17. luku
Kenen lakeja pidät ensi sijalla?
ELÄMÄMME on täynnä lakeja: luonnon- eli luomakunnanlakeja; Jumalan antamia moraalia ja käyttäytymistä koskevia lakeja; maallisia lakeja. Monet näistä me hyväksymme helposti ja hyödymme niistä. Mutta entä jos jokin laki tuntuu liian rajoittavalta? Tai jos kaksi sinua koskevaa lakia on ristiriidassa keskenään?
2 Koska luonnonlait vaikuttavat melko persoonattomilta, niin harvat ihmiset pitävät vaikeana niiden hyväksymistä. Kuka uhmaisi painovoimalakia hyppäämällä korkealta vuoren kielekkeeltä? Lisäksi tuosta Laista on meille hyötyä; se pitää jalkamme maan pinnalla ja ruoan lautasellamme. Toiset luonnonlait liittyvät perinnöllisyyteen, joka taas vaikuttaa siihen, millaisia lapsistamme tulee. Ottamalla huomioon perinnölliset lait ja karttamalla avioitumista läheisen sukulaisen kanssa me vältämme vaaran siirtää lapsillemme joitain heikkouksia. (Vrt. 3. Mooseksen kirja 18:6–17.) Mutta mitä on sanottava käytöstä ja moraalia koskevista laeista?
3 Monet ihmiset tuntevat vastenmielisyyttä säädettyjä lakeja kohtaan. Eräs syy tähän on se, että ihmiset ovat olleet taipuvaisia laatimaan tarpeettomia lakeja ja sortamaan toisia näillä laeilla. (Matteus 15:2; 23:4) On kuitenkin olemassa vaara pitää kaikkia lakeja huonoina tai ottaa tavaksi olla välittämättä niistä.
4 Ihmiskunnan kuolevan tilan voidaan havaita juontavan alkunsa kapinasta lakia vastaan. Jumala kielsi Aadamia ja Eevaa syömästä hyvän- ja pahantiedon puusta. Mutta Saatana esitti Eevalle sellaisen ajatuksen, että Jumalan laki oli tarpeettoman rajoittava. (1. Mooseksen kirja 3:1–6) Saatanan vetoomus kuului: ’Ei sääntöjä. Asettakaa omat mittapuunne.’ Tuo lakia vastustava henki on ollut havaittavissa kautta historian aina meidän päiviimme asti.
5 Jehova ei kiusaa kansaansa tarpeettoman ankarilla tai rasittavilla laeilla, sillä ”missä Jehovan henki on, siellä on vapaus”. (2. Korinttolaisille 3:17; Jaakob 1:25) Kuitenkin vastoin sitä mitä Saatana haluaa ihmisten uskovan, Jehova on maailmankaikkeuden Suvereeni Hallitsija. Hän on sen Luoja samalla kun hän on meidän Elämänantajamme ja Huolenpitäjämme. (Apostolien teot 4:24; 14:15–17) Hänellä on siis oikeus ohjata meitä ja laatia käytöstämme koskevia lakeja.
6 Monet ihmiset myöntävät sen, että Jumalalla korkeimpana auktoriteettina on oikeus säätää, mitä ihmiset saavat ja mitä he eivät saa tehdä. He myöntävät tämän aina siihen asti, kunnes he ehdottomasti haluavat tehdä jotakin sellaista, minkä Jumala kieltää. Se on aivan ilmeisesti vaarallista. On olemassa runsaasti todisteita siitä, että Jumalan käskyt ovat meidän hyväksemme. Esimerkiksi juoppouden, vihan ja ahneuden karttaminen auttaa meitä nauttimaan paremmasta terveydestä ja olemaan tyytyväisempiä. (Psalmit 119:1–9, 105) Lisäksi Jumalan lait voivat auttaa meitä saavuttamaan hänen hyväksymyksensä ja pelastumaan. (Sananlaskut 21:30, 31) Vaikka ihmiset eivät siis vielä ymmärtäisikään joidenkin Jehovan käskyjen takana olevia syitä, heidän olisi typerää ehkä ylpeästä riippumattomuuden halusta kieltäytyä tottelemasta niitä.
