Kehitä opetustaitoasi

MIKÄ on tavoitteesi, kun opetat toisia? Jos sinusta on äskettäin tullut Valtakunnan julistaja, haluat epäilemättä oppia johtamaan Raamatun kotitutkistelua, antoihan Jeesus seuraajilleen tehtäväksi tehdä opetuslapsia (Matt. 28:19, 20). Jos sinulla on jo kokemusta tältä saralta, päämääränäsi saattaisi olla tavoittaa paremmin niiden sydän, joita yrität auttaa. Jos olet isä tai äiti, haluat varmasti olla sellainen opettaja, joka osaa kannustaa lapsiaan vihkimään elämänsä Jumalalle (3. Joh. 4). Jos taas olet vanhin tai tavoittelet tuota tehtävää, haluat ehkä tulla puhujaksi, joka osaa kasvattaa kuulijoiden arvostusta Jehovaa ja hänen teitään kohtaan. Miten näihin tavoitteisiin voisi päästä?

Ota oppia Mestariopettajasta, Jeesuksesta Kristuksesta (Luuk. 6:40). Puhuipa hän vuorenrinteelle kokoontuneelle ihmisjoukolle tai vain parille ihmiselle heidän kävellessään tiellä, hänen sanansa ja esitystapansa tekivät näihin lähtemättömän vaikutuksen. Jeesus innosti kuulijoidensa mieltä ja sydäntä, ja hän esitti käytännöllisiä sovelluksia, jotka nämä kykenivät ymmärtämään. Osaatko sinä tehdä samoin?

Turvaudu Jehovaan

Jeesuksen opetustaitoa tehosti se, että hänellä oli läheinen suhde taivaalliseen Isäänsä ja että Jumala siunasi häntä hengellään. Rukoiletko sinä hartaasti Jehovalta, että osaisit johtaa Raamatun kotitutkistelua hyvin? Jos sinulla on lapsia, rukoiletko säännöllisesti, että Jumala auttaisi sinua heidän kasvattamisessaan? Esitätkö sydämestä lähtevän rukouksen aina kun valmistaudut pitämään puheen tai johtamaan kokouksen? Turvautuminen tällä tavoin Jehovaan rukouksessa auttaa tulemaan pätevämmäksi opettajaksi.

Riippuvuus Jehovasta käy ilmi myös siitä, että luottaa hänen Sanaansa, Raamattuun. Jeesus rukoili Isäänsä viimeisenä iltanaan täydellisenä ihmisenä: ”Minä olen antanut heille sinun sanasi.” (Joh. 17:14.) Vaikka Jeesuksella oli suunnattomasti kokemusta, hän ei milloinkaan puhunut omasta aloitteestaan vaan aina niin kuin Isä oli häntä opettanut. Siinä hän on erinomainen esimerkki meille. (Joh. 12:49, 50.) Jumalan sanassa – sellaisena kuin se on kirjoitettu muistiin Raamattuun – on voimaa vaikuttaa ihmisiin: heidän tekoihinsa, syvimpiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa (Hepr. 4:12). Oppiessasi tuntemaan Jumalan sanaa koko ajan enemmän ja käyttämään sitä hyvin palveluksessa opetustaitosi kehittyy vähitellen sellaiseksi, että se vetää ihmisiä Jumalan luo (2. Tim. 3:16, 17).

Kunnioita Jehovaa

Kristuksen opetustaidon jäljitteleminen ei tarkoita vain sitä, että osaa pitää mielenkiintoisen puheen. Ihmiset kylläkin ihmettelivät Jeesuksen ”miellyttäviä sanoja” (Luuk. 4:22). Mutta mihin Jeesus pyrki hyvillä puheillaan? Hän halusi tuoda kunniaa Jehovalle eikä suunnata huomiota itseensä (Joh. 7:16–18). Hän kehotti myös seuraajiaan: ”Loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja kirkastaisivat Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:16.) Tuon neuvon pitäisi vaikuttaa siihen, miten me opetamme. Meidän tulisi karttaa kaikkea sellaista, mikä estäisi saavuttamasta tuota tavoitetta. Kun siis puntaroimme, mitä sanomme ja miten, meidän on hyvä miettiä, lisääkö se arvostusta Jehovaa kohtaan vai kiinnittääkö se huomion itseemme.

Esimerkiksi kuvaukset ja kokemukset ovat tehokkaita apukeinoja opetettaessa. Jos kuitenkin pitkähkö kuvaus tai jokin kokemus selostetaan pikkutarkasti, opetuksen ydin saattaa hukkua. Samoin tarinoiden kertominen pelkästään yleisön viihdyttämiseksi vie huomion pois palveluksemme tarkoituksesta. Silloin opettaja käytännössä kiinnittää huomion itseensä eikä saavuta teokraattisen opetuksen varsinaista tavoitetta.

