21. tutkielma
Opettava aineisto, selvästi esitettynä
1–3. Miksi tarvitaan täsmällistä aineistoa, jotta puhe olisi opettava?
1 Kuuntelemisen arvoiset puheet syntyvät ahkeran valmistamisen tuloksena, ja tämä vaatii aikaa ja ponnistelua. Mutta kuinka antoisaa se onkaan! Sinä lisäät täsmällisen tiedon varastoasi ja sinulla on jotain todella hyödyllistä annettavaa kuulijoillesi. Sen sijaan, että puhuisit ylimalkaisuuksia, sinulla on tarjottavana valaisevia yksityiskohtia ja tiedät, että sanottavasi pitää paikkansa. Tämä rakentaa kuulijoissa arvostusta Jumalan sanaa kohtaan ja tuottaa siten kunniaa Jehovalle. Opettavan aineiston tarkastelumme sisältää erityisesti sen, mitä sanot puheessasi. Tarkastelkaamme lyhyesti eri näkökohtia, jotka liittyvät asiaan. Se on ensimmäinen kohta puheenneuvontalomakkeessa.
2 Täsmällinen aineisto. Ylimalkaisuuksia sisältävästä puheesta puuttuu paino ja arvovalta. Se on epämääräinen. Se jättää kuulijat epävarmoiksi. Jos halutaan, että ajatukset muistetaan, niiden täytyy olla täsmällisiä. Tämä osoittaa, että aihetta on tutkittu ja se tunnetaan.
3 Tämä ominaisuus voidaan saada puheeseen kysymällä valmistauduttaessa: miksi? milloin? missä? jne. Tavallisesti ei riitä, jos sanotaan vain jotain tapahtuneen. Ilmoita paikannimet, aikamäärät ja ehkä syytkin. Joidenkin totuuksien esittäminen ei riitä. Osoita, miksi ne ovat tosia; näytä, miksi niiden tunteminen on hyödyllistä. Jos annat ohjeita, selitä miten jokin tulee tehdä. Se, miten paljon tämänkaltaista kehittelyä tarvitaan, riippuu siitä, kuinka paljon kuulijat jo tietävät. Ota siis kuulijat huomioon varmistuaksesi siitä, mitä yksityiskohtia tarvitaan.
4–6. Mitä seikkoja sinun tulee pitää mielessäsi, jotta puheesi olisi opettava nimenomaiselle kuulijakunnallesi?
4 Opettava sinun kuulijoillesi. Se, mikä saattaisi olla opettavaa joillekin kuulijoille, ei ehkä lisäisi ensinkään toisen ryhmän tietomäärää, tai se saattaisi jopa jättää heidät täysin pimeyteen. Aineiston täytyy siis ilmeisesti sopia jollekin nimenomaiselle kuulijakunnalle. Esimerkiksi puheessa siitä, miten työtämme suoritetaan, aineistoa käsiteltäisiin aivan eri tavalla palveluskokouksessa kuin puhuttaessa sellaiselle henkilölle, joka ajattelee Jehovalle antautumista, tai puhuttaessa jollekin maailmalliselle ryhmälle.
5 Nämä tekijät täytyy ottaa huomioon myös teokraattisen palveluskoulun eri puhemääräysten yhteydessä. Missä tahansa meille määrätyssä puheessa esitettävää aineistoa tulee harkita puheen kuulijoiden, lavastuksen ja tarkoituksen kannalta. Nämä tekijät ratkaistaan puheen laadun ja sen lavastuksen perusteella, jonka puhuja on suunnitellut. Ohjepuhe on luonnollisesti seurakunnalle pidettävä puhe. Muut puheet saattavat vaihdella, ja lavastus ilmaisee kuulijakunnan ja tarkoituksen. Kaikissa tapauksissa voi sekä oppilas että neuvoja kysyä itseltään: Onko aineisto sovellettu juuri siihen nimenomaiseen kuulijakuntaan, joka tässä esityksessä on kysymyksessä? Saavatko kuulijat siitä tietoa ja opetusta?
6 Kysy valmistautuessasi itseltäsi: Mitä haluan aikaansaada tällä puheella? Miten paljon tämä henkilö tai ryhmä jo tietää siitä, mitä haluan sanoa? Mitä perustietoja minun täytyy esittää, ennen kuin nämä kohdat voidaan tehdä selviksi? Miten sanoisin sen eri tavalla aivan erilaiselle ryhmälle? Vertailut selventävät usein näkemystämme. Kokeile valmistautuessasi erilaisia esitystapoja eri ryhmille saadaksesi tuntuman siihen, miten kuulijakuntien erilaisuus vaikuttaa esitykseen, ja tehdäksesi aineiston opettavaksi sille nimenomaiselle kuulijakunnalle, jolle aiot puhua.