7 Esimerkki Jumalan kristityille antamista käskyistä on säädös, jonka antoi Jerusalemissa oleva apostolien ja vanhinten neuvosto, joka oli myös varhaiskristillisen seurakunnan hallitsevana elimenä:
”Pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä haureutta.” – Apostolien teot 15:22–29.
8 Meillä on hyvät syyt totella ”haureutta” koskevaa Jumalan lakia: siten me vältymme sairauksilta, saamasta aviottomia lapsia sekä avioeroilta. Tuon lain mukaan ihmisten ei tule harjoittaa homoseksuaalisuutta tai muuta törkeää seksuaalista moraalittomuutta, mikä kaikki sisältyy kreikkalaiseen sanaan porneia (haureus), jota käytetään Apostolien tekojen 15:29:ssä. (Roomalaisille 1:24–27, 32) Mutta entä jos ”haureuden” vaarat voitaisiin välttää? Tottelisimmeko me silti Jumalan käskyä siksi, että hän on meidän Suvereeni Hallitsijamme? Jos tottelemme, me osaltamme todistamme Saatanan valehtelijaksi sekä todistamme, että ihmiset tottelevat Jehovaa, koska he rakastavat häntä. – Job 2:3–5; 27:5; Psalmit 26:1, 11.
9 Tuossa Apostolien tekojen 15:22–29:ssä ilmoitetussa säädöksessä mainittiin eräs toinen ala, jolla voimme osoittaa tottelevaisuutemme. Se on Jumalan käsky ’karttaa verta’ sekä kuristettujen eläinten lihaa, josta verta ei ole vuodatettu. Jumala sanoi esi-isällemme Nooalle, että ihmiset saavat syödä eläinten lihaa, mutta heidän ei tule ylläpitää elämäänsä toisen luomuksen verellä. (1. Mooseksen kirja 9:3–6) Toistaessaan tämän lain israelilaisille Jumala sanoi, että ”lihan sielu [eli elämä] on veressä”. Heidän tuli käyttää verta ainoastaan alttarilla syntien sovitukseksi. Muussa tapauksessa luomuksen veri tuli vuodattaa pois eli kuvaannollisesti palauttaa se Jumalalle. Tämän lain totteleminen oli elämän ja kuoleman kysymys. – 3. Mooseksen kirja 17:10–14.
10 Nuo uhrit kuvasivat Jeesuksen veren vuodattamista meidän puolestamme. (Efesolaisille 1:7; Ilmestys 1:5; Heprealaisille 9:12, 23–28) Vielä senkin jälkeen, kun Kristus palasi taivaaseen, Jumala käski kristittyjä ’karttamaan verta’. Mutta kuinka monet kristityiksi tunnustautuvat tottelevat Jumalaa, Lainantajaa ja Elämänantajaa tässä asiassa? Joissakin paikoissa on yleistä, että ihmiset sisällyttävät ateriaansa lihaa, josta ei veri ole laskettu, verimakkaroita tai muuta ruokaa, johon on tahallaan laitettu verta.
11 Monet ihmiset ovat samoin hyväksyneet verensiirtoja yrityksinä elämänsä pidentämiseksi. He eivät useinkaan tiedä sitä, että itse verensiirrot aiheuttavat vakavan uhan terveydelle ja että lähes minkälainen leikkaus tahansa voidaan suorittaa ilman verta käyttämällä vaihtoehtoisia menetelmiä.a Mutta entä jos elämäkin näyttäisi olevan vaakalaudalla, olisiko virhe totella Jumalaa? Jumalan lakia ei saa jättää huomioon ottamatta edes hätätapauksessa. – 1. Samuelin kirja 14:31–35.