’Tee ero’

Ennen kuin jostakusta todella voi tulla opetuslapsi, hänen on ymmärrettävä selvästi, mitä hänelle opetetaan. Hänen on kuultava totuus ja tajuttava, miten se eroaa muista näkemyksistä. Tässä voidaan onnistua vastakohtien avulla.

Jehova kehotti kansaansa toistuvasti ’tekemään eron’ puhtaan ja epäpuhtaan välillä (3. Moos. 10:9–11). Hän sanoi, että ne jotka palvelisivat hänen suuressa hengellisessä temppelissään, opettaisivat ihmisille ”pyhän ja ei-pyhän välistä eroa” (Hes. 44:23). Sananlaskujen kirjassa asetetaan kerran toisensa jälkeen vastakkain vanhurskaus ja jumalattomuus sekä viisaus ja typeryys. Ero voidaan tehdä myös sellaisten asioiden välillä, jotka eivät ole vastakohtia. Apostoli Paavali osoitti Roomalaiskirjeen 5:7:ssä, että vanhurskas ja hyvä ihminen ovat kaksi eri asiaa. Heprealaiskirjeessä hän osoitti, kuinka ylivertainen Kristuksen ylimmäinen pappeus on verrattuna Aaronin pappeuteen. Johann Amos Comenius, 1600-luvulla elänyt kasvatustieteilijä, kirjoittikin: ”Opettaminen on tuskin muuta kuin sen osoittamista, miten asiat eroavat toisistaan tarkoitusperiltään, muodoiltaan ja alkuperiltään. – – Siksi se, joka kykenee erottamaan asiat toisistaan hyvin, osaa opettaa hyvin.”

Oletetaanpa, että olet kertomassa Jumalan valtakunnasta jollekulle, joka ei ymmärrä, mikä se on. Vastakohdaksi sille käsitykselle, että Valtakunta on vain sydämentila, voisit osoittaa, mitä Raamattu sanoo. Saattaisit myös näyttää, miten se eroaa ihmisten hallituksista. Jos sen sijaan puhut ihmisille, jotka jo tuntevat nämä perustotuudet, voisit käsitellä aihetta seikkaperäisemmin. Yksi mahdollisuus olisi osoittaa, miten messiaaninen Valtakunta eroaa Jehovan omasta yleismaailmallisesta kuninkuudesta, jota kuvaillaan psalmissa 103:19, tai hänen ”rakkaan Poikansa valtakunnasta”, joka mainitaan Kolossalaiskirjeen 1:13:ssa, tai siitä ”hallinnosta”, josta puhutaan Efesolaiskirjeen 1:10:ssä. Vastakohtien avulla kuulijoita voidaan auttaa ymmärtämään tämä tärkeä Raamatun opetus selvästi.

Jeesus käytti tätä opetusmenetelmää usein. Hän asetti vastakkain sen, miten Mooseksen laki yleensä ymmärrettiin, ja sen, mikä oli sen todellinen henki (Matt. 5:21–48). Hän osoitti aidon jumalisen antaumuksen ja fariseusten ulkokultaisuuden välisen eron (Matt. 6:1–18). Hän näytti, miten vastakkainen oli toisia ’herroina hallitsevien’ henki verrattuna siihen uhrautuvaan henkeen, jota hänen seuraajansa osoittaisivat (Matt. 20:25–28). Erään kerran, kuten Matteuksen 21:28–32:ssa kerrotaan, Jeesus kehotti kuulijoita arvioimaan itse, miten omavanhurskaus ja aito katumus eroavat toisistaan. Tämä johtaakin meidät seuraavaan arvokkaaseen opetusmenetelmään.

Kannusta kuulijoita ajattelemaan

Matteuksen 21:28:ssa kerrotaan, että Jeesus johdatteli vastakkainasetteluunsa kysymällä: ”Mitä arvelette?” Kyvykäs opettaja ei pelkästään kerro tosiasioita tai anna vastauksia, vaan kannustaa kuulijoita kehittämään ajattelukykyä (Sananl. 3:21; Room. 12:1). Tämä tapahtuu osittain kysymysten avulla. Matteuksen 17:25:ssä kerrotaan Jeesuksen kysyneen: ”Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat saavat tulleja tai henkilöveroa? Pojiltaan vai vierailta?” Jeesuksen ajatuksia herättävät kysymykset auttoivat Pietaria tulemaan itse oikeaan päätelmään temppeliveron maksamisesta. Samoin kun eräs mies kysyi Jeesukselta: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?”, Jeesus vertasi papin ja leeviläisen toimintaa siihen, miten samarialainen menetteli. Sitten hän kysyi: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi teki itsestään ryöstäjien käsiin joutuneen miehen lähimmäisen?” (Luuk. 10:29–36.) Jälleen kerran Jeesus pyysi kuulijaa vastaamaan omaan kysymykseensä sen sijaan että olisi ajatellut tämän puolesta (Luuk. 7:41–43).

