Miksi sociniolaiset hylkäsivät kolminaisuuden?
”Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.” Näillä sanoilla Athanasiuksen uskontunnustus määritteli kolminaisuuden. Kristikunnan kirkot ovat opettaneet sitä yli 1600 vuotta, ja niinpä sitä nykyään kutsutaankin ”kristillisen uskonnon keskeiseksi opinkappaleeksi”. Mutta onko se todella sitä? Jotkut rohkeat miehet ja naiset ovat kautta aikain uskaltaneet väittää Raamatun opettavan toisin – ja ovat usein joutuneet maksamaan siitä hengellään.
MICHAEL SERVET oli yksi heistä. Hän pakeni henkensä edestä. Kevätaamun sarastaessa vuonna 1553 tuo kunnioitettu tohtori karkasi vankilasta aamutakissaan ja yömyssyssään ja pakeni Ranskan maaseudulle. Oikeudenkäynti, jonka Wienin katoliset viranomaiset olivat nostaneet häntä vastaan, oli saanut huonon käänteen. He tiesivät, kuka Servet oli. Heidän oma suurvihollisensa, Geneven protestanttinen johtaja Jean Calvin, oli kavaltanut hänet ja toimittanut hänet heidän käsiinsä.
Niin paljon kuin protestantit ja katolilaiset vihasivatkin toisiaan näinä uskonpuhdistuksen varhaisina vuosina, he liittyivät kuitenkin yhteen, koska he vihasivat vielä enemmän tätä miestä. Mikä oli hänen rikoksensa? Harhaoppisuus. Michael Servet oli kirjoittanut kirjoja, joissa hän todisti kirkkojen kolminaisuutta koskevan opetuksen epäraamatulliseksi. Hän sanoi: ”Papistinen kolminaisuus, lapsikaste ja muut paavinkirkon sakramentit ovat demonien opetuksia.”
Mihin hän saattoi mennä? Servet ehkä tiesi, että hänellä oli pieni kannattajajoukko Pohjois-Italiassa. Hän alkoi etsiytyä sinne pysytellen koko ajan piilossa. Kun hän matkusti Geneven läpi, hänet kuitenkin tunnistettiin valepuvusta huolimatta. Calvin antoi hänet ilmi viranomaisille ja yllytti teloittamaan hänet. 27. lokakuuta vuonna 1553 hänet poltettiin elävältä roviolla; yksi hänen kirjoistaan oli sidottuna hänen reiteensä. Hän kuoli rukoillen vihollistensa puolesta ja kieltäytyen peruuttamasta julkisesti sanojaan. Joihinkin tarkkailijoihin tämä teki niin syvän vaikutuksen, että he kääntyivät kolminaisuutta vastaan.
Servet’n raaka teloitus teki niin syvän vaikutuksen Laelius Socinukseen, italialaiseen, joka oli jo saanut vaikutteita hänen kirjoituksistaan, että hän halusi tutkia kolminaisuusoppia itse. Hänkin tuli siihen tulokseen, ettei sitä voida perustella Raamatulla. Hän kertoi uskomuksistaan nuorelle sukulaispojalleen Faustukselle. Hän jopa jätti Faustukselle kaikki paperinsa ja kirjoituksensa. Suuresti liikuttuneena Faustus ennen pitkää päätti jättää taakseen mukavan elämänsä hovivirkailijana ja alkaa sen sijaan kertoa Raamatusta oppimiaan totuuksia toisille.
Katolisen inkvisition takaa-ajamana Socinus matkusti kohti pohjoista. Puolassa hän löysi pienen anabaptistien ryhmän, jonka jäsenet kutsuivat itseään ”veljiksi – –, jotka ovat hylänneet kolminaisuuden”. Socinuksen mielestä tämä uskonto oli selvästi lähinnä Raamatun esittämää totuutta. Niinpä hän asettui asumaan Krakovaan ja alkoi kirjoittaa heidän asiaansa puolustavia teoksia.
Mihin he uskoivat?
Nämä sociniolaiset, joiksi heitä myöhemmin alettiin kutsua, halusivat ennen kaikkea ennallistaa Raamatun opetusten mukaisen puhtaan kristillisyyden. Heidän mielestään protestanttinen uskonpuhdistus oli vain kuorinut katolisen kirkon pinnalta osan sen turmelusta ja joitain sen rituaaleja mutta jättänyt sen pilaantuneen ytimen, sen epäraamatulliset opetukset, täysin koskemattomaksi.
He tekivät monia virheitä, kuten heidän ympärillään olevat uskonnot. Siitä huolimatta kaikista uskonpuhdistuksen uskonnoista juuri tämä sociniolaisten pieni sivuhaara piti tiukemmin kiinni Raamatusta kuin useimmat muut. Seuraavassa joitakin esimerkkejä. Miksi et vertaisi niitä oman Raamattusi niihin jakeisiin, joihin tässä on viitattu?