7, 8. Miten voimme tehdä puheistamme käytännöllisiä?
7 Käytännöllisesti arvokas aineisto. On paljon opittavaa, mutta se kaikki ei ole käytännöllistä. Meille opettava aineisto tarkoittaa niitä asioita, jotka meidän on tiedettävä elääksemme kristittyinä, ollaksemme evankeliuminpalvelijoita. Me haluamme tietää, miten näitä hankkimiamme tietoja tulee käyttää.
8 Oppilas valmistautuessaan ja koulunvalvoja neuvoessaan voisivat harkita tätä kohtaa kysymällä: Mitkä ohjaavat periaatteet kuuluvat puheeseen? Voitaisiinko tätä aineistoa käyttää tehtäessä ratkaisuja? Voidaanko esitettyä opetusta sovelluttaa kenttäpalvelukseen? Kirkastaako se Jumalan sanaa ja viittaako se hänen tarkoituksiinsa? Harvat puheet voivat antaa kaiken tämän opetuksen, mutta ollakseen käytännöllistä esitetyn aineiston tulee olla jollain tavalla käyttökelpoista kuulijoille.
9–11. Miksi lausuntojen tarkkuus on niin tärkeätä?
9 Lausuntojen tarkkuus. Jehovan todistajat muodostavat totuuden järjestön. Meidän tulee haluta puhua totuutta ja olla aina ehdottoman tarkkoja jokaisessa yksityiskohdassa kaikkina aikoina. Näin ei tule olla ainoastaan oppiin nähden, vaan myös lainauksissamme, siinä, mitä sanomme toisista tai miten esitämme heidät, ja myös niissä asioissa, jotka sisältävät tieteellisiä tosiasioita tai uutistapahtumia.
10 Kuulijoille esitettyjä vääriä lausuntoja voidaan toistaa ja virhettä paisuttaa. Kuulijain huomaamat epätarkkuudet herättävät kysymyksiä puhujan asiantuntemuksesta muissakin kohdissa, kenties tekevät kyseenalaiseksi itse sanomankin totuudellisuuden. Vastakiinnostunut henkilö, joka kuulee tällaisia lausuntoja ja joka on kuullut toisessa tilaisuudessa esitettävän erilaisen näkökannan, saattaa tehdä sellaisen johtopäätöksen, että Jehovan todistajain keskuudessa vallitsee erimielisyyttä, ja saattaa lakata käymästä kokouksissa ilmaisematta edes syytä siihen.
11 Neuvojan ei pitäisi arvostella oppilaan jokaista lausuntoa, varsinkaan sellaisen, joka on uusi totuudessa eikä sen vuoksi täysin lujittunut Jumalan sanan syvemmissä asioissa. Hän pikemminkin auttaa tahdikkaasti oppilaan ajattelun muokkaamisessa ja osoittaa hänelle, miten hän voi parantaa tarkkuuttaan valmistautumalla huolellisesti etukäteen.
12, 13. Mitä arvoa on selventävällä lisäaineistolla?
12 Selventävä lisäaineisto. Mietiskelyn tai aineiston lisätutkimusten tuloksena saatujen ajatusten esittäminen voi olla suureksi avuksi puheelle, ja siten voidaan toisinaan välttää jollekin kuulijakunnalle jo tutun aineiston kertaamista, mikä olisi vähemmän opettavaa. Se lisää tuoreutta esitykseen, elvyttää kuulijain kiinnostusta ja voi tehdä hyvinkin tutun aiheen todella ilahduttavaksi. Se antaa myös luottamusta puhujalle. Hän suhtautuu puheeseensa innostuneesti tietoisena siitä, että hänellä on esitettävänään jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
13 Vältettävä vaara on yksityinen spekulointi. Tulee käyttää Seuran julkaisuja ja turvautua niihin. Käytä Seuran valmistamia Hakemistoja. Varmistaudu siitä, että se mitä sanot, selvittää asioita eikä vääristele niitä.
**********
14–16. Mitä on tehtävä puhetta valmistettaessa, jotta asiat voitaisiin sanoa yksinkertaisesti?