Pyri tavoittamaan sydän

Opettajat, jotka ymmärtävät, mikä on Jumalan sanan ydin, tajuavat, että tosi palvonta ei ole vain joidenkin tosiasioiden muistamista ja sääntöihin mukautumista. Se perustuu hyvään suhteeseen Jehovaan ja hänen teidensä ymmärtämiseen. Sellaisessa palvonnassa on sydän mukana. (5. Moos. 10:12, 13; Luuk. 10:25–27.) Raamatussa ”sydän” viittaa usein ihmisen koko sisimpään, muun muassa haluihin, tunteisiin ja vaikuttimiin.

Jeesus tiesi, että vaikka ihmiset katsovat ulkoista olemusta, Jumala näkee sydämen (1. Sam. 16:7). Meidän tulisi palvella Jumalaa rakkaudesta häneen, ei siksi, että tekisimme vaikutuksen toisiin ihmisiin (Matt. 6:5–8). Toisaalta fariseusten teot olivat monesti ulkonaista näyttelemistä. He painottivat yli kaiken Lain pikkuseikkojen ja omatekoisten sääntöjensä noudattamista. Sitä vastoin he eivät ilmaisseet elämässään ominaisuuksia, jotka olisivat osoittaneet heidän tosiaan palvovan sitä Jumalaa, jota he väittivät palvovansa (Matt. 9:13; Luuk. 11:42). Jeesus opetti, että vaikka on tärkeää noudattaa Jumalan vaatimuksia, tottelevaisuuden arvon ratkaisee se, mitä on sydämessä (Matt. 15:7–9; Mark. 7:20–23; Joh. 3:36). Meidänkin opetuksemme johtaa parhaaseen tulokseen, jos jäljittelemme Jeesuksen esimerkkiä. Ihmisten on tärkeää saada tietää, mitä Jumala odottaa heiltä, mutta heidän on myös tärkeää tuntea Jehova ja rakastaa häntä persoonana, niin että heidän käytöksestään näkyy, kuinka arvokkaana he pitävät otollista suhdetta tosi Jumalaan.

Ennen kuin kukaan hyötyy tällaisesta opetuksesta, hänen on tietenkin tutkittava rehellisesti sydäntään. Jeesus kannusti ihmisiä erittelemään vaikuttimiaan ja tunteitaan. Oikaistessaan väärää näkemystä hänellä oli tapana kysyä kuulijoiltaan, miksi he ajattelivat, sanoivat tai toimivat jollain tietyllä tavalla. Hän ei kuitenkaan jättänyt asiaa siihen vaan esitti kysymystensä tueksi jonkin ajatuksen tai kuvauksen tai teki jotain, mikä antoi heille viitteen asioiden oikeasta laidasta. (Mark. 2:8; 4:40; 8:17; Luuk. 6:41, 46.) Mekin voimme auttaa kuulijoita ehdottamalla, että he kysyvät itseltään, miksi jokin toimintatapa miellyttää heitä tai miksi he reagoivat johonkin tilanteeseen niin kuin reagoivat. Sen jälkeen heitä tulisi kannustaa katsomaan asioita Jehovan näkökulmasta.

Sovella

Hyvä opettaja tietää, että ”viisaus on pääasia” (Sananl. 4:7). Viisaus on kykyä soveltaa tietoa ongelmien ratkaisemiseen, vaarojen välttämiseen, päämäärien saavuttamiseen ja toisten auttamiseen. Opettajan vastuulla on auttaa oppilaita toimimaan siten tekemättä kuitenkaan ratkaisuja heidän puolestaan. Kun käsittelet Raamatun periaatteita, auta oppilasta tekemään päätelmiä. Voisit mainita jonkin tilanteen jokapäiväisestä elämästä ja kysyä, miten juuri käsittelemänne Raamatun periaate auttaisi häntä tuossa tilanteessa. (Hepr. 5:14.)