Anabaptistien tavoin he opettivat, että lapsikaste oli epäraamatullinen; Raamatun mukaan vain aikuisia kastettiin. Lisäksi sociniolaiset kannattivat voimakkaasti sitä Raamatun kehotusta, että tulee rakastaa lähimmäistään ja hylätä sota-aseet. Samalla kun katolilaiset ja protestantit tahrivat Euroopan läpikotaisin verellä, sociniolaiset kieltäytyivät menemästä sotaan millään perusteella. Monet heistä kuolivat tämän raamatullisen kantansa vuoksi. Lisäksi he eivät suostuneet ottamaan vastaan julkisia virkoja, sillä he olisivat sen vuoksi saattaneet joutua osasyyllisiksi sotaan.
Tuohon aikaan rehottavalla kansallismielisyydellä ei ollut mitään otetta heihin. Heidän mielestään kristityt olivat muukalaisia missä tahansa tämän maailman valtiossa. (Johannes 17:16; 18:36) He olivat kuuluisia korkeista moraalimittapuistaan, ja he erottivat keskuudestaan jokaisen, joka kieltäytyi hyväksymästä sociniolaisten käsityksiä Jumalan sanasta tai elämästä niitten mukaan. – 2. Johannes 10; 1. Korinttolaisille 5:11.
Sociniolaiset eivät empineet käyttää Jumalan persoonanimeä Jehova. He arvostivat erityisesti Johanneksen 17:3:n sanoja, joiden mukaan tiedon hankkiminen hänestä ja hänen Pojastaan merkitsee ikuista elämää. He näkivät ikuisessa elämässä kaikkien tosi kristittyjen suuren toivon. Opetuksen sielun kuolemattomuudesta he kielsivät kerta kaikkiaan. Sen sijaan he opettivat samoin kuin Raamattu, että sielu kuolee ja että sillä on tulevaan ylösnousemukseen perustuva toivo elämästä. – Hesekiel 18:4; Johannes 5:28, 29.
He hylkäsivät myös helvetintuliopin epäraamatullisena. Socinus näki selvästi sen väitteen mielettömyyden, että Jumala kiduttaisi ihmistä tulessa ikuisesti rangaistakseen häntä synneistä, joita hän oli tehnyt vajaiden 70–80 vuoden aikana. Jotkut varhaiset sociniolaiset johtajat jopa opettivat Kristuksen tuhatvuotista valtakuntaa, joka hallitsisi maata. – Saarnaaja 9:5; Ilmestys 20:4.
Miksi he hylkäsivät kolminaisuuden?
Heidän edeltäjänsä Servet’n tavoin sociniolaiset olivat kuitenkin tunnetuimpia siitä, että he hylkäsivät kirkon kolminaisuusopin. Miksi he hylkäsivät sen? He perustelivat sen kahdella tavalla. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä asiana he pitivät sitä, että se oli epäraamatullinen opetus.
Aina meidän päiviimme asti oppineet ovat auliisti myöntäneet, että Raamatussa ei ole minkäänlaista viittausta kolminaisuuteen ja että se oli ’luovan teologian’ tulosta, yritys sulauttaa yhteen 300-luvun ”kristillisyys” kreikkalaisen filosofian kanssa. Millainen paikka tällaisella opetuksella voisi olla sellaisessa liikkeessä, joka pyrkii ennallistamaan puhtaan kristillisyyden? Ei minkäänlaista.
Muuan historioitsija sanoikin Servet’stä: ”Sellaisen opin sijaan, jonka termit – kolminaisuus, hypostaasi, persoona, olemus ja pääsisällys – eivät olleet lähtöisin Raamatusta vaan olivat filosofien keksimiä ja jonka Kristus oli tuskin muuta kuin filosofinen abstraktio, hän toivoi voivansa saada ihmiset uskomaan elävään Jumalaan, jumalalliseen Kristukseen, joka oli ollut todellinen historiallinen henkilö, sekä Pyhään Henkeen, joka ikuisesti vaikuttaa ihmisten sydämessä.” Hän uskoi näiden kolmen olevan yhtä vain Johanneksen 17:21:n merkityksessä ja piti pyhää henkeä Jumalan vaikuttavana voimana, ei persoonana.
Lisäksi sociniolaiset havaitsivat tuon opin niin kutsuttujen raamatullisten perusteitten olevan sangen heikkoja: kolminaisuusopin kannattajien mieliraamatunkohdan, Johanneksen 1. kirjeen 5:7:n, tiedettiin jo varsin hyvin olevan vääristelty kohta: jälkeenpäin tehty, ei-henkeytetty lisäys Raamattuun. Toinen kohta, Johanneksen 1:1, voidaan järkevästi ymmärtää vain siten, että Kristusta kutsutaan ”jumalalliseksi”, tai ”jumalaksi”, sen sijaan että hänestä tehtäisiin sama kuin kaikkivaltias Jumala.
