15). Yksi Servetin monista vihamiehistä oli Jean Calvin, joka oli perustanut autoritaarisen protestanttisen valtion Geneveen. Historioitsija Will Durantin mukaan Calvinin ”diktatuuri ei perustunut lakiin eikä voimaan vaan tahtoon ja luonteeseen” ja hän ”torjui yksilöllisen ajattelun yhtä ehdottomasti kuin kuka tahansa paavi”.

Servet ja Calvin tapasivat toisensa luultavasti jo nuorina Pariisissa. Heidän persoonallisuutensa törmäsivät heti vastakkain, ja Calvinista tuli Servetin leppymätön vihollinen. Vaikka hän oli uskonpuhdistuksen johtajia, hän lopulta antoi Servetin ilmi katoliselle inkvisitiolle. Servet pääsi hädin tuskin pakoon Ranskasta, missä hänen kuvansa poltettiin roviolla. Hänet kuitenkin tunnistettiin ja vangittiin rajalla Genevessä, missä Calvinin sana oli laki.

Calvin kohteli Servetiä vankilassa kovin ottein. Väitellessään Calvinin kanssa oikeudessa Servet tarjoutui silti muuttamaan näkemyksiään sillä ehdolla, että hänen vastustajansa saisi hänet vakuuttumaan kannastaan Raamatun avulla. Siihen Calvin ei kyennyt. Servet tuomittiin roviolle. Joidenkin historiantutkijoiden mukaan hän oli ainoa uskonnollinen toisinajattelija, jonka kuvan katolilaiset polttivat ja jonka protestantit polttivat elävältä.

Uskonnonvapauden esitaistelija

Calvin sai henkilökohtaisen kilpailijansa eliminoitua mutta menetti samalla oman moraalisen auktoriteettinsa. Servetin epäoikeudenmukainen tuomio herätti ajattelevien ihmisten parissa tyrmistystä kaikkialla Euroopassa, ja siitä tuli voimakas argumentti perusoikeuksien puolestapuhujille, jotka vaativat, ettei ketään saa surmata uskonkäsitystensä vuoksi. Servetin tapaus sai heidät taistelemaan uskonnonvapauden puolesta entistä päättäväisemmin.

Italialainen runoilija Camillo Renato ilmaisi vastalauseensa: ”Tällainen teko ei perustu Jumalan eikä hänen henkensä ohjaukseen. Kristus ei kohdellut tällä tavoin niitä, jotka kielsivät hänet.” Ranskalainen humanisti Sébastien Castellio puolestaan kirjoitti: ”Ihmisen tappaminen ei ole opin suojelemista vaan ihmisen tappamista.” Servet itse oli sanonut: ”Minusta ihmisten tappaminen sen vuoksi, että he erehtyvät jossakin Raamatun tulkintaan liittyvässä kysymyksessä, on vakava asia, kun tiedetään, että jopa valitut saattavat astua harhaan.”

Servetin teloituksen pitkäaikaista vaikutusta kuvaillaan hänen elämäkerrassaan seuraavasti: ”Servetin kuolema oli käännekohta siinä ideologisessa ja henkisessä ilmastossa, joka oli vallinnut 300-luvulta lähtien.” Kirjassa jatketaan: ”Historialliselta näkökannalta katsottuna Servet kuoli sen tähden, että omantunnonvapaudesta voisi tulla ihmisen perusoikeus modernissa yhteiskunnassa.” (Michael Servetus—Intellectual Giant, Humanist, and Martyr.)

Vuonna 1908 Servetin kunniaksi pystytettiin muistomerkki Ranskaan Annemassen kaupunkiin noin viiden kilometrin päähän hänen kuolinpaikastaan. Muistomerkissä lukee: ”Michael Servet – – maantieteilijä, lääkäri ja fysiologi, edisti ihmiskunnan hyvinvointia tieteellisten havaintojensa, sairaiden ja köyhien hyväksi tekemänsä työn sekä tinkimättömän itsenäisen ajattelunsa ja omantuntonsa välityksellä. – – hänen vakaumuksensa oli horjumaton. Hän uhrasi elämänsä totuuden hyväksi.”

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 21]

Servet ja nimi Jehova

Servetin totuuden etsintä johti myös siihen, että hän alkoi käyttää nimeä Jehova. Muutama kuukausi sen jälkeen, kun William Tyndale sisällytti tuon nimen Pentateukin käännökseensä, Servet julkaisi kolminaisuutta käsittelevän teoksensa De trinitatis erroribus, jossa hän käytti koko ajan nimeä Jehova. Hän selitti siinä: ”Toinen nimi, pyhin kaikista, יהוה – – voidaan tulkita seuraavasti: – – ’Hän saattaa olemaan’, ’hän joka tuo olemassaoloon’, ’olemassaolon syy’.” Servet totesi: ”Jehovan nimi soveltuu ainoastaan Isään.”

Vuonna 1542 Servet muokkasi myös Sanctes Pagninuksen tekemää maineikasta latinalaista raamatunkäännöstä (kuva alla). Laajoissa reunahuomautuksissaan Servet korosti jälleen Jumalan nimeä. Hän kirjoitti tuon nimen marginaaliin psalmin 83:18 ja eräiden muiden keskeisten jakeiden kohdalle, missä päätekstissä on ”Herraa” vastaava sana.

Viimeisessä teoksessaan Christianismi restitutio Servet sanoi Jumalan nimestä Jehova: ”On selvää, – – että monet muinoin eläneet ihmiset lausuivat tämän nimen ääneen.”

[Kuva]

Annemassessa Ranskassa sijaitseva muistomerkki

[Kuva s. 18]

Espanjan muslimien pakkokastetta kuvaava kaiverros 1400-luvulta

[Lähdemerkintä]

Capilla Real, Granada

[Kuva s. 19]

Kolminaisuutta käsittelevän teoksen etusivu

[Lähdemerkintä]

Michael Servetin kirjasta De trinitatis erroribus, 1531

[Kuva s. 20]

Servet tutki pientä verenkiertoa

[Lähdemerkintä]

Anatomie descriptive et physiologique, Paris, 1866-7, L. Guérin, Editor

[Kuva s. 20]

Kasvimehuja käsittelevässä kirjassa oli uraauurtavia ajatuksia farmakologian alalta

[Kuva s. 21]

Jean Calvinista tuli Servetin kiihkeä vihamies

[Lähdemerkintä]

Biblioteca Nacional, Madrid

[Kuvan lähdemerkintä s. 18]

Biblioteca Nacional, Madrid