3. luku

Kuka on Jumala?

1. Miksi on paljon hämmennystä sen suhteen, kuka Jumala on?

KOSKAAN ei ihminen ole tarvinnut Jumalaa ja hänen apuaan niin kipeästi kuin nyt. Elämämme riippuu hänen tuntemisestaan. Mutta kummallista kyllä, on olemassa paljon hämmennystä sen suhteen, kuka hän on, sillä nykyään niin kuin menneisyydessäkin eri maissa palvotaan monia jumalia. Raamattu osoittaa kuitenkin selvästi, että on vain yksi tosi Jumala. – 1. Kor. 8:5, 6.

2. a) Onko ”Jumala” tosi Jumalan persoonanimi? b) Mikä on hänen persoonanimensä?

² Erottaakseen itsensä monista vääristä jumalista tosi Jumala on antanut itselleen persoonanimen. Tämä kohottaa hänet kaikkien muiden yläpuolelle. ”Eikö sitten ’Jumala’ ole hänen nimensä?” moni saattaa kysyä. Ei, sillä ”Jumala” on vain arvonimi samoin kuin ’presidentti’, ’kuningas’ ja ’tuomari’ ovat arvonimiä. Jumalan persoonanimi ilmaistaan meille hänen Sanassaan Raamatussa, ja tämä nimi on JEHOVA. Monista raamatunkäännöksistä tämä nimi löytyy Ps. 83:19:stä, missä lukee: ”Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Herra [Jehova, KJ; Um], että sinä olet Korkein kaikessa maassa.” Ja lähes kaikissa käännöksissä Ilm. 19:1–6 esittää tämän nimen sanassa ”Halleluja”. Se merkitsee ”ylistäkää Jahia” (Jah = lyhennys muodosta Jehova). Katolinen tietosanakirjaa sanoo tästä Jumalan nimestä: ”Jehova, Jumalan erisnimi Vanhassa testamentissa.” Kuitenkin suomalainen raamatunkäännös samoin kuin monet muut käännökset esittävät tämän nimen muodossa ”Jahve”. (2. Moos. 3:14; 6:3; alaviitteet) Mistä se johtuu?

3. a) Miten Jumalan nimi esitetään Heprealaisissa kirjoituksissa? b) Miksi emme voi tietää tarkkaan, miten Jumalan nimi lausuttiin hepreaksi muinaisina aikoina?

³ Raamatun 39 ensimmäistä kirjaa kirjoitettiin alun perin hepreaksi, ja Jumalan nimi esiintyy sen heprealaisessa tekstissä tuhansia kertoja neljän heprealaisen kirjaimen, JHVH:n, edustamana. Vanhalla ajalla heprean kieltä kirjoitettiin ilman vokaaleja, jolloin lukija lisäsi vokaalit lukiessaan sanoja. Nykyään emme näin ollen voi tietää tarkkaan, mitkä vokaalit heprealaiset liittivät konsonantteihin JHVH. Monien oppineiden mielestä nimi lausuttiin ”Jahve”, mutta muotoa ”Jehova” on käytetty satoja vuosia ja se on laajimmin tunnettu.

4. a) Missä suhteessa sellaiset papit ovat epäjohdonmukaisia, jotka sanovat, ettei meidän tulisi käyttää Jumalan nimeä, koska emme tiedä sen tarkkaa lausumistapaa? b) Mikä on paljon tärkeämpää kuin Jumalan nimen lausumistapa? c) Miksi on tärkeää käyttää Jumalan nimeä, kun otamme huomioon Apt. 15:14:n?