Tuhoisin isku kolminaisuudelle oli kuitenkin se, että Raamatun oma kuvaus Jumalasta, Jeesuksesta ja pyhästä hengestä tekee täysin mahdottomaksi uskoa niiden olevan osa kolminaisuutta. Kuinka niin? Ensinnäkin pyhän hengen osoitetaan Raamatussa olevan pikemminkin Jumalan vaikuttava voima eikä mikään persoona. (Luukas 1:41; Apostolien teot 10:38) Toiseksi Kristus ei voisi olla ’yhtä iankaikkinen ja yhdenkaltainen’ Isän kanssa, koska Raamattu kuvailee hänen olevan Isää alempi ja Isän luoma. (Johannes 14:28; Kolossalaisille 1:15) Lopuksi miten Jehova, jonka usein kuvaillaan olevan yksi Jumala, voisi mitenkään olla jokin kolminaisuuden osa? – 5. Mooseksen kirja 6:4; Jesaja 44:6.
Näin siis sociniolaiset hylkäsivät kolminaisuuden raamatullisin perustein. Mutta he hylkäsivät sen myös pelkän järjen perusteella. Erään uskonpuhdistusta käsittelevän historioitsijan mukaan ”Socinus oli sitä mieltä, että – – vaikka [Raamattu] saattaa sisältää järjenkyvyt ylittäviä asioita – –, niin se ei sisällä mitään järjenvastaista”. Kolminaisuusoppi, jossa on ristiriitaisia käsityksiä yhdestä jumalasta samanaikaisesti kolmena persoonana, kuului selvästikin jälkimmäiseen ryhmään. Muuan historioitsija kuvaileekin Servet’n ajatuksia tuosta opista: ”Se sekoitti hänen päänsä, jätti hänen sydämensä kylmäksi eikä innoittanut hänen tahtoaan.”
Sociniolaiset lankesivat kaikesta huolimatta joihinkin räikeisiin opillisiin virheisiin. Socinus ja hänen seuraajansa kielsivät Kristuksen lunastusta koskevan periaatteen. Raamattu opettaa kuitenkin selvästi, että Kristus maksoi kuolemallaan hinnan ihmiskunnan lunastamiseksi sen syntisestä tilasta. (Roomalaisille 5:12; 1. Timoteukselle 2:5, 6) Oli myös muita virheitä. Socinus opetti esimerkiksi vastoin sitä, että Kristus oli ollut olemassa ennen ihmiseksi tuloaan, mikä on yksi Raamatun selvä opetus. – Johannes 8:58.
Lyhyt ja traaginen historia
Pieni reformoitu kirkko (jolla nimellä sociniolaisia virallisesti kutsuttiin) kukoisti Puolassa melkein sadan vuoden ajan. Parhaimmillaan siinä oli 300 seurakuntaa. He perustivat yhdyskunnan Rakówaan Krakovan koillispuolelle, sekä kirjapainon ja yliopiston, joka herätti kaukaakin tulleiden kunnioitettujen opettajien ja oppilaiden huomion. Heidän kirjapainostaan virtasi noin 500 erilaista kirjasta, kirjaa ja lehtistä noin 20 kielellä. Lähetystyöntekijät ja matkustavat oppilaat levittivät näitä kaikessa hiljaisuudessa eri puolille Eurooppaa. On sanottu, että kaikki se sociniolaisvastainen kirjallisuus, jonka kirjoittamiseen nämä teokset innoittivat, täyttäisi kokonaisen kirjaston.
Koska sociniolaisia vihasivat yhtä paljon niin katolilaiset kuin protestantit, he eivät saaneet kauan olla rauhassa. Socinuksen itsensä kimppuun hyökättiin, häntä piestiin, pahoinpideltiin ja hänet melkein hukutettiin uskomustensa takia. Jo ennen hänen vuonna 1604 tapahtunutta kuolemaansa jesuiitat, jotka olivat päättäneet palauttaa katolisen kirkon herruuden Puolaan, olivat pikkuhiljaa alkaneet ujuttautua vaikutusvaltaisiin asemiin kuninkaan lähelle.
Sociniolaisten vaino kiihtyi. Vuonna 1611 eräältä varakkaalta sociniolaiselta riistettiin hänen omaisuutensa ja hänelle langetettiin sellainen tuomio, että hänen kielensä leikattaisiin irti, hänet mestattaisiin, hänen kätensä ja jalkansa katkaistaisiin ja sitten hänet poltettaisiin. Tietenkin hän voisi jatkaa elämäänsä rauhassa, jos hän vain vaihtaisi uskontoaan. Hän ei halunnut muuttaa mieltään. Hän kohtasi horjumattomana tuomionsa toimeenpanon Varsovan torilla.