14 Valmistaessasi aineistoa on myös tärkeätä kiinnittää tarkkaa huomiota siihen, miten aiot sanoa sen, mitä sinulla on sanottavana. Tätä tarkoitetaan puheenneuvontalomakkeen kohdassa ”Selvä, ymmärrettävä”. Ellet kiinnitä riittävästi huomiota tähän, se voi estää sinua tavoittamasta kuulijoitasi, tai se saattaa estää heitä muistamasta, mitä he kuulevat. Tästä asiasta on kolme pääasiallista näkökohtaa tarkasteltavana.
15 Yksinkertaisesti sanottu. Tämä ei merkitse sitä, että lauseet pitäisi suunnitella etukäteen. Mutta esitettävät ajatukset tulee eritellä ja tietyt tarkalleen määrätyt tekijät ottaa huomioon. Tämä aikaansaa tavallisesti kiinteän ja ajatuksenilmaisultaan yksinkertaisen puheen, joka esitetään selvällä kielellä. Aihe, joka on monimutkainen puhujan mielessä, on monimutkainen esitykseltäänkin.
16 Valmistautumista viime hetkessä täytyy välttää. Jokaista puheen kohtaa tulee ajatella perusteellisesti loppuun asti, kunnes se on yksinkertainen ja selvä puhujalle. Näiden kohtien kertaaminen esitykseen valmistauduttaessa teroittaa ne niin hänen mieleensä, että ne tulevat esiin helposti, kun niitä tarvitaan, ja ovat yhtä kristallinkirkkaat kuulijoille kuin puhujallekin.
17, 18. Miksi tuntemattomat sanat täytyy selittää?
17 Oudot ilmaisut selitetty. Raamatun ja Vartiotorni-seuran julkaisujen tutkimisemme on antanut meille sanavaraston, joka on aivan outo niille, jotka eivät tunne työtämme. Jos meidän olisi selitettävä Raamatun totuuksia joillekin kuulijakunnille käyttäen tämänkaltaisia sanoja, niin joko suuri osa sanottavastamme menisi hukkaan tai puheemme olisi tyystin käsittämätöntä.
18 Ota huomioon kuulijasi. Millainen heidän ymmärrystasonsa on? Miten paljon he tuntevat työtämme? Miten monet näistä ilmaisuista he ymmärtävät yhtä helposti kuin puhujakin? Sellaiset sanat kuin ”teokratia”, ”jäännös”, ”muut lampaat”, jopa ”Harmagedon” ja ”Valtakuntakin” voivat herättää kuulijan mielessä joko eri ajatuksen tai eivät mitään ajatusta. Sellaisetkin sanat kuin ”sielu”, ”helvetti” ja ”kuolemattomuus” on selitettävä, jollei kuulija tunne työtämme. Mutta jos puhe pidetään seurakunnalle, ei tällaisia sanoja tarvitse selittää. Tulee ottaa siis tilanne huomioon.
19, 20. Miten voimme välttää ottamasta mukaan liikaa aineistoa?
19 Ei liikaa aineistoa. Puhe saattaa sisältää niin paljon tietoa, että aineiston paljous tulvehtii kuulijoille ja sen ymmärtäminen vaikeutuu tai estyy kokonaan. Puheen tarkoituksen toteuttamiseksi ei pitäisi esittää enempää aineistoa, kuin mikä voidaan selvästi kehitellä määräaikana. Ei tulisi tuoda julki enempää kuin kuulijat voivat kohtuullisesti omia. Lisäksi tulee vieraalle tai vastakiinnostuneelle esitettävän aineiston olla huomattavasti yksinkertaisempaa kuin seurakunnalle samasta asiasta esitettävän aineiston. Neuvojan tulee tässäkin ottaa huomioon kuulijat, joille puhuja puhuu.
20 Miten oppilas tietää, kuinka paljon aineistoa hän ottaa puheeseen? Vertailu on eduksi valmistettaessa. Erittele, mitä esitettävää sinulla on. Kuinka monet näistä kohdista ovat jo tuttuja kuulijoille ainakin osaksi? Kuinka monet ovat täysin uusia? Mitä laajempi jo hankitun tiedon perusta on, sitä enemmän sille voidaan rakentaa määräajassa. Mutta jos käsiteltävästä aiheesta ei tiedetä juuri mitään, on huolellisesti harkittava, kuinka paljon aikoo sanoa ja kuinka kauan joutuu näitä kohtia selittämään, niin että kuulijat käsittäisivät ne täysin.