Apostoli Pietarin puhe vuoden 33 helluntaina on hyvä esimerkki siitä, miten käytännöllinen soveltaminen vaikuttaa ihmisten elämään (Apt. 2:14–36). Käsiteltyään kolmea raamatunkohtaa, joihin kuulijat tunnustivat uskovansa, Pietari sovelsi ne niiden tapahtumien valossa, joiden silminnäkijöitä he kaikki olivat olleet. Sen johdosta kuulijat tunsivat tarvetta toimia kuulemansa mukaan. Vaikuttaako sinun opetuksesi samoin? Tyydytkö vain selostamaan tosiasiat vai autatko ihmisiä ymmärtämään niiden perusteet? Kannustatko heitä miettimään, miten heidän oppimiensa asioiden tulisi vaikuttaa heidän elämäänsä? Ehkä he eivät huudahda: ”Mitä meidän pitää tehdä?”, kuten kuulijakunta helluntaina, mutta jos olet soveltanut raamatunkohdat hyvin, se saa heidät harkitsemaan asianmukaisiin toimiin ryhtymistä (Apt. 2:37).

Kun vanhemmat lukevat Raamattua lastensa kanssa, heillä on oiva tilaisuus valmentaa näitä samalla miettimään, miten Raamatun periaatteet soveltuvat käytäntöön (Ef. 6:4). Vanhemmat voisivat esimerkiksi valita viikon raamatunlukujaksosta muutaman jakeen, tarkastella niiden merkitystä ja kysyä sitten muun muassa: Mitä nämä jakeet opettavat meille? Miten niitä voisi käyttää palveluksessa? Mitä ne paljastavat Jehovasta ja hänen toimintatavastaan, ja miten se lisää arvostustamme häntä kohtaan? Kannustakaa perheenjäseniä esittämään näiden kysymysten pohjalta syntyneitä ajatuksia teokraattisessa palveluskoulussa, kun siellä käsitellään raamatunlukujakson kohokohtia. Todennäköisesti juuri ne jakeet, joista he esittävät ajatuksia, jäävät heidän mieleensä.

Näytä hyvää esimerkkiä

Emme opeta pelkästään sanoin vaan myös teoin. Teot ovat käytännön esimerkki siitä, miten esitettyjä asioita sovelletaan. Lapset oppivat juuri tällä tavoin. Kun he jäljittelevät vanhempiaan, he osoittavat tahtovansa tulla näiden kaltaisiksi. He haluavat tietää, miltä tuntuu toimia samoin kuin heidän vanhempansa. Vastaavasti kun ne ihmiset, joita opetamme, ’tulevat meidän jäljittelijöiksemme, niin kuin me olemme Kristuksen jäljittelijöitä’, he alkavat kokea niitä siunauksia, joita Jehovan teiden vaeltamisesta koituu (1. Kor. 11:1). He kokevat omakohtaisesti, miten Jumala vaikuttaa heidän elämäänsä.

Tämä muistuttaa meitä vakavasti siitä, kuinka tärkeää oikean esimerkin näyttäminen on. Sillä, millaisia olemme ”pyhissä käytöstavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa”, on suuri vaikutus pyrkiessämme antamaan oppilaillemme havainnollisen esimerkin Raamatun periaatteiden soveltamisesta elämään (2. Piet. 3:11). Jos kannustat Raamatun tutkijaa lukemaan Jumalan sanaa säännöllisesti, lue sitä itsekin ahkerasti. Jos toivot lastesi oppivan elämään Raamatun periaatteiden mukaisesti, pidä huoli siitä, että he näkevät oman käytöksesi olevan sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Jos kannustat seurakuntaa innokkaaseen palvelukseen, osallistu itse tuohon työhön täysin määrin. Kun toimit opetuksesi mukaisesti, pystyt paremmin innostamaan toisia toimintaan. (Room. 2:21–23.)

Pyrkiessäsi kehittämään opetustaitoasi kysy itseltäsi: Opetanko toisia siten, että se saa aikaan muutoksia heidän asenteissaan, puheessaan tai toiminnassaan? Selvennänkö asioita osoittamalla, miten jokin ajatus tai toimintatapa eroaa jostakin toisesta? Miten autan oppilaitani, lapsiani tai valtakunnansalin yleisöä muistamaan, mitä sanon? Osoitanko heille selvästi, miten soveltaa oppimaansa? Näytänkö itse siinä esimerkkiä? Ymmärtävätkö he, miten heidän suhtautumisensa käsiteltyyn asiaan voi vaikuttaa heidän suhteeseensa Jehovaan? (Sananl. 9:10.) Kiinnitä jatkuvasti huomiota näihin piirteisiin pyrkiessäsi edistymään opetustaidossa. ”Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä tulet pelastamaan sekä itsesi että ne, jotka sinua kuuntelevat.” (1. Tim. 4:16.)