⁴ Koska Jumalan persoonanimen tarkasta lausumisesta on epävarmuutta, niin jotkut papit sanovat, ettei sitä pitäisi käyttää lainkaan, vaan olisi sanottava yksinkertaisesti ”Jumala” tai ”Herra”. He eivät kuitenkaan sano, ettei pitäisi käyttää nimiä ”Jeesus” ja ”Jeremia”. Silti nämä yleisesti käytetyt nimet lausutaan heprean kielessä aivan toisella tavalla, nimittäin ”Ješua” ja ”Jirmeiáh”. Tärkeätä ei ole se, lausutaanko Jumalan nimi ”Jahve” tai ”Jehova” tai jollakin muulla tavalla, kunhan lausumistapa on kielessä yleinen. Väärin on sen sijaan olla käyttämättä tätä nimeä lainkaan. Miksi? Koska niiden, jotka eivät käytä sitä, ei voitaisi sanoa kuuluvan niihin, joista Jumala muodostaa ”kansan omalle nimellensä”. (Apt. 15:14) Meidän ei tule ainoastaan tuntea Jumalan nimeä, vaan myös kunnioittaa sitä ja ylistää sitä toisten edessä, niin kuin Jumalan Poika teki maan päällä ollessaan. – Matt. 6:9; Joh. 17:6, 26.

JUMALAN OMINAISUUDET JA MIKSI MEIDÄN TULEE PALVOA YKSIN HÄNTÄ

5. Miksi ei yksikään ihminen ole koskaan nähnyt Jumalaa?

⁵ Mitä Raamattu itse kertoo meille Jumalasta? Se kertoo meille, että ”Jumala on Henki”. (Joh. 4:24) Henki ei koostu lihasta eikä verestä eikä muustakaan aineesta, jonka ihminen voisi aistiensa välityksellä nähdä tai tuntea. (1. Kor. 15:44, 50) Jumalaa ei ole siksi koskaan nähty ihmissilmin. (Joh. 1:18) Hän on paljon ylempänä kaikkea, mitä silmillämme voimme nähdä. Vuorten majesteettisuus, auringon kirkkaus ja edes tähtitaivaitten loistokaan ei ole mitään häneen verrattuna. – Jes. 40:25, 26.

6. a) Miten Raamattu kuvailee Ilm. 15:3, 4:ssä Jumalan ominaisuudet? b) Onko Jumalalla ollut alku?

⁶ Ei ihme, että taivaissa lauletaan laulua: ”Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Jehova Jumala, Kaikkivaltias. Vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, iankaikkisuuden Kuningas. Kuka ei tosiaan pelkäisi sinua, Jehova, ja ylistäisi sinun nimeäsi, koska sinä yksin olet uskollinen?” (Ilm. 15:3, 4, Um) Jehova Jumala, ”iankaikkisuuden Kuningas”, on kaiken Luojana ollut olemassa ennen kaikkia muita. Hän on ”iankaikkisesta iankaikkiseen”, joten hänellä ei ole ollut alkua eikä hänellä koskaan tule olemaan loppua. – 1. Tim. 1:17; Ps. 90:2,

7. a) Miksi Ilm. 4:11:n mukaan on oikein, että palvontamme kohdistuu vain Jehovaan? b) Minkä välityksellä Jumala loi kaiken?

⁷ Miten oikein niin ollen onkaan, että meidän palvontamme tulee kohdistua ainoastaan häneen! Tarkatessamme hänen luomistöitään mekin voimme sanoa: ”Sinä, meidän Herramme [Jehova, Um] ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut.” (Ilm. 4:11) Hän ei suorittanut luomistyötään senlaatuisilla työkaluilla, joita ihmiset käyttävät, vaan pyhän henkensä välityksellä, mikä on hänen näkymätön toimiva voimansa. (1. Moos. 1:2; Ps. 104:30) Saman pyhän hengen välityksellä hän kirjoitutti myöhemmin Raamatun, jotta me voisimme tietää hänen tahtonsa ja päätöksensä maan päällä olevien ihmisten suhteen. – 2. Piet. 1:21.

8. a) Miksi me olemme vastuussa Jumalalle? b) Mitä kysymystä meidän siis pitäisi ajatella vakavasti?

