37. tutkielma

Tasapaino ja ulkoasu

1–9. Määrittele tasapaino ja varmuus ja kerro, miten ne voidaan saavuttaa.

¹ Tasapainoinen puhuja on rentoutunut puhuja. Hän on tyyni ja rauhallinen, koska hän hallitsee tilanteen. Tasapainottomuus osoittaa toisaalta tiettyä epävarmuutta. Nämä kaksi liittyvät yhteen. Siksi ”Varmuus ja tasapaino” on merkitty samaan kohtaan puheenneuvontalomakkeessa.

² Vaikka varmuus ja tasapaino ovat puhujalla haluttavia ominaisuuksia, niitä ei saa sekoittaa itsevarmuuteen, mikä ilmenee mahtailuna tai pöyhkeilynä tai ryhdittömyytenä istuessa tai liian huolettomana ovenpieleen nojaamisena saarnattaessa talosta taloon. Jos jokin esityksessäsi ilmaisee liian itsevarmaa asennetta, niin koulunvalvojasi antaa epäilemättä sinulle neuvoja yksityisesti, koska hän haluaa auttaa sinua voittamaan kaikki sellaiset seikat, jotka voisivat tehdä kielteisen vaikutuksen ja vähentää evankeliuminpalveluksesi tehokkuutta.

³ Mutta jos olet uusi puhuja, on luultavampaa, että olet arka ja ujo lähestyessäsi lavaa. Saatat olla todella hermostunut ja levoton, mikä voi saada sinut uskomaan, että esityksesi on huono. Näin ei tarvitse olla. Varmuutta ja tasapainoa voidaan hankkia, kun ponnistellaan ahkerasti ja tiedetään, miksi ne puuttuvat.

⁴ Miksi joiltakuilta puhujilta puuttuu varmuutta? Yleensä yhdestä tai kahdesta syystä. Ensiksi valmistautumattomuudesta tai väärästä suhtautumisesta aineistoonsa. Toiseksi kielteisestä suhtautumisesta pätevyyteensä puhujana.

⁵ Mikä antaa sinulle varmuutta? Pohjimmaltaan tieto tai usko, että voit toteuttaa tarkoituksesi. Vakuuttuneisuus siitä, että tilanne on käsissäsi ja että voit hallita sen. Tämä saattaa vaatia lavalla jonkinlaista kokemusta. Kun olet pitänyt joukon puheita, voit olla syystä varma, että tämäkin onnistuu. Mutta vaikka olisitkin suhteellisen uusi, aikaisempien puheittesi pitäisi rohkaista sinua, niin että sinun pitäisi pian kyetä ilmaisemaan tätä ominaisuutta kohtuullisessa määrin.

⁶ Toinen tärkeä edellytys varmuudelle, oletpa kokenut tai et, on aineistosi tuntemus ja vakaumus, että tämä aineisto on arvokasta. Se ei merkitse ainoastaan aiheesi perusteellista valmistamista etukäteen, vaan myös huolellista valmistautumista sen esittämiseen. Jos ymmärrät, että se koituu omaksi teokraattiseksi edistymiseksesi samoin kuin läsnäolevien veljien opetukseksi, niin lähestyt lavaa rukoilevassa mielentilassa. Syvennyt aiheeseen ja unohdat itsesi ja hermostuneisuutesi. Ajattelet Jumalan etkä ihmisten miellyttämistä. – Gal. 1:10; 2. Moos. 4:10–12; Jer. 1:8.

⁷ Tämä merkitsee sitä, että sinun täytyy olla vakuuttunut kaikesta, mitä aiot sanoa. Varmistaudu valmistautuessasi siitä, että näin on. Ja kun olet tehnyt kaiken voitavasi valmistaaksesi kiinnostavan ja eloisan puheen, niin jos yhä tunnet, että puheesta puuttuu väriä tai että se on eloton, muista, että eloisa kuulijakunta lämmittää puheesi. Luo siis kuulijakuntaasi eloa omalla esitykselläsi, ja heidän kiinnostuksensa antaa sinulle luottamusta siihen, mitä sinun on esitettävä.

⁸ Samoin kuin lääkäri etsii sairauden oireita, sinun neuvojasikin panee merkille seikat, jotka viittaavat vääjäämättömästi mielentyyneyden puutteeseen. Ja samoin kuin hyvä lääkäri hoitaa sairautesi syytä eikä oireita, niin neuvojasikin yrittää auttaa sinua voittamaan todelliset varmuuden ja tasapainon puutteen syyt. Kuitenkin oireiden tunteminen ja niiden hallinnan oppiminen auttaa sinua todellisuudessa voittamaan noiden oireiden takana olevat syyt. Mitä ne ovat?

