Lapset terrorin uhreina
Heitä voi nähdä iltahämärissä Pohjois-Ugandan teillä – tuhansia paljasjalkaisia lapsia. He lähtevät kotikylistään ennen pimeän tuloa ja suuntaavat kulkunsa Guluun, Kitgumiin, Liraan ja muihin suurempiin kaupunkeihin. Perillä he hajaantuvat rakennuksiin, bussiasemille, puistoihin ja pihoille. Kun aurinko nousee, he ovat taas tiellä kävelemässä kotiin päin. Mistä oikein on kyse?
JOTKUT sanovat heitä yötyöläisiksi. Mutta nämä lapset eivät ole menossa yövuoroon. He lähtevät kotoaan illan hämärtyessä, koska pimeyden laskeuduttua maaseudulle kodista tulee vaarallinen paikka.
Sissiryhmät ovat lähes kahdenkymmenen vuoden ajan käyneet kylissä sieppaamassa lapsia. Joka vuosi satoja poikia ja tyttöjä ryöstetään kotoaan, ja he katoavat tiheään viidakkoon. Sieppaukset tehdään pääasiassa öisin. Lapset merkitsevät kapinallisille sotilaiden, kantajien ja seksiorjien ehtymätöntä reserviä. Jos siepatut lapset eivät suostu yhteistyöhön, heiltä voidaan leikata nenä tai huulet. Jos pakoa yrittävä jää kiinni, hänet tapetaan sanoin kuvaamattoman julmalla tavalla.
Terrorin nuoria uhreja on muuallakin. Sierra Leonen rammat teini-ikäiset olivat vasta kävelemään opettelevia taaperoita, kun viidakkoveitsillä varustautuneet miehet hakkasivat heiltä kädet ja jalat. Afganistanissa on poikia ja tyttöjä, jotka leikkivät perhosten näköisillä värikkäillä ”leluilla” ja menettävät sormensa tai silmänsä, kun niiden sisään piilotetut miinat räjähtävät.
Joillekin terrorismin nuorille uhreille käy toisella tavalla. Esimerkiksi vuonna 1995 Oklahoma Cityssä tehdyn terrori-iskun 168 kuolonuhrista 19 oli lapsia, osa vasta vaippaikäisiä. Pommi teki heidän orastavasta elämästään lopun kuin tuulenpuuska lepattavasta kynttilänliekistä. Isku riisti heiltä oikeuden olla lapsia, leikkiä ja nauraa ja käpertyä vanhempiensa syliin.
Nämä terroriteot ovat nykyaikaa, mutta samanlaista väkivaltaa on harjoitettu kautta vuosisatojen, kuten seuraavasta kirjoituksesta näemme.