Vuonna 1658 jesuiitat pääsivät lopulta päämääräänsä. Heidän yllytyksestään kuningas laati säädöksen, jonka mukaan kaikkien Pienen reformoidun kirkon jäsenten täytyi lähteä Puolasta kolmen vuoden kuluessa tai joutua teloitetuksi. Sadat valitsivat maanpaon. Nousi ankara vaino. Vain muutama pieni pakolaisista muodostunut seurakunta säilyi jonkin aikaa Transilvaniassa, Preussissa ja Alankomaissa, mutta nämäkin erilliset ryhmät vähitellen katosivat.
Sociniolaisten perintö
Sociniolaisten kirjoitusten vaikutus kuitenkin säilyi edelleen. John Biddle käänsi vuonna 1652 englanniksi Socinuksen kirjoituksista löytyneen ja vähän hänen kuolemansa jälkeen julkaistun Rakówin katekismuksen. Parlamentti takavarikoi ja poltti näitä kirjoja ja heitätti Biddlen vankilaan. Vaikka hänet vapautettiin joksikin aikaa, hän joutui uudestaan vankilaan ja kuoli siellä.
Mutta kolminaisuutta vastaan esitetyt perustelut eivät kuolleet niin helposti Englannissa, missä monet oppineet ja järkevät miehet näkivät niiden sisältämän raamatullisen totuuden. Sir Isaac Newton, yksi historian suurimmista tiedemiehistä, hylkäsi kolminaisuuden kirjoituksissaan, ja niinpä häntä toisinaan kutsutaankin sociniolaiseksi. Joseph Priestleyä, kuuluisaa kemistiä ja hapen keksijää, kutsuttiin myös sociniolaiseksi. Suuri runoilija John Miltonkin kielsi kolminaisuuden. Itse asiassa ranskalainen filosofi Voltaire piti huvittavana sitä, että Luther, Calvin ja Zwingli, joiden kirjoituksia Voltaire piti ”järjettöminä”, saivat niin paljon suosiota Euroopassa, kun taas ”heidän aikansa suurimmat filosofit ja parhaat kirjoittajat”, kuten Newton ja toiset sociniolaiset, olivat voittaneet puolelleen vain pienen ja hupenevan lauman.
Tällaiset miehet, kuten heitä edeltänyt Socinus, tähdensivät järjen tärkeää merkitystä uskonnossa. Näin pitääkin olla. Raamattu itse kannustaa meitä palvelemaan Jumalaa ”järjenkykyinemme”. (Roomalaisille 12:1) Kuitenkin siinä unitaarisessa liikkeessä, joka kasvoi Englannissa sociniolaisista juurista, ihmisjärkeily sai vähitellen etusijan Raamattuun nähden. 1800-luvun puoliväliin mennessä unitaarit Englannissa ja Amerikassa ”alkoivat hylätä Raamatun uskonnollisen totuuden ensisijaisena lähteenä”, kuten heidän liikettään koskevassa historiassa kerrotaan.
Varhaiset sociniolaiset antoivat kuitenkin esimerkin, josta monet nykyajan uskonnot voisivat oppia paljon. Esimerkiksi muuan presbyteerinen pappi kiitti heidän asennoitumistaan sotaan ja vertasi sitä nykyisten kirkkojen ’kyvyttömyyteen tehdä samoin niiden kohdatessa maailmansodan’. Hän ilmaisi toivovansa, että pian kaikki kristikunnan kirkot asennoituisivat sotaa vastaan. Mutta hän kirjoitti nuo sanat vuonna 1932. Toinen maailmansota syttyi vain muutamaa vuotta myöhemmin, ja kirkot tukivat jälleen verenvuodatusta. Nykyään sodat tekevät tuhojaan suuressa osassa maapalloa. Uskonto aiheuttaa useampia sotia kuin se ehkäisee.
Entä mitä on sanottava sinun kirkostasi? Onko sinun kirkkosi menettänyt kunnioituksensa Raamattua kohtaan, niin kuin nykyisin niin monet kirkkokunnat ovat? Opettaako se sen sijaan ihmisten ajatuksia? Miten se suhtautuu sellaisiin oppikysymyksiin kuin sielun kuolemattomuuteen, helvetintuleen tai kolminaisuuteen? Oletko verrannut näitä opetuksia siihen, mitä Raamattu sanoo? Sociniolaiset tekivät niin. Me kannustamme sinua tekemään samoin.
[Kuva s. 21]
Michael Servet, jonka kirjoissa todistettiin kolminaisuusoppi vääräksi
[Lähdemerkintä]
By courtesy of U.S. National Library of Medicine