⁸ Koska kaikki luotiin ’Jumalan tahdosta’, niin kaiken täytyy palvella Jumalan päätöksiä. Jehova ilmoitti ensimmäiselle miehelle ja naiselle Aadamille ja Eevalle, mikä hänen päätöksensä oli heidän suhteensa, ja hän piti heitä vastuullisina siitä, että he toimisivat sopusoinnussa sen kanssa. Olemmeko mekin vastuussa Jumalalle? Olemme, koska Jumala on elämämme Lähde, ei vain siksi, että me polveudumme ensimmäisestä ihmisparista, jolle Jumala antoi elämän, vaan myös siksi, että jatkuva elämämme riippuu joka päivä auringosta, sateesta, ilmasta ja ravinnosta, mistä Jehova jatkuvasti antaa meidän nauttia. (Ps. 36:10; Matt. 5:45) Missä määrin me sitten elämme sopusoinnussa sen päätöksen kanssa, joka Jumalalla on meidän suhteemme? Meidän tulisi ajatella tätä vakavasti, koska tilaisuutemme ikuisen elämän saamiseksi on kysymyksessä.

9. a) Millä tavoin meidän tulee pelätä Jumalaa? b) Miksi voimme olla iloisia siitä, että Jumala on kaikkivaltias?

⁹ Onko meidän todellisuudessa pelättävä Jumalaa? On, mutta terveellä tavalla, pelättävä, ettemme vain kapinoisi hänen tahtoaan vastaan, koska hänen tahtonsa on oikea. Emmekö tavallisissakin asioissa pelkää ottaa riskejä, jotka voisivat aiheuttaa vahinkoa tai hengen menetyksen? Kuinka paljon enemmän meidän tulisikaan pelätä olla miellyttämättä ”Jehova Jumalaa, Kaikkivaltiasta”! Me voimme kuitenkin olla iloisia siitä, että hän on kaikkivaltias, sillä Jehovan ”silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle”. (2. Aikak. 16:9; ks. myös Jes. 40:29–31.) Ja Jehova käyttää aina voimaansa oikeaan tarkoitukseen ja niiden hyväksi, jotka rakastavat sitä, mikä on oikein, sillä ”Jumala on rakkaus”. – 1. Joh. 4:8.

10. Mitkä Jehovan ominaisuudet tekevät meidät onnellisiksi siitä, että hän on meidän Jumalamme?

¹⁰ Jehova ei sen tähden ole sortava Jumala. ”Kaikki hänen tiensä ovat oikeat.” (5. Moos. 32:4) On totta, että hän on ”yksinomaista antaumusta vaativa Jumala”, mutta hän on myös ”laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa”. (2. Moos. 20:5, Um; 34:6) ”Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” (Ps. 103:14) Voimme olla todella onnellisia siitä, että meillä on niin oikeudenmukainen ja kuitenkin myötätuntoinen Jumala ylimpänä Tuomarinamme, Lainantajanamme (Um) ja Kuninkaanamme. – Jes. 33:22.

11. Vaikka emme ymmärtäisikään syytä johonkin Jumalan lakiin, niin mikä panee meidät tottelemaan sitä?

¹¹ Jehovalla on ”viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys”. (Job 12:13) Todistus hänen viisaudestaan on nähtävissä hänen kaikissa luomistöissään niin taivaassa kuin maassa. Voimme siis hyvällä syyllä kysyä: ”Miksi kukaan epäilisi koskaan Jumalan viisautta?” Raamattu osoittaa, että hänen vaatimuksensa koituvat meidän hyödyksemme, sillä niiden silmämääränä on iankaikkinen hyvinvointimme. On totta, ettemme ehkä toisinaan tiedoiltamme ja kokemukseltamme puutteellisina ihmisinä täysin ymmärrä, miksi jokin Jumalan säätämä laki on niin tärkeä tai miten se todella koituu hyväksemme. Mutta luja uskomme siihen, että Jumala ilmeisesti tietää paljon enemmän kuin me, että hänen kokemuksensa on niin paljon suurempi kuin meidän ja että hänen tekonsa koituvat iankaikkiseksi hyödyksemme, saa meidät halukkain sydämin tottelemaan häntä. – Ps. 19:8–12; Miika 6:8.

ONKO JUMALA ”KOLMIYHTEINEN”?

12. a) Mitä kirkkojen uskontunnustukset, esimerkiksi Athanasiuksen uskontunnustus, opettavat Jumalasta? b) Mitä kysymyksiä meidän tulisi tehdä tästä opetuksesta?

