Raamatun näkökanta

Ovatko tiede ja Raamattu ristiriidassa keskenään?

”Tieteellinen tutkimustyöni on merkityksellistä ja ilahduttavaa niinä satunnaisina hetkinä, kun havaitsen jotain uutta ja sanon itsekseni: ’Näin siis Jumala sen teki.’ ” (KEMIAN PROFESSORI HENRY SCHAEFER)

TIEDE auttaa monin tavoin ymmärtämään luontoa, sillä se kertoo sellaisesta järjestyksestä, täsmällisyydestä ja monimutkaisuudesta, joka monien mielestä on osoitus Jumalan rajattomasta älystä ja voimasta. He katsovat, että tiede paljastaa yksityiskohtia paitsi luonnosta myös Jumalan ajattelutavasta.

Raamattu tukee voimakkaasti edellä mainittua näkemystä. Roomalaiskirjeen 1:20:ssä sanotaan Jumalasta: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin.” Psalmissa 19:1, 2 taas sanotaan: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, ja taivaanlaajuus kertoo hänen kättensä työstä. Päivä päivän jälkeen panee puheen pulppuamaan, ja yö yön jälkeen tuo esiin tietoa.” Lukemattomista ihmeistään huolimatta luonto ei kuitenkaan paljasta Luojasta läheskään kaikkea.

Tieteen rajoitukset

Monet Jumalaa koskevat tosiasiat ovat tieteen ulottumattomissa. Valaistaan asiaa tiedemiehellä, joka pystyy tunnistamaan tarkasti suklaakakun jokaisen molekyylin. Paljastaako hänen analyysinsä kuitenkaan sitä, miksi ja kenelle kakku on tehty? Saadakseen vastauksen näihin kysymyksiin, jotka useimpien mielestä ovat kaikkein tärkeimpiä, hänen on esitettävä ne kakun leipojalle.

Samalla tavoin tiede ”tarjoaa runsaasti tosiasioihin perustuvaa tietoa”, kirjoitti Nobel-palkittu itävaltalainen fyysikko Erwin Schrödinger, ”mutta se ei pukahdakaan mistään, mikä on todella lähellä sydäntämme ja millä on meille todellista merkitystä”. Tähän sisältyy hänen mukaansa ”Jumala ja iankaikkisuus”. Esimerkiksi vain Jumala voi vastata seuraaviin kysymyksiin: Miksi maailmankaikkeus on olemassa? Miksi maapallo kuhisee elämää, myös älyllistä elämää? Jos Jumala on kaikkivoipa, miksi hän sallii pahuutta ja kärsimystä? Entä onko kuolleilla mitään toivoa?

Onko Jumala antanut vastaukset näihin kysymyksiin? Kyllä on, Raamatun sivuilla (2. Timoteukselle 3:16). Mutta mistä voimme tietää varmasti, että Raamattu on Jumalalta? Tieteen näkökulmasta sen, mitä Raamatussa sanotaan meitä ympäröivästä maailmasta, täytyy olla sopusoinnussa vahvistettujen tosiasioiden kanssa – muutoinhan Jumala olisi ristiriidassa itsensä kanssa. Ilmeneekö Raamatussa tällainen sopusointu? Tarkastelemme muutamia esimerkkejä.

Tieteellisesti aikaansa edellä

Raamatun kirjoittamisen aikaan monet uskoivat, että maailmassa asui erilaisia jumalia ja että luonnonlakien sijasta juuri ne ohjailivat muun muassa aurinkoa, kuuta, säätä ja hedelmällisyyttä. Muinoin eläneet heprealaiset Jumalan profeetat eivät kuitenkaan ajatelleet näin. He kyllä tiesivät, että Jehova Jumala pystyi suoranaisesti ohjailemaan luontoa ja että hän tekikin niin joissakin tilanteissa (Joosua 10:12–14; 2. Kuninkaiden kirja 20:9–11). Englannissa Oxfordin yliopistossa toimiva matematiikan professori John Lennox sanoo kuitenkin, että noiden profeettojen ”ei tarvinnut lakata uskomasta maailmankaikkeutta hallitseviin [myyttisiin] jumaliin – – yksinkertaisesti siksi, että he eivät olleet uskoneet niihin alun perinkään. Usko yhteen tosi Jumalaan, taivaan ja maan Luojaan, oli säästänyt heidät tällaiselta taikauskolta.”

Miten tuo usko oli suoja taikauskoa vastaan? Ensinnäkin tosi Jumala oli paljastanut heille, että hän hallitsee maailmankaikkeutta täsmällisten säädösten eli lakien välityksellä. Esimerkiksi yli 3 500 vuotta sitten Jehova Jumala kysyi palvelijaltaan Jobilta: ”Tunnetko taivasta koskevat säädökset?” (Job 38:33.) Profeetta Jeremia kirjoitti 600-luvulla eaa. niin ikään ”taivasta ja maata koskevista säädöksistä” (Jeremia 33:25).

Näin ollen kaikki ne muinoin eläneet, jotka uskoivat Raamatun profeettojen kirjoituksiin, tiesivät, että maailmankaikkeutta eivät hallinneet myyttiset, oikukkaat jumalat vaan johdonmukaiset lait. Siksi nämä jumalaapelkäävät ihmiset eivät kumartaneet mitään luomakuntaan kuuluvaa, kuten aurinkoa, kuuta tai tähtiä, eikä heillä ollut niistä taikauskoisia käsityksiä (5. Mooseksen kirja 4:15–19). Sen sijaan he pitivät niitä Jumalan tekoina, joita tutkimalla he saisivat tietoa hänen viisaudestaan, voimastaan ja muista ominaisuuksistaan (Psalmit 8:3–9; Sananlaskut 3:19, 20).

Useiden nykyajan tiedemiesten tavoin muinaiset heprealaiset uskoivat, että maailmankaikkeudella on ollut alku. 1. Mooseksen kirjan 1:1:ssä sanotaan, että ”alussa Jumala loi taivaat ja maan”. Lisäksi Jumala paljasti Jobille, että maapallo riippuu ”tyhjyyden päällä”, eli se leijuu avaruudessa (Job 26:7). Runsaat 2 500 vuotta sitten profeetta Jesaja kirjoitti maan piiristä, mikä viittaa pallon muotoon (Jesaja 40:22).a

Luontoa koskevat tieteelliset tosiasiat ja Raamattu ovat selvästikin sopusoinnussa keskenään. Ja vielä enemmänkin: ne täydentävät toisiaan suurenmoisella tavalla. Jos sivuuttaisimme jommankumman näistä, se merkitsisi sitä, ettemme voisi oppia tuntemaan Jumalaa. (Psalmit 119:105; Jesaja 40:26.)

[Alaviite]

OLETKO MIETTINYT?

● Mitä luomakunta kertoo Jumalasta? (Roomalaisille 1:20.)

● Mitkä Jumalaa koskevat tosiasiat ovat tieteen ulottumattomissa? (2. Timoteukselle 3:16.)

● Miksi tosi Jumalan muinaisilla profeetoilla ei ollut taikauskoisia käsityksiä luomakunnasta? (Jeremia 33:25.)

[Huomioteksti s. 23]

Maailmankaikkeutta hallitsevat täsmälliset lait eli ”taivasta ja maata koskevat säädökset”. (JEREMIA 33:25.)