Lohdutusta masentuneille

”Koko luomakunta on yhdessä huokaillut ja ollut jatkuvassa tuskassa tähän saakka.” (Roomalaisille 8:22.) Inhimilliset kärsimykset olivat suuria siihen aikaan, kun nuo sanat kirjoitettiin yli 1900 vuotta sitten. Monet olivat masentuneita. Siksi kristittyjä kehotettiin: ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille.” (1. Tessalonikalaisille 5:14.)

Nykyään ihmisten ahdinko on vieläkin suurempi, ja entistä useammat ovat masentuneita. Pitäisikö sen olla meille yllätys? Ei todellakaan, sillä Raamatun mukaan nämä ovat ”viimeisiä päiviä”, ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1–5). Jeesus Kristus ennusti, että viimeisinä päivinä olisi ”pelottavia näkyjä” (Luukas 21:7–11; Matteus 24:3–14).

Kun ihmiset ovat pitkään huolestuneisuuden, pelon, surun tai muiden kielteisten tunteiden kuormittamia, he usein masentuvat. Masennus tai syvä surumielisyys voi johtua lähisukulaisen kuolemasta, avioerosta, työttömäksi joutumisesta tai jostakin kroonisesta sairaudesta. Ihmiset masentuvat myös, kun he tuntevat itsensä arvottomiksi ja kun he tuntevat epäonnistuneensa ja tuottaneensa kaikille pettymyksen. Jokin koetteleva tilanne voi lannistaa kenet tahansa, mutta kun toivottomuuden tunne valtaa mielen eikä ihminen näe onnettomasta tilanteestaan poispääsytietä, se voi johtaa syvään masennukseen.

Entisajan ihmisillä oli samanlaisia tunteita. Jobin kärsimyksenä olivat sairaus ja häntä kohdanneet onnettomuudet. Hänestä tuntui, että Jumala oli hylännyt hänet, ja siksi hän sanoi inhoavansa elämää (Job 10:1; 29:2, 4, 5). Jaakob oli masentunut, koska näytti siltä, että hänen poikansa oli kuollut. Hän kieltäytyi lohdutuksesta ja halusi kuolla (1. Mooseksen kirja 37:33–35). Tuntiessaan syyllisyyttä vakavan rikkomuksensa vuoksi kuningas Daavid valitti: ”Koko päivän olen kuljeskellut murheellisena. Olen turtunut.” (Psalmit 38:6, 8; 2. Korinttilaisille 7:5, 6.)

Nykyään monet ovat masentuneita siksi, että he rasittavat itseään liikaa. He yrittävät selviytyä päiväohjelmasta, joka ylittää heidän henkiset, tunneperäiset ja fyysiset voimavaransa. Stressi yhdessä kielteisten ajatusten ja tunteiden kanssa voi ilmeisestikin vaikuttaa ruumiiseen, horjuttaa aivojen kemiaa ja aiheuttaa näin masennusta. (Vrt. Sananlaskut 14:30.)

Tarvittava apu

Ensimmäisellä vuosisadalla Filippissä asunut kristitty Epafroditos masentui, koska hänen ystävänsä kuulivat hänen sairastuneen. He olivat lähettäneet hänet Roomaan viemään apostoli Paavalille jotakin, mitä tämä tarvitsi, mutta koska Epafroditos sairastui, hänestä ehkä tuntui, että hän oli tuottanut pettymyksen ystävilleen ja että he ajattelivat hänen epäonnistuneen. (Filippiläisille 2:25–27; 4:18.) Miten apostoli Paavali auttoi tässä tilanteessa?

Hän lähetti Epafroditoksen kotimatkalle mukanaan kirje Filippin ystäville. Siinä hän sanoi: ”Ottakaa hänet [Epafroditos] sen tähden tavalliseen tapaan tervetulleena vastaan Herrassa iloiten täysin määrin, ja pitäkää jatkuvasti sellaisia miehiä kalliina.” (Filippiläisille 2:28–30.) Se että Paavali puhui hänestä niin suosiollisesti ja että filippiläiset ottivat hänet lämpimällä ja rakkaudellisella tavalla vastaan, on varmasti lohduttanut Epafroditosta ja auttanut lievittämään hänen masennustaan.

Raamatun neuvo ’puhua lohduttavasti masentuneille sieluille’ on epäilemättä erittäin hyvä. ”On tärkeää tietää, että toiset välittävät sinusta ihmisenä”, sanoi eräs masennuksesta kärsivä nainen. ”On tärkeää kuulla jonkun sanovan: ’Minä ymmärrän; pian olet taas kunnossa.’”

Masentuneen on usein tarpeellista ottaa aloite etsimällä joku empaattinen ihminen, jolle hän voi uskoutua. Tällaisen ihmisen tulisi olla hyvä kuuntelija ja hyvin kärsivällinen. Hänen ei pitäisi läksyttää masentunutta tai olla tuomitseva sanomalla esimerkiksi: ”Sinun ei pitäisi ajatella noin” tai: ”Tuo on väärä asenne.” Masentunut on herkkätunteinen, ja siksi sellaiset kriittiset huomautukset saavat hänet vain tuntemaan itsensä entistä huonommaksi.

Masentunut voi tuntea itsensä arvottomaksi (Joona 4:3). Hänen tulisi kuitenkin muistaa, että todellista merkitystä on sillä, mitä mieltä Jumala ihmisestä on. Ihmiset eivät pitäneet Jeesusta Kristusta minään, mutta se ei muuttanut hänen todellista arvoaan Jumalan silmissä (Jesaja 53:3). Voit olla varma siitä, että Jumala rakastaa omaa Poikaansa ja että hän rakastaa myös sinua (Johannes 3:16).

Jeesus tunsi sääliä ahdistuksessa olevia kohtaan ja yritti auttaa heitä näkemään yksilöllisen arvonsa (Matteus 9:36; 11:28–30; 14:14). Hän selitti, että Jumala pitää arvossa jopa pieniä, mitättömiä varpusia. ”Yhtäkään niistä ei ole unohdettu Jumalan edessä”, hän sanoi. Kuinka paljon enemmän hän arvostaakaan ihmisiä, jotka yrittävät elää hänen tahtonsa mukaan. Heistä Jeesus sanoi: ”Teidän päänne hiuksetkin ovat kaikki luetut.” (Luukas 12:6, 7.)

Syvästi masentuneen, joka on heikkouksiensa ja puutteittensa lannistama, voi tosin olla vaikea uskoa, että Jumala arvostaa häntä hyvin paljon. Hän voi tuntea olevansa täysin arvoton saamaan osakseen Jumalan rakkautta ja huolenpitoa. ”Sydämemme voi langettaa meille tuomion”, Jumalan sana myöntää. Mutta onko se ratkaiseva seikka? Ei ole. Jumala ymmärtää, että syntiset ihmiset voivat ajatella kielteisesti ja jopa tuomita itsensä. Siksi hänen Sanansa lohduttaa heitä: ”Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken.” (1. Johanneksen kirje 3:19, 20.)

Rakkaudellinen taivaallinen Isämme näkee todella muutakin kuin vain syntimme ja erehdyksemme. Hän tuntee lieventävät asianhaarat, koko elämänkulkumme, vaikuttimemme ja aikomuksemme. Hän tietää, että olemme perineet synnin, sairaudet ja kuoleman ja että meillä on siksi huomattavia rajoituksia. Se että tunnemme murhetta ja olemme harmistuneita menettelyjemme vuoksi, osoittaa jo sinänsä, että emme halua tehdä syntiä emmekä ole menneet liian pitkälle. Raamattu sanoo, että meidät ”alistettiin turhuuteen” vasten tahtoamme. Jumala ymmärtää siksi surkean tilamme ja ottaa sääliväisesti heikkoutemme huomioon. (Roomalaisille 5:12; 8:20.)

”Jehova on armollinen ja suosiollinen”, meille vakuutetaan. ”Niin kaukana kuin auringonnousu on auringonlaskusta, niin kauas meistä hän on siirtänyt rikkomuksemme. Sillä hän tietää hyvin, miten meidät on muovattu, hän muistaa, että me olemme tomua.” (Psalmit 103:8, 12, 14.) Jehova on todellakin ”kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme” (2. Korinttilaisille 1:3, 4).

Masentuneet saavat todellakin kipeimmin tarvitsemaansa apua siten, että he ovat läheisessä suhteessa armolliseen Jumalaansa ja noudattavat hänen kehotustaan heittää kaikki taakkansa hänelle. Hän voi todella ’elvyttää musertuneiden sydämen’. (Psalmit 55:22; Jesaja 57:15.) Niinpä Jumalan sana kannustaa rukoilemaan, kun se kehottaa: ”[Heittäkää] kaikki huolenne hänelle [Jehovalle], sillä hän huolehtii teistä.” (1. Pietarin kirje 5:7.) Ihmiset voivat todellakin rukousten ja nöyrien pyyntöjen avulla päästä lähelle Jumalaa ja nauttia ”Jumalan rauhasta, joka ylittää kaiken ajatuksen” (Filippiläisille 4:6, 7; Psalmit 16:8, 9).

Elämäntavan muutokset voivat myös auttaa pääsemään masentuneesta mielialasta. Liikunta, terveellisen ruoan syöminen, raikkaan ilman ja riittävän levon saaminen sekä television liiallisen katsomisen välttäminen ovat kaikki tärkeitä. Muuan nainen on auttanut masentuneita viemällä heitä reippaalle kävelylle. Kun eräs masentunut naishenkilö sanoi hänelle: ”En halua lähteä kävelylle”, tuo nainen sanoi ystävällisesti mutta lujasti: ”Kyllä sinä lähdet.” Hän kertoi: ”Me kävelimme yli kuusi kilometriä. Palattuamme hän oli väsynyt mutta tunsi olonsa paremmaksi. Kukaan ei usko, miten hyödyllistä tarmokas liikunta on, ennen kuin hän kokeilee sitä.”

Joskus on kuitenkin mahdotonta voittaa masennusta täysin, vaikka olisi kokeiltu kaikenlaisia keinoja, myös lääkärinhoitoa. ”Olen kokeillut kaikkea”, muuan keski-ikäinen nainen sanoi, ”mutta masennus ei hellitä.” Samoin on nykyään usein mahdotonta parantaa sokeaa, kuuroa tai rampaa. Masentunut voi silti saada lohtua ja toivoa lukemalla säännöllisesti Jumalan sanaa, joka antaa ihmisille varman toivon kaikkien sairauksien pysyvästä parantumisesta (Roomalaisille 12:12; 15:4).

Kun kukaan ei ole enää masentunut

Kun Jeesus kuvaili näinä viimeisinä päivinä maata kohtaavia kauheita olosuhteita, hän lisäsi: ”Kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.” (Luukas 21:28.) Jeesus puhui vapautuksesta Jumalan vanhurskaaseen uuteen maailmaan, jossa ”itse luomakuntakin vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen” (Roomalaisille 8:21).

Millainen helpotus ihmiskunnalle onkaan, kun se vapautetaan menneisyyden taakoista. Ihmiset voivat herätä joka aamu mieli virkeänä, valmiina ryhtymään päivän toimiin. Enää ei masennus luo synkkiä varjojaan kenenkään elämään. Ihmisille luvataan varmasti, että Jumala ”pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:3, 4.)

Ellei toisin mainita, kaikkien raamatunlainausten lähteenä on Pyhä Raamattu – Uuden maailman käännös.