¹² Monet kristikunnan uskonnot opettavat, että Jumala on ”kolmiyhteinen”, vaikka sanoja ”kolmiyhteinen” tai ”kolminaisuus” ei esiinny Raamatussa. Kirkkojen maailmanneuvosto sanoi äskettäin, että kaikkien tähän neuvostoon kuuluvien uskontojen tulisi kannattaa uskomusta, jonka mukaan on ”yksi Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki”, ts. kolme persoonaa yhdessä Jumalassa. Tätä oppia opettavat myöntävät sen olevan ”salaisuus”. Kahdeksannelta vuosisadalta peräisin olevassa Athanasiuksen uskontunnustuksessa sanotaan, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kaikki kolme sama Jumala, kaikki kolme ovat iankaikkiset (ja siksi vailla alkua) ja kaikki kolme ovat kaikkivaltiaat. Niinpä uskontunnustus esittää, että ”kolminaisuudessa ei ole yksikään persoona ollut ennen eikä jälkeen toistaan, eikä yksikään ole toistaan suurempi eikä vähempi”.b Onko tämä järkevää? Mikä vielä tärkeämpää, onko se sopusoinnussa Raamatun kanssa?

13. Uskoivatko heprealaiset profeetat ja varhaiskristityt ”kolminaisuuteen” eräitten tietosanakirjojen mukaan?

¹³ Tämä oppi oli tuntematon heprealaisille profeetoille ja kristityille apostoleille. Iso tietosanakirja myöntää hakusanan ”Kolminaisuus” kohdalla: ”Varsinaista kolminaisuusoppia ei ole raamatussa. Kolminaisuusdogmin kehittäminen suoritettiin pääasiallisesti loppuun 300-luvulla. Länsimailla se valettiin Athanasiuksen tunnustuksen kaavoihin.” Niin ikään Uusi katolinen tietosanakirjac myöntää, että tämä oppi syntyi vasta noin 350 vuotta Jeesuksen Kristuksen kuoleman jälkeen. Jeesuksen suoranaisesti opettamat varhaiskristityt eivät siis uskoneet siihen, että Jumala olisi ”kolmiyhteinen”.

14. Miten Jeesus osoitti, ettei hän ollut yhdenvertainen Isänsä kanssa?

¹⁴ Maan päällä ollessaan Jeesus ei varmastikaan ollut yhdenvertainen Isänsä kanssa, sillä hän sanoi, että oli asioita, joita ei hän eivätkä enkelit tienneet, ainoastaan Jumala tiesi ne. (Mark. 13:32) Lisäksi hän rukoili Isältään apua koetuksessa ollessaan. (Luuk. 22:41, 42) Hän itse sanoi myös: ”Isä on minua suurempi.” (Joh. 14:28) Tämän vuoksi Jeesus puhui Isästään ”minun Jumalanani” ja ”ainoana tosi Jumalana”. – Joh. 20:17; 17:3, Um.

15. Mistä tiedämme, ettei Jeesus ollut yhdenvertainen Jumalan kanssa ylösnousemuksensa jälkeenkään?

¹⁵ Jeesuksen kuoleman jälkeen Jumala herätti hänet jälleen eloon ja antoi hänelle suuremman kirkkauden kuin hänellä oli ollut aikaisemmin. Mutta vieläkään hän ei ollut yhdenvertainen Isänsä kanssa. Mistä me sen tiedämme? Koska myöhemmin henkeytetyt Kirjoitukset sanovat, että Jumala on yhä ”Kristuksen pää”. (1. Kor. 11:3) Raamattu sanoo myös, että Jeesus on hallitseva Jumalan määräämänä kuninkaana, kunnes Jumala on pannut kaikki viholliset hänen jalkojensa alle, ja että silloin ”itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa”. (1. Kor. 15:28) On siis selvää, ettei Jeesus Kristus ole ylösnousemuksensa jälkeenkään yhdenvertainen Isänsä kanssa.

