Miten kolminaisuutta selitetään?

ROOMALAISKATOLINEN kirkko sanoo: ”Ilmausta kolminaisuus käytetään tarkoittamaan kristillisen uskonnon keskeistä oppia – –. Siten Athanasiuksen uskontunnustuksen sanoin: ’Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.’ Tässä kolminaisuudessa – – persoonat ovat yhtä iankaikkiset ja yhdenvertaiset: ne kaikki ovat yhtä lailla luomattomia ja kaikkivaltiaita.” – The Catholic Encyclopedia.

Lähes kaikki muut kristikunnan kirkot ovat tätä samaa mieltä. Iso Raamatun tietosanakirja mainitsee, että ”kolminaisuusoppia on sanottu kirkkojen keskeisimmäksi dogmiksi”. Ortodoksinen kirkko nimittää kolminaisuutta ”kristillisyyden perusopiksi” ja jopa sanoo, että ”kristittyjä ovat ne, jotka hyväksyvät Kristuksen Jumalaksi”. Kirjassa Our Orthodox Christian Faith (Ortodoksikristillinen uskomme) tuo sama kirkko julistaa: ”Jumala on kolmiyhteinen. – – Isä on kokonaan Jumala. Poika on kokonaan Jumala. Pyhä Henki on kokonaan Jumala.”

Kolminaisuuden siis ajatellaan olevan ”yksi Jumala kolmessa persoonassa”. Kunkin niistä sanotaan olevan ilman alkua ja olleen olemassa iankaikkisesti. Jokaisen niistä sanotaan olevan kaikkivaltias, niin että yksikään niistä ei ole toistaan suurempi eikä vähempi.

Onko tällaista ajattelua vaikea ymmärtää? Monien vilpittömien uskovien mielestä se on sekavaa ja normaalin päättelyn vastaista, täysin vierasta heidän kokemuspiirissään. He saattavat kysyä, miten on mahdollista, että Isä on Jumala, Jeesus on Jumala ja pyhä henki on Jumala, eikä silti ole kolmea Jumalaa vaan ainoastaan yksi Jumala?

”Ihmisjärjelle käsittämätön”

TÄLLAINEN hämmennys on yleistä. The Encyclopedia Americana -tietosanakirja mainitsee, että kolminaisuusoppia pidetään ”ihmisjärjelle käsittämättömänä”. Iso Raamatun tietosanakirja sanoo sen olevan ”mysteeri, jota ihmisjärki ei yrityksistään huolimatta voi ymmärtää”.

Monet sellaiset, jotka hyväksyvät kolminaisuuden, ajattelevat samalla tavoin. Monsignore Eugene Clark sanoo: ”Jumala on yksi, ja Jumala on kolme. Koska luomakunnassa ei ole mitään tämän kaltaista, me emme voi ymmärtää sitä vaan ainoastaan hyväksyä sen.” Kardinaali John O’Connor mainitsee: ”Me tiedämme, että se on hyvin syvällinen mysteeri, jota emme alkuunkaan ymmärrä.” Ja paavi Johannes Paavali II puhuu ”Jumala-kolminaisuuden selittämättömästä mysteeristä”.

Niinpä A Dictionary of Religious Knowledge (Uskonnon tietosanakirja) sanoo: ”Kolminaisuusopin kannattajat eivät ole keskenään yksimielisiä siitä, mikä tuo oppi täsmällisesti on tai miten se melko täsmällisesti selitettäisiin.”

Voimme siksi ymmärtää, miksi New Catholic Encyclopedia (Uusi katolinen tietosanakirja) huomauttaa: ”Roomalaiskatolisissa seminaareissa on vain harvoja kolminaisuusteologian opettajia, joita ei ole jolloinkin vaivannut kysymys: ’Miten kolminaisuutta sitten saarnataan?’ Ja jos tuo kysymys on oire oppilaiden keskuudessa vallitsevasta hämmennyksestä, se on kenties yhtä lailla oire heidän opettajiensa keskuudessa vallitsevasta samanlaisesta hämmennyksestä.”

Tämän havainnon totuudellisuus voidaan vahvistaa menemällä kirjastoon ja tutkimalla kolminaisuutta puoltavia kirjoja. Niihin on kirjoitettu lukemattomia sivuja, joilla sitä yritetään selittää. Siitä huolimatta että tutkija samoaa vaivalloisesti sekavien teologisten termien ja selitysten labyrintin läpi, hän jää yhä vaille tyydyttäviä vastauksia.

Jesuiitta Joseph Bracken huomauttaa tästä kirjassaan What Are They Saying About the Trinity? (Mitä kolminaisuudesta sanotaan?): ”Papit, jotka ovat nähneet melkoisesti vaivaa opiskellessaan – – seminaarivuosinaan kolminaisuutta, luonnollisestikin epäröivät esittää sitä ihmisille saarnastuolista edes kolminaisuudenpäivänä. – – Miksi ikävystyttää ihmisiä sellaisella, jota he eivät loppujen lopuksi kuitenkaan ymmärtäisi oikein?” Hän sanoo myös: ”Kolminaisuus on muodollinen uskonasia, eikä sillä ole paljoakaan tai lainkaan [vaikutusta] jokapäiväiseen kristilliseen elämään ja palvontaan.” Siitä huolimatta se on kirkkojen ”keskeinen oppi”!

Katolinen teologi Hans Küng huomauttaa kirjassaan Christianity and the World Religions (Kristillisyys ja maailman uskonnot), että kolminaisuus on yksi niistä syistä, joiden vuoksi kirkot eivät ole kyenneet saamaan merkittävää jalansijaa ei-kristillisten kansojen keskuudessa. Hän sanoo: ”Edes valistuneet muslimit eivät yksinkertaisesti voi ymmärtää sen enempää kuin juutalaisetkaan tähän asti ovat voineet käsittää kolminaisuusajatusta. – – Ne erot, jotka kolminaisuusoppi tekee yhden Jumalan ja kolmen hypostaasin [olemassaolon muodon, olennoituman] välillä eivät tyydytä muslimeja, joita arameasta, kreikasta ja latinasta johdetut teologiset termit enemmänkin hämmentävät kuin auttavat ymmärtämään asiaa. Muslimeista kyse on vain sanaleikistä. – – Miksi kukaan haluaisi lisätä Jumalan ykseyden ja ainutlaatuisuuden käsitteeseen mitään sellaista, mikä voi vain heikentää tuota ykseyttä ja ainutlaatuisuutta tai mitätöidä ne?”

”Ei hämmennyksen Jumala”

MITEN sellainen hämmentävä oppi on voinut saada alkunsa? The Catholic Encyclopedia (Katolinen tietosanakirja) väittää: ”Niin salaperäinen oppi edellyttää Jumalan ilmoitusta.” Katoliset oppineet Karl Rahner ja Herbert Vorgrimler esittävät teologisessa sanakirjassaan: ”Kolminaisuus on salaisuus – – ahtaassa merkityksessä – –, eikä sitä voitaisi tulla tuntemaan ilman ilmoitusta, ja ilmoituksen jälkeenkään siitä ei voisi tulla täysin ymmärrettävää.” – Theological Dictionary.

Sen väittäminen, että kolminaisuusopin täytyy olla jumalallisesta ilmoituksesta lähtöisin sillä perusteella, että se on niin hämmentävä mysteeri, herättää kuitenkin toisen merkittävän ongelman. Kuinka niin? Koska Jumalan ilmoitus itsessään ei anna sellaista kuvaa Jumalasta: ”Jumala ei ole hämmennyksen Jumala.” – 1. Korinttolaisille 14:33, Revised Standard Version.

Voisiko tämän lausunnon valossa sellainen Jumalaa koskeva oppi, joka on niin hämmentävä, etteivät edes hepreaa, kreikkaa ja latinaa taitavat oppineet osaa sitä täysin selittää, olla Jumalasta lähtöisin?

Edelleen, onko ihmisten oltava teologeja ’tullakseen tuntemaan ainoan totisen Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen, jonka hän on lähettänyt’? (Johannes 17:3, KR) Jos näin olisi, niin miksi niin harvat oppineet juutalaiset uskonnolliset johtajat tunnistivat Jeesuksen Messiaaksi? Hänen uskolliset opetuslapsensa olivat sen sijaan vaatimattomia maanviljelijöitä, kalastajia, veronkantajia ja perheenemäntiä. Nuo tavalliset ihmiset olivat niin vakuuttuneita siitä, mitä Jeesus opetti Jumalasta, että he saattoivat opettaa sitä toisille ja olivat halukkaita jopa kuolemaan uskonkäsitystensä puolesta. – Matteus 15:1–9; 21:23–32, 43; 23:13–36; Johannes 7:45–49; Apostolien teot 4:13.

[Kuva s. 4]

Jeesuksen opetuslapset olivat nöyriä tavallisia ihmisiä, eivät uskonnollisia johtajia