12 Monet ihmiset ovat saattaneet itsensä kuolemanvaaraan pitäessään kiinni uskostaan puhe- tai palvontavapauteen tai johonkin poliittiseen ihanteeseen. He ovat totelleet jotakuta hallitsijaa tai sotilaallista johtajaa siitä huolimatta, mitä vaaraa se on merkinnyt. Eikö meillä ole paljon pakottavampia syitä totella maailmankaikkeuden Suvereenia? ’Ehdottomasti’, kuten monien uskonmiesten nuhteettomuuden maine osoittaa. (Daniel 3:8–18; Heprealaisille 11:35–38) He tiesivät aivan samoin kuin meidänkin pitäisi tietää, että Jehova on Elämänantaja ja hän muistaa ja palkitsee häntä tottelevat: hän jopa palauttaa heidät aikanaan elämään ylösnousemuksen avulla, jos se on tarpeen. (Heprealaisille 5:9; 6:10; Johannes 11:25) Voimme olla varmat siitä, että kaikissa olosuhteissa Jehovan totteleminen on oikea ja aina paras menettelytapa. – Markus 8:35.
TULEEKO HALLITUKSEN LAKEJA TOTELLA?
13 Monet muut meihin päivittäin vaikuttavat lait tulevat maallisilta hallituksilta. Miten kristityn tulisi suhtautua näihin lakeihin? Apostoli Paavali kirjoitti: ”Muistuta kuulijoitasi, että heidän pitää alistua esivallan käskyihin, totella sitä.” – Tiitus 3:1, Uusi testamentti nykysuomeksi.
14 Ensimmäisellä vuosisadalla Rooman hallitus ei ollut aina oikeudenmukainen, ja jotkut sen hallitsijoista olivat moraalittomia ja epärehellisiä. Silti Paavali sanoi: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille, sillä ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta.” ”Esivallat” ovat olemassa olevia maallisia hallituksia. – Roomalaisille 13:1.
15 Jehova tunnustaa maallisten hallitusten palvelevan jossain määrin hyödyllistä tarkoitusta aina siihen asti, kun hänen hallintonsa ennallistetaan täysin maan päälle. Maalliset hallitukset auttavat ylläpitämään jossain määrin järjestystä yhteiskunnassa ja huolehtimaan monista palveluksista, kuten esimerkiksi avioliittojen ja vastasyntyneiden lasten rekisteröimisestä. (Vrt. Luukas 2:1–5.) Tämän johdosta kristityt yleensä saavat ”edelleenkin viettää rauhallista ja hiljaista elämää täydessä jumalisessa antaumuksessa ja vakavuudessa”. – 1. Timoteukselle 2:2.
16 Sillä aikaa kun kristityt odottavat aikaa, jolloin Jumalan valtakunta ratkaisee sotaa, epäoikeudenmukaisuutta ja sortoa koskevat ongelmat, heidän ei tule ”vastustaa tätä valtaa”, joka maallisilla hallituksilla on. Heidän tulee maksaa vaaditut verot rehellisesti, totella lakeja ja kunnioittaa hallitsijoita. Tällaisen menettelytavan vuoksi viranomaiset ovat usein kiittäneet tosi kristittyjä ja auttaneet heitä, ja niin kristittyjä harvoin rangaistaan ”miekalla”, jota käytetään lainrikkojia vastaan. – Roomalaisille 13:2–7.
SUHTEELLISEN ALAMAISUUDEN OSOITTAMINEN
17 Joskus lait ovat ristiriidassa keskenään. Maallinen hallitus saattaa vaatia jotakin sellaista, minkä Jumala kieltää. Tai maallinen laki saattaa kieltää jotakin sellaista, mitä Jumala käskee kristittyjä tekemään. Mitä silloin pitäisi tehdä?
18 Sellainen ristiriitatilanne sattui, kun hallitsijat kielsivät apostoleita saarnaamasta ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta. Lue uskoa vahvistava kertomus Apostolien tekojen 4:1–23:sta; 5:12–42:sta. Apostolit eivät aikoneet lopettaa saarnaamista, vaikka heidät vangittiin ja heitä ruoskittiin. Pietari sanoi: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” – Apostolien teot 5:29.
19 Se alamaisuus jota kristitty osoittaa hallituksille on siis suhteellista alamaisuutta. Hänen ensimmäinen velvollisuutensa on totella Korkeinta Auktoriteettia. Jos hän tämän johdosta kärsii rangaistuksen, niin hän voi saada lohtua tietäessään Jumalan hyväksyvän hänen tekonsa. – 1. Pietari 2:20–23.
20 Varhaiskristityt joutuivat tekemään ratkaisuja eräällä toisella alalla, joka liittyy siihen mitä Jumala määräsi ja mitä Rooman hallitus odotti heiltä. Tämä liittyi Rooman armeijan tukemiseen tai siinä olemiseen. Jumala oli sanonut kannastaan: ”He takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” (Jesaja 2:4; Matteus 26:52) Jos Rooman hallitus silloin vaati kristittyä liittymään sen armeijaan tai tukemaan sen sotaponnisteluja, niin keisarin lain ja Jumalan lain välillä vallitsi ristiriita.
21 Varhaiskristityt pitivät Jumalan lain ensi sijalla silloinkin, kun ihmiset määräsivät heidät uhraamaan suitsutusta Rooman keisarille, joka piti itseään jumalana. Toiset olisivat pitäneet tuota tekoa isänmaallisena. Mutta historia kertoo meille, että kristityt pitivät sitä eräänä epäjumalanpalveluksen muotona. He eivät suorittaneet epäjumalanpalvelukseen liittyviä tekoja kenellekään ihmiselle tai millekään kohteelle, sillä he tiesivät että heidän antaumuksensa kuului Jehovalle. (Matteus 22:21; 1. Johannes 5:21) Ja sen sijaan että he olisivat sekaantuneet politiikkaan edes vain huutamalla epäjumalanpalvelukseen liittyvää ylistystä jollekulle hallitsijalle, he pysyivät puolueettomina ’etteivät he olisi osa maailmasta’, kuten Jeesus oli kehottanut heitä. – Johannes 15:19; Apostolien teot 12:21–23.
22 Omaksutko Jumalan ajattelutavan ja hänen ohjeensa tässä lakia koskevassa asiassa? Sen tekeminen suojelee sinua niiden kokemilta monilta murheilta, jotka jättävät huomioon ottamatta käytöstä ja moraalia koskevat Jumalan lait. Lisäksi et joudu turhaan olemassaolevien vallanpitäjien rangaistavaksi. Mutta Jumalan ajattelutapaan tästä asiasta sisältyy ennen kaikkea hänen tunnustamisensa Korkeimmaksi Hallitsijaksi. Jos menettelet siten kaikissa olosuhteissa, niin olet sopiva elämään silloin, kun Jumalan valtakunnan lait pian vallitsevat koko maan päällä. – Daniel 7:27.
[Alaviitteet]
a Tämän seikan uskonnollisia, eettisiä ja lääketieteellisiä näkökohtia käsitellään Jehovan todistajien julkaisemassa kirjasessa Jehovan todistajat ja verikysymys.
[Tutkistelukysymykset]
Miksi meidän tulisi ajatella suhtautumistamme lakeihin? (1–4)
Mitä meidän tulee tunnustaa Jumalan laeista? (5, 6)
Mitä syitä meillä on totella ”haureutta” koskevaa Jumalan lakia? (7, 8)
Miten me voimme totella verta koskevaa Jumalan lakia? (9–11)
Miksi meidän tulisi totella Jumalaa, vaikka elämämmekin olisi uhattuna? (12)
Miten kristittyjen tulisi suhtautua maallisiin hallituksiin ja miksi? (Matteus 22:19–21) (13–16)
Mikä on oikea menettelytapa, kun Jumalan laki ja maallinen laki ovat ristiriidassa keskenään? Valaise. (17–21)
Minkä kokeen me nyt kohtaamme? (22)
[Tekstiruutu s. 167]
”Kaiken saatavissa olevan tiedon huolellinen tutkiminen osoittaa, että Marcus Aureliuksen [keisari vuodesta 161 vuoteen 180] aikaan mennessä ei yhdestäkään kristitystä tullut sotilasta, eikä yksikään sotilas kristityksi tultuaan jäänyt sotapalvelukseen.” – ”The Rise of Christianity.”
[Kuva s. 165]
Verorahoillasi maksat . . .
poliisin antamasta suojeluksesta
puhtaanapidosta
koulutuksesta
postinjakelusta
vedenjakelusta
palokunnasta