16. a) Opettaako Jeesuksen lausunto: ”Minä ja Isä olemme yhtä” ”kolminaisuutta”? b) Mitä Jeesus tarkoitti näillä sanoilla?

¹⁶ Mutta eikö Jeesus sanonut eräässä tilaisuudessa: ”Minä ja Isä olemme yhtä”? (Joh. 10:30) Sanoi kyllä. Mutta tässä lausunnossa ei ole vihjaustakaan ”kolminaisuuteen”, koska hän puhui vain kahden yhteydestä, ei kolmiyhteydestä. Jeesus ei varmasti puhunut vastoin niitä raamatunkohtia, jotka olemme jo lukeneet. Myöhemmin hän itse selvitti, mitä hän näillä sanoillaan tarkoitti, rukoillessaan seuraajiensa puolesta, että ”he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä”. (Joh. 17:22) Jeesus ja hänen Isänsä ovat ”yhtä” siinä mielessä, että Jeesus on täysin sopusoinnussa Isänsä kanssa. Ja Jeesus rukoili, että kaikki hänen seuraajansa olisivat samoin sopusoinnussa hänen Isänsä, hänen ja toistensa kanssa.

17. Miksi Joh. 1:1:ssä oleva lausunto ei opeta ”kolminaisuutta”?

¹⁷ Entä mitä on sanottava Joh. 1:1:stä, joka puhuu Jeesuksesta ”Sanana” sanoen: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”? Eikö tämä todista ”kolminaisuuden” puolesta? Ei. Huomaa ensiksikin, että vain kaksi persoonaa mainitaan, ei kolmea. Saman luvun toisessa jakeessa sanotaan lisäksi, että Sana oli ”alussa Jumalan tykönä” ja 18. jae sanoo, että ”ei kukaan [ihminen] ole Jumalaa milloinkaan nähnyt”, ja kuitenkin ihmiset ovat nähneet Jeesuksen Kristuksen. Näistä syistä ja täysin sopusoinnussa kreikkalaisen tekstin kanssa eräät ensimmäisen jakeen käännökset kuuluvat: ”Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli jumalallinen” tai oli ”jumala”, ts. Sana oli mahtava jumalankaltainen persoona. (Am. käänn.; Um) Tämä raamatunkohta on siis täysin sopusoinnussa kaikkien muiden kanssa; se ei opeta ”kolminaisuutta”.d

18. Miten Raamatun kertomus vuoden 33 helluntain tapahtumista osoittaa, ettei pyhä henki voi olla persoona?

¹⁸ Olemme jo nähneet, ettei ”Pyhä Henki”, ns. ”kolminaisuuden kolmas persoona”, ole persoona vaan Jumalan toimiva voima. (Tuom. 14:6) Johannes Kastaja sanoi, että Jeesus kastaisi pyhällä hengellä samoin kuin Johannes oli kastanut vedellä. Vesi ei ole persoona, eikä pyhä henkikään ole persoona. (Matt. 3:11) Johanneksen ennustus täyttyi, kun Jumala pani Poikansa Kristuksen Jeesuksen vuodattamaan pyhän hengen apostoleihin ja opetuslapsiin helluntaipäivänä vuonna 33, niin että ”he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi”. ”Täyttyivätkö” he persoonalla? Eivät, vaan Jumalan toimivalla voimalla. – Apt. 2:4, 33.

19. a) Opettaako siis Raamattu ”kolminaisuutta”? b) Missä vanhan ajan maassa pakanat uskoivat jumalten kolminaisuuksiin?

¹⁹ Mitä nämä tosiasiat siis osoittavat ”kolminaisuudesta”? Raamatussa ei ole tällaista sanaa enempää kuin tällaista ajatustakaan. Tämä oppi ei ole peräisin Jumalasta. Mutta sinua kiinnostanee tietää, että erään historiateoksene mukaan muinaisessa Babyloniassa pakanat uskoivat sellaiseen, jopa palvoivat useita jumalten kolminaisuuksia.

