Vakaumuksellisuus

KUN joku puhuu vakaumuksellisesti, toiset huomaavat, että hän uskoo lujasti asiaansa. Se oli tunnusomaista apostoli Paavalin palvelukselle. Hän kirjoitti Tessalonikan uusille kristityille: ”Se hyvä uutinen, jota saarnaamme, ei ilmaantunut keskuuteenne yksistään puheessa, vaan myös – – lujin vakaumuksin.” (1. Tess. 1:5.) Tuo vakaumus kävi ilmi sekä hänen puheestaan että elämäntavastaan. Lujan vakaumuksen tulisi heijastua myös siitä, miten me esitämme Raamatun totuuksia.

Vakaumuksellisuus ei ole samaa kuin jääräpäisyys, jyrkkyys tai ylimielisyys. Se merkitsee pikemminkin sitä, että Jumalan sanaa käsiteltäessä esityksestä heijastuu vahva usko (Hepr. 11:1).

Missä tilanteissa tulisi osoittaa? Kenttäpalveluksessa on tärkeää puhua vakaumuksellisesti. Usein ihmiset kiinnittävät yhtä paljon huomiota esitystapaamme kuin sanomaamme. He vaistoavat, mitä todellisuudessa ajattelemme siitä, mitä puhumme. Esityksestä huokuva vakaumus voi kertoa sanoja tehokkaammin, että meillä on hyvin arvokasta sanottavaa.

Puheen tulee olla vakaumuksellista myös silloin, kun puhutaan veljistä koostuvalle yleisölle. Apostoli Pietari kirjoitti ensimmäisen henkeytetyn kirjeensä antaakseen ”rohkaisua ja hartaan todistuksen, että tämä on Jumalan todellista ansaitsematonta hyvyyttä”. Hän kannusti siinä veljiä: ”Pysykää lujina.” (1. Piet. 5:12.) Kun apostoli Paavali kirjoitti Rooman seurakunnalle, hän ilmaisi heidän tilanteeseensa sopivaa vakaumuksellisuutta. Hän kirjoitti: ”Olen vakuuttunut siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä hallitukset, eivät nykyiset eivätkä tulevaiset, eivät voimat eikä korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 8:38, 39.) Paavali kirjoitti vakuuttavasti myös saarnaamistyön tarpeellisuudesta, ja hänen oma intonsa tuossa työssä osoitti selvästi, että hän itse oli vakuuttunut sen tärkeydestä (Apt. 20:18–21; Room. 10:9, 13–15). Kristittyjen vanhinten tulisi heijastaa samanlaista vakaumusta nykyään opettaessaan Jumalan sanaa.

Kun vanhemmat käsittelevät lastensa kanssa hengellisiä asioita perhetutkistelussa ja muissa tilanteissa, heistä tulisi heijastua vakaumus. Vanhempