Lukijoiden kysymyksiä

◼ Miten jyrkästi kristityn tulisi vastustaa verensiirtoa, joka on oikeuden määräämä tai valtuuttama?

Jokainen tapaus on laadultaan yksilöllinen, joten tähän ei ole kaiken kattavaa sääntöä. Kristityt ovat tunnettuja siitä, että he kunnioittavasti ’maksavat takaisin keisarille, mikä on keisarin’, ja tottelevat maallisten hallitusten lakeja. He kuitenkin ymmärtävät, että heidän ensisijaisena velvollisuutenaan on antaa ”Jumalalle, mikä on Jumalan”, ja olla rikkomatta hänen lakiaan. – Markus 12:17.

Roomalaiskirjeen 13:1–7:ssä käsitellään kristittyjen suhdetta hallitusviranomaisiin eli ”esivaltoihin”. Tällaisilla hallituksilla on valta säätää lakeja tai asetuksia, joilla tavallisesti edistetään väestön yleistä hyvinvointia. Lisäksi hallitukset ’kantavat miekkaa’ toimeenpannakseen lait ja ’ilmaistakseen vihaa sille, joka heidän lakiensa mukaan harjoittaa pahaa’. Alamaisina esivalloille kristityt haluavat noudattaa lakeja ja oikeudenpäätöksiä, mutta tämän alamaisuuden täytyy olla suhteellista. Jos kristittyä pyydetään alistumaan johonkin, mikä rikkoisi Jumalan korkeampaa lakia, Jumalan laki tulee ensin; sillä on etusija.

Joitakuita nykyisiä pohjimmiltaan hyviä lakeja saatetaan soveltaa väärin oikeutuksen antamiseksi sille, että kristitylle annetaan väkisin verensiirto. Tällaisessa tapauksessa kristityn täytyy suhtautua samalla tavoin kuin apostoli Pietari: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” – Apostolien teot 5:29.

Jehova käski israelilaisia: ”Ole vain luja siinä, ettet syö verta; sillä veri on sielu, ja sielua sinun ei pidä syömän lihan kanssa.” (5. Mooseksen kirja 12:23) Eräässä juutalaisessa raamatunkäännöksessä vuodelta 1917 sanotaan: ”Ole järkkymätön siinä, ettet syö verta.” Ja Uuden maailman käännöksen mukaan jae kuuluu: ”Päätä – – lujasti olla syömättä verta.” Kuulostaako tämä siltä, että Jumalan palvelijoiden piti olla välinpitämättömiä tai passiivisia hänen lakinsa noudattamisessa?

Kristityt ovat hyvästä syystä päättäneet ehdottomasti totella Jumalaa, vaikka hallitus käskisi heitä tekemään toisin. Professori Robert L. Wilken kirjoittaa: ”Sen lisäksi, että kristityt kieltäytyivät [Rooman] sotapalveluksesta, he eivät myöskään hyväksyneet julkista virkaa tai ottaneet vastaan mitään vastuuta kaupunkien hallinnossa.” (The Christians as the Romans Saw Them) Kieltäytyminen saattoi merkitä sitä, että heidät leimattiin lainrikkojiksi tai tuomittiin Rooman areenalle.

Nykyäänkin kristittyjen täytyy olla järkkymättömiä, päättää lujasti, etteivät he riko Jumalan lakia, vaikka se asettaisikin heidät jonkinlaiseen vaaraan maallisten hallitusten suhteen. Maailmankaikkeuden korkein laki – Jumalan laki – vaatii, että kristityt karttavat verta, aivan niin kuin heitä on käsketty karttamaan haureutta (sukupuolista moraalittomuutta). Raamattu kutsuu näitä kieltoja ”välttämättömiksi”. (Apostolien teot 15:19-21, 28, 29) Tähän Jumalan lakiin ei pidä suhtautua kevyesti ikään kuin sellaisena, jota totellaan vain, jos se on mukavaa tai ei aiheuta ongelmia. Jumalan lakia täytyy totella!

Voimme näin ollen ymmärtää, miksi sivulla 17 mainittu nuori tyttö kertoi tuomioistuimelle, että ’hän katsoo verensiirron loukkaavan hänen oikeuttaan ruumiilliseen koskemattomuuteen ja vertaa sitä raiskaukseen’. Alistuisiko kukaan kristitty nainen, nuori tai vanha, passiivisesti raiskaukseen, vaikka laki antaisi luvan väkisinmakaamisena harjoitetulle haureudelle?

Samalla tavoin samalla sivulla lainattu 12-vuotias tyttö ei jättänyt epäselväksi, että ’hän taistelisi kaikin voimin mitä tahansa oikeuden määräämää verensiirtoa vastaan, että hän kirkuisi ja tappelisi ja että hän vetäisi injektioruiskun käsivarrestaan ja yrittäisi turmella veren, joka on hänen vuoteensa yläpuolella olevassa pussissa’. Hän oli lujasti päättänyt totella Jumalan lakia.

Jeesus poistui, kun ihmisjoukko halusi tehdä hänestä kuninkaan. Samalla tavoin jos oikeuden määräämä verensiirto näyttäisi todennäköiseltä, kristitty saattaisi haluta mieluummin olla tavoittamattomissa sellaiselta Jumalan lain rikkomiselta. (Matteus 10:16; Johannes 6:15) Samanaikaisesti kristitty etsisi viisaasti vaihtoehtoisia lääketieteellisiä hoitomuotoja ja siten ponnistelisi aidosti pitääkseen yllä elämäänsä ja tullakseen jälleen täysin terveeksi.

Jos kristitty ponnistelisi hyvin sinnikkäästi välttääkseen rikkomasta verta koskevaa Jumalan lakia, viranomaiset voisivat pitää häntä lainrikkojana tai nostaa syytteen häntä vastaan. Jos seurauksena olisi rangaistus, kristitty voisi pitää sitä kärsimisenä vanhurskauden tähden. (Vrt. 1. Pietari 2:18-20.) Useimmissa tapauksissa kristityt ovat kuitenkin välttäneet verensiirrot ja ovat parantuneet saadessaan tasokasta hoitoa, niin että pitkiltä oikeusjutuilta on vältytty. Ja mikä tärkeintä, he ovat säilyttäneet nuhteettomuutensa jumalallisen Elämänantajansa ja Tuomarinsa edessä.