Raamatunkohtien lukeminen sopivasti korostaen

KUN puhumme toisille Jumalan tarkoituksista, joko yksityisesti tai lavalta, puheemme tulisi keskittyä siihen, mitä Jumalan sanassa sanotaan. Siihen liittyy tavallisesti raamatunkohtien lukemista, ja siksi ne pitäisi lukea hyvin.

Sopivaan korostukseen liittyy tunnetta. Raamatunkohtien lukemiseen tulisi eläytyä. Otetaanpa muutama esimerkki. Kun luet psalmia 37:11, äänestäsi pitäisi kuulua, että odotat iloiten jakeessa luvattua rauhaa. Lukiessasi Ilmestyksen 21:4:ää, jossa kerrotaan kärsimysten ja kuoleman poistamisesta, äänesi tulisi henkiä lämmintä arvostusta siinä ennustettua ihmeellistä vapautusta kohtaan. Ilmestyksen 18:2, 4, 5:ssä oleva vetoomus lähteä ulos syntien rasittamasta ”Suuresta Babylonista” olisi luettava kiireellisyyttä heijastavalla äänellä. Tunteen tulisi lähteä sydämestä, mutta se ei saa tietenkään olla liioiteltua. Tunteen voimakkuuteen vaikuttaa se, mikä raamatunkohta on ja miten sitä käytetään.

Korosta oikeita sanoja. Mikäli jostain jakeesta esittämäsi ajatukset keskittyvät vain osaan siitä, sinun tulisi raamatunkohtaa lukiessasi tähdentää tuota osaa. Jos esimerkiksi aiot Matteuksen 6:33:n avulla käsitellä sitä, mitä merkitsee ’etsiä ensin valtakuntaa’, et painottaisi ensi sijassa sanoja ”hänen vanhurskauttaan” tai ”kaikki tämä muu”.

Oletetaanpa että sinulla on palveluskokouksessa puhe, johon suunnittelet sisällyttäväsi Matteuksen 28:19:n. Mitä sanoja sinun tulisi korostaa? Jos haluat kannustaa julistajia aloittamaan innokkaasti raamatuntutkisteluja, painota sanoja ”tehkää opetuslapsia”. Jos toisaalta aiot käsitellä kristityn vastuuta kertoa Raamatun totuudesta maahanmuuttajille tai kannustaa julistajia palvelemaan alueilla, joilla tarvitaan apua, saattaisit painottaa sanoja ”kaikkien kansakuntien ihmisistä”.

Usein raamatunkohdan avulla vastataan johonkin kysymykseen tai tuetaan väitettä, josta toiset ovat eri mieltä. Jos kaikkia kohdan sanoja korostetaan yhtä paljon, kuulijat eivät ehkä oivalla asiayhteyttä. Asian ydin voi olla selvä puhujalle muttei heille.

Jos esimerkiksi luet psalmin 83:18 sellaisesta Raamatusta, joka käyttää Jumalan nimeä, ja painotat yksinomaan sanaa ”Korkein”, puhuteltava ei ehkä tajua sitä ilmeisen selvää seikkaa, että Jumalalla on persoonanimi. Painon tulisi olla nimessä ”Jehova”. Silloin kun käytät samaa raamatunkohtaa käsitellessäsi Jehovan suvereeniutta, sinun tulisi painottaa sanaa ”Korkein”. Samoin osoitettaessa Jaakobin kirjeen 2:24:n avulla, kuinka tärkeitä uskosta kertovat teot ovat, pääpainon paneminen sanoille ”julistetaan vanhurskaaksi” sanan ”teoista” sijaan voisi johtaa siihen, etteivät kaikki kuulijat havaitse ydinasiaa.

Vielä yksi havainnollinen esimerkki on Roomalaiskirjeen 15:7–13. Se on osa kirjettä, jonka apostoli Paavali kirjoitti sekä pakanoista että syntyperäisistä juutalaisista koostuvalle seurakunnalle. Paavali todistelee, kuinka Kristuksen palvelus hyödyttää ympärileikattujen juutalaisten lisäksi kansakuntien ihmisiä, jotta ”kansakunnat kirkastaisivat Jumalaa hänen armostaan”. Hän lainaa neljää raamatunkohtaa, jotka kiinnittävät huomion tuohon kansakunnille avautuneeseen tilaisuuteen. Miten nuo lainaukset tulisi lukea, jotta ne korostaisivat Paavalin mielessä ollutta ydinkohtaa? Jos aiot merkitä painotettavat sanat, voisit alleviivata jakeen 9 ”kansakuntien”, jakeen 10 ”te kansakunnat”, jakeen 11 ”kaikki te kansakunnat” ja ”kaikki kansat” sekä jakeen 12 ”kansakuntia” ja ”kansakunnat”. Lue Roomalaiskirjeen 15:7–13 korostaen edellä lueteltuja sanoja. Siten Paavalin koko todisteluketju tulee selvemmäksi ja ymmärrettävämmäksi.

Korostuskeinoja. Ajatuksia välittäviä sanoja voi painottaa monin tavoin, mutta menetelmän on oltava sopusoinnussa sen kanssa, mistä raamatunkohdasta ja puheesta on kyse. Tässä on joitakin ehdotuksia.

Äänellinen korostus. Tämä käsittää mitkä tahansa sellaiset muutokset äänessä, jotka nostavat ajatuksia välittävät sanat lauseesta esiin. Korostus voi tapahtua joko lisäämällä tai vähentämällä äänenvoimakkuutta. Monissa kielissä sanoja voi korostaa muuttamalla sävelkorkeutta. Joskus se voi tosin muuttaa sanan merkityksen kokonaan. Keskeiset ajatukset saavat painoa, kun ne esitetään tavallista hitaammin. Kielissä, joissa ei voida käyttää äänellistä korostusta sanojen painottamiseen, täytyy hyödyntää mitä tahansa niille ominaisia korostusmenetelmiä, joilla päästään toivottuun tulokseen.

Tauotus. Tauon voi pitää ennen raamatunkohdan ydinosaa tai sen jälkeen tai molemmissa kohdissa. Tauko juuri ennen pääajatusta luo odotusta; sen jälkeen pidetty tauko voimistaa sen tekemää vaikutusta. Mikäli taukoja kuitenkin viljellään liikaa, mikään ei nouse esiin.

Toisto. Haluamaansa kohtaa voi korostaa keskeyttämällä lukemisen ja toistamalla sanan tai ilmauksen. Monesti on paras lukea jae loppuun ja toistaa sitten avainkohta.

Eleet. Eleet ja ilmeet voivat usein tuoda lisää tunnetta sanaan tai ilmaukseen.

Äänensävy. Joissakin kielissä äänensävyn muuttaminen saattaa muuttaa sanojen merkitystä ja erottaa ne muusta tekstistä. Tarkkanäköisyys on jälleen tarpeen, varsinkin jos käytetään ivallista sävyä.

Toisten lukemat raamatunkohdat. Kun puhuteltava lukee raamatunkohdan, hän saattaa painottaa vääriä sanoja tai olla painottamatta mitään. Silloin on yleensä paras tehdä merkitys selväksi soveltamalla raamatunkohtaa. Sen jälkeen voisi vielä viitata suoraan raamatunkohdan ajatuksia välittäviin sanoihin.