⁹ Yleisesti puhuen tukahdutetuilla tunteilla tai jännittyneisyydellä on kaksi purkautumistietä. Ne voidaan luokitella fyysisiksi eli ruumiillisiksi merkeiksi ja äänellisiksi ilmaisuiksi. Kun niitä esiintyy jossain määrin, niin sanomme, että henkilöltä puuttuu tasapaino.

10, 11. Miten käytös voi paljastaa varmuuden puutteen?

¹⁰ Tasapaino ilmenee käytöksestä. Ensimmäinen merkki tasapainosta ilmenee käytöksestäsi. Tässä on eräitä seikkoja, jotka paljastavat sinut, jos sinulta puuttuu varmuutta. Tarkkaile ensin käsiä: kädet yhteenpuristettuina selän taakse, jäykkinä sivuilla tai tiukasti puristamassa puhujanpöytää; käsien vieminen tavan takaa taskuihin ja pois taskuista, takin napittaminen ja avaaminen, tarkoitukseton leuan tai nenän siveleminen tai silmälasien kohentaminen; keskeneräiset eleet; leikkiminen kellolla, kynällä, sormuksella tai muistiinpanoilla. Tai pane merkille alituinen jalkojen siirteleminen, vartalon heiluttaminen sivulta toiselle; selän pitäminen suorana kuin keppi tai polvien notkutteleminen; huulten kostuttaminen tavan takaa, toistuva nieleminen, nopea ja lyhyt hengitys.

¹¹ Kaikkia näitä hermostuneisuuden merkkejä voidaan hallita tai vähentää tietoisella ponnistelulla. Jos ponnistelet asian hyväksi, teet tasapainoisen vaikutuksen käytökselläsi. Hengitä siis luonnollisesti ja tasaisesti ja pyri päättäväisesti rentoutumaan. Pidä tauko ennen kuin alat puhua. Kuulijasi suhtautuvat siihen suotuisasti ja sinua se taas auttaa saavuttamaan sen varmuuden, jota tavoittelet. Keskity aineistoosi, älä ole huolissasi kuulijakunnasta äläkä ajattele itseäsi.

12–14. Jos jonkun ääni ilmaisee varmuuden puutetta, mitä voidaan tehdä tasapainon saavuttamiseksi?

¹² Tasapaino ilmenee äänen hallinnasta. Hermostuneisuutta ilmaisevat äänelliset todisteet ovat poikkeuksellisen korkea ääni, äänen vapiseminen, kurkun toistuva selvittäminen ja äänen epätavallinen ohuus, joka aiheutuu jännityksestä johtuvasta resonanssin puutteesta. Nämäkin pulmat ja totunnaistavat voidaan voittaa ahkerin ponnisteluin.

¹³ Älä pidä kiirettä kävellessäsi lavalle tai järjestellessäsi muistiinpanojasi, vaan ole rentoutunut ja onnellinen voidessasi jakaa toisille valmistamiasi asioita. Jos tiedät olevasi hermostunut alkaessasi puhua, sinun täytyy ponnistella erityisesti puhuaksesi johdannossa hitaammin kuin tavallisesti ja matalammalla äänellä kuin sinulle on mielestäsi normaalia. Tämä auttaa sinua valvomaan hermostuneisuuttasi. Huomaat sekä eleiden että taukojen auttavan sinua rentoutumaan.

¹⁴ Mutta älä odota lavalle menoa toteuttaaksesi kaikkia näitä seikkoja. Opi olemaan tasapainoinen ja hillitty jokapäiväisessä puheessasi. Se antaa sinulle suuresti varmuutta lavalla ja kenttäpalveluksessasi, missä se on kaikkein tärkeintä. Rauhallinen esitys saa kuulijasi rauhoittumaan, niin että he kykenevät keskittymään aineistoon. Säännöllinen vastaileminen kokouksissa auttaa sinua tottumaan puhumiseen ryhmän edessä.

**********

15. Miksi hyvä ulkoasu on niin tärkeää?

¹⁵ Sopiva ulkoasu voi auttaa sinua olemaan tasapainoinen, mutta se on tärkeä muistakin syistä. Jollei siihen kiinnitetä riittävää huomiota, niin evankeliuminpalvelija saattaa havaita, että hänen ulkonainen olemuksensa häiritsee hänen kuulijoitaan siinä määrin, että he eivät kiinnitä todellisuudessa huomiota siihen, mitä hän sanoo. Hän kääntää päinvastoin huomion itseensä, mitä hän ei tietenkään halua tehdä. Jos joku on kovin välinpitämätön ulkoasunsa suhteen, hän voi jopa saada toiset katsomaan paheksuen järjestöä, johon hän kuuluu, ja halveksimaan hänen esittämäänsä sanomaa. Näin ei saisi olla. Vaikka siis ”Ulkoasu” on puheenneuvontalomakkeessa viimeisenä, sitä ei tulisi pitää vähemmän tärkeänä.

16–21. Mitä neuvoja annetaan sopivasta vaatetuksesta ja siisteydestä?

¹⁶ Sopiva vaatetus ja siisteys. Äärimmäisyyksiä vaatetuksessa tulisi välttää. Kristitty evankeliuminpalvelija ei seuraa maailman muotihullutuksia, jotka vetävät huomion ihmiseen. Hän karttaa pukeutumista koreilevasti tai liian räikeällä tavalla, niin että huomio kiintyy vaatteisiin. Hän on myös huolellinen siinä, ettei olisi huolimattomasti pukeutunut. Hyvin pukeutuneena oleminen ei vaadi uutta pukua, mutta aina voi olla siisti ja puhdas. Housujen tulisi olla silitetyt ja solmion suorassa. Näistä voi jokainen pitää huolen.

¹⁷ Apostoli Paavalin antama vaatetusta koskeva neuvo, jonka löydämme 1. Tim. 2:9:stä, on sopiva kristityille naisille nykyään. Samoin kuin veljien, heidänkään ei tule pukeutua sellaisella tavalla, että se kiinnittää huomion heihin itseensä, eikä heidän olisi sopivaa myöskään mennä äärimmäisyyksiin maailman pukeutumistyyleissä, jotka ilmaisevat säädyllisyyden puutetta.

¹⁸ Tulee luonnollisesti pitää mielessä, että kaikki eivät pukeudu samalla tavalla. Sitä ei pidä odottaakaan. Ihmisillä on erilainen maku, mikä on aivan paikallaan. Se, mitä pidetään sopivana pukeutumisena, vaihtelee myös eri osissa maailmaa, mutta aina on hyvä välttää pukeutumista sillä tavalla, että se herättää epäsuotuisia ajatuksia kuulijoiden mielessä, ja karttaa niiden kompastuttamista, jotka tulevat kokouksiimme.

¹⁹ Veljien sopivasta asusta heidän pitäessään puheita koulussa tai palveluskokouksessa voidaan sanoa, että heidän tulisi pukeutua samalla yleisellä tavalla kuin esitelmiä pitävät veljetkin. Jos paikkakunnallanne on tapana, että esitelmiä pitävillä on solmio ja puku, niin silloin se on sopiva asu myös pidettäessä puheita teokraattisessa palveluskoulussa, koska sinua valmennetaan julkiseen puhumiseen.

²⁰ Sopivan siisteyden tulisi myös saada osakseen huomiota. Kampaamaton tukka voi tehdä huonon vaikutuksen. Pitäisi huolehtia järkevästi siitä, että näyttää siistiltä tässä suhteessa. Ja kun miehillä on tehtäviä seurakunnan kokouksissa, niin heidän tulee huolehtia siitä, että heidän partansa on ajettu.

²¹ Jos tässä sopivaa vaatetusta ja siisteyttä koskevassa asiassa on mahdollista esittää kiitos neuvottaessa, se voidaan aina tehdä sopivasti lavalta. Kun annetaan kiitosta niille, jotka kiinnittävät asianmukaista huomiota vaatetukseensa ja siisteyteensä, se tosiaan kannustaa toisia seuraamaan sellaista hyvää esimerkkiä. Mutta kun vaatetuksen ja siisteyden suhteen tarvitaan parannuksia, niin koulunvalvojan olisi parempi esittää nämä ehdotukset ystävällisellä tavalla yksityisesti eikä neuvoa oppilasta lavalta.

22–28. Selitä, miten asento voi vaikuttaa ulkonaiseen olemukseen.

²² Sopiva asento. Sopiva asento kuuluu myös ulkonaiseen olemukseen, ja sitä käsitelläänkin ulkoasun yhteydessä. Kaikki eivät seiso samanlaisessa asennossa, eikä pidä yrittääkään saada veljiä mukautumaan mihinkään jäykkään kaavaan. Kuitenkin pitäisi kiinnittää huomiota äärimmäisyyksiin, jotka eivät ole toivottavia ja jotka kääntävät huomion henkilöön ja pois sanomasta, jotta ne voitaisiin korjata ja poistaa.

²³ Kaikki eivät esimerkiksi aseta jalkojaan aivan samalla tavalla, eikä sillä yleensä ole suurtakaan merkitystä, miten seisot, kun vain seisot suorana. Mutta jos puhuja seisoo jalat niin harallaan, että kuulijat saavat sen vaikutelman kuin hän ajattelisi olevansa hevosen selässä, se voi olla hyvin kiusallista.

²⁴ Jos taas puhuja on kumarassa eikä seiso suorana, se herättää kuulijoissa säälin tunteen puhujaa kohtaan, koska hän ei näytä voivan hyvin, ja tämä luonnollisesti kääntää huomion pois esityksestä. Heidän ajatuksensa eivät ole siinä, mitä hän sanoo, vaan hänessä itsessään.

²⁵ Seisominen yhdellä jalalla toisen ollessa kierrettynä sen taakse osoittaa ilmeistä tasapainottomuutta samoin kuin seisominen kädet työnnettynä taskuihin. Näitä tulee välttää.

²⁶ Samoin, vaikka ei olekaan väärin, että puhuja laskee silloin tällöin kätensä puhujanpöydälle, jos salissa on sellainen, hänen ei suinkaan pitäisi nojata siihen enempää kuin julistaja kenttäpalveluksessa nojaisi ovenpieleen. Se ei olisi sopivaa esiintymistä.

²⁷ Jälleen on kuitenkin korostettava, että yksilöt ovat erilaisia. Kaikki eivät seiso samalla tavalla, ja vain sopimattomiin äärimmäisyyksiin, jotka häiritsevät tarkkaavaisuutta, tulee kiinnittää huomiota teokraattisessa palveluskoulussa.

²⁸ Asennon korjaaminen on ehdottomasti valmistautumiskysymys. Jos sinulla on tarvetta edistyä tässä suhteessa, niin sinun täytyy ajatella asiaa etukäteen ja tietää, että kun nouset lavalle, sinun on otettava oikea asento ennen kuin alat puhua. Tämäkin voidaan korjata totuttautumalla oikeaan asentoon joka päivä.

29–31. Miksi varusteidemme tulee olla siistit?

²⁹ Siistit varusteet. Kun joku keskustelee ovella tai pitää puhetta lavalta, on varmasti häiritsevää, jos kourallinen papereita putoaa puhujan käyttämän Raamatun välistä. Se tekee huonon vaikutuksen. Tämä ei merkitse sitä, ettei Raamatun väliin pitäisi koskaan panna mitään, mutta kun alkaa tulla vaikeuksia, jotka kääntävät mielen pois puheesta, niin se osoittaa, että on kiinnitettävä enemmän huomiota varusteisiin, jotka myös liittyvät ulkoasuun. On myös hyvä tarkastella Raamattusi ulkonäköä. Paljosta käytöstä se voi tulla likaiseksi ja kuluneeksi ja näyttää epäsiistiltä. Olisi siksi hyvä miettiä, loukkaako lavalla tai kenttäpalveluksessa käyttämämme Raamattu niitä, joita haluamme auttaa.

³⁰ Sama koskee kirjalaukkua. On monia tapoja, joilla kirjalaukku voidaan täyttää siististi, mutta jos meidän on ovella jotain julkaisua etsiessämme pengottava läpi joukko papereita löytääksemme sen tai jos lehteä ottaessamme muita tavaroita putoaa kynnykselle, varmasti asiassa on tehtävä jotain.

³¹ Kuulijoille voi myös olla melkoisen häiritsevää, jos puhujan ulkotaskut ovat täynnä kyniä ja muita esineitä, jotka ovat selvästi näkyvissä. Ei pidä tehdä mitään sääntöä siitä, missä kunkin tulee pitää näitä tavaroita, mutta kun ne alkavat vetää huomiota puoleensa ja viedä sitä pois puheesta, on tarpeellista tehdä jokin korjaus.

32–34. Mitä osaa kasvonilmeemme näyttelevät esiintymisessämme?

³² Ei sopimattomia kasvonilmeitä. Puhetta valmistettaessa on viisasta harkita, millaista mielentilaa aineisto vaatii. Puhuttaessa esimerkiksi kuolemasta ja tuhosta olisi sopimatonta hymyillä leveästi. Samaten puhuttaessa uuden maailman onnellisista olosuhteista olisi tuskin sopivaa katsoa kuulijoita uhkaavasti.

³³ Kasvonilmeet eivät ole yleensä mikään pulma, ja toiset ovat tietysti vakavampia esityksissään kuin toiset. On kuitenkin kartettava äärimmäisyyksiä, jotka kääntävät huomion pois puheesta. Jos kasvonilmeet herättäisivät kuulijain mielessä epäilyksiä puhujan vilpittömyyden suhteen, niin se ei olisi suinkaan toivottavaa.

³⁴ On näin ollen hyvä puhetta valmistettaessa harkita, missä mielentilassa se tulee esittää. Jos on kysymyksessä vakava aihe, joka käsittelee jumalattomien tuhoa, se tulee esittää vakavasti. Ja jos sinä ajattelet aineistoa ja pidät sen mielessäsi, sinun kasvonilmeesi heijastavat useimmissa tapauksissa luonnostaan sitä. Jos aihe koskee onnellisia asioita, sellaisia, joiden pitäisi herättää iloa kuulijoissa, niin se tulisi esittää onnellisena. Ja jos olosi lavalla on miellyttävää, kasvonilmeesi tavallisesti säteilevät tätä iloa.