JUMALAN PALVOMINEN ”HENGESSÄ JA TOTUUDESSA”

20. Mitä meidän täytyy Room. 12:2:n mukaan tehdä omistaaksemme Jumalalle yksinomaisen antaumuksen?

²⁰ Ennen kuin kukaan voi rakastaa ja kunnioittaa mitään persoonaa, hänen on tiedettävä, millainen tämä todellisuudessa on. Voidaksesi omistaa Jumalalle hänen ansaitsemansa yksinomaisen antaumuksen sinun on tutkittava hänen Sanaansa ja ’varmistauduttava siitä, mikä on Jumalan hyvä ja otollinen ja täydellinen tahto’. (Room. 12:2, Um) Tärkeätä ei ole se, miten ihmiset haluavat palvoa Jumalaa, vaan miten Jumala haluaa itseään palvottavan.

21. Miten Jumala haluaa itseään palvottavan oman Poikansa sanojen mukaan?

²¹ Uskonnolliset menot ja ”hartaudenharjoituksen apuvälineet” voivat näyttää kauniilta niiden silmissä, jotka niitä käyttävät, mutta miten Jumala suhtautuu niihin? Haluat varmasti tietää sen, koska haluat saada Jumalan hyväksynnän. Jumalan oma Poika sanoo meille, että ”tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa”. (Joh. 4:23, Um) Onko esimerkiksi ns. jumalankuvien käyttö palvontaa ”hengessä ja totuudessa”? Miellyttääkö se Jumalaa?

22. a) Mitä Raamattu sanoo 2. Moos. 20:4, 5:ssä jumalankuvista? b) Miten Jumalan sana osoittaa, ettei jumalankuvien käyttö palvonnan ”apuvälineinä” kuulu tosi palvontaan?

²² 2. Moos. 20:4, 5:ssä, yhdessä kymmenestä käskystä, Jumala itse sanoo: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, . . . Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä.” Jotkut ihmiset pitävät jumalankuvia vain ”apuvälineinä” Jumalan palvomisessa, koska he voivat nähdä kuvan ja koskettaa sitä. Mutta Jumala henkeytti apostoli Paavalin kirjoittamaan: ”Me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.” (2. Kor. 5:7) Jumala on hyvin suora tässä asiassa. Hän sanoo meille, että jumalankuvien käyttö ei millään tavoin kuulu tosi palvontaan, vaan että sellaiset kuvat ovat ”petosta”. (Jes. 44:14–20; Ps. 115:4–8) Vaikka joku voisikin sanoa, että jumalankuvalle annettu kunnia on vähempiarvoista kuin Jumalalle annettu, Jumala ei jaa kunniaansa ja ylistystään sellaisten kuvien kanssa. – Jes. 42:8.

23. Mitkä apostoli Johanneksen sanat meidän tulisi pitää mielessämme, kun silmäilemme ympärillemme kodissamme?

²³ Apostoli Johannes varoittaa meitä rakkaudellisesti: ”Kavahtakaa epäjumalia.” (1. Joh. 5:21) Miksi et silmäilisi ympärillesi kodissasi ja kysyisi itseltäsi, teetkö sinä näin? (5. Moos. 7:25) Saattamalla elämäsi ja palvontatapasi sopusointuun Jehovan rakkaudellisen tahdon kanssa voit saada hänen iankaikkiset siunauksensa. – 1. Kor. 10:14.

24. Mitä meidän tulee tehdä, jos haluamme päästä lähelle Jumalaa?

²⁴ Hanki alati tietoa Jehovan majesteettiudesta ja hänen rakkaudellisista päätöksistään. Silloin rakkautesi häneen kasvaa. Älä koskaan anna päivänkään mennä menojaan kiittämättä häntä hyvyyksistä, joista saat nauttia hänen laupeutensa tähden. Kun opit lisää hänestä, niin paina sydämeesi, miten tärkeätä on olla uskollinen häntä, kaikkeuden suurta Jumalaa, kohtaan. Osoittamalla häntä kohtaan rakastavaa tottelevaisuutta astut ikuiseen elämään johtavalle tielle. – Ef. 4:23, 24; Ps. 104:33–35.

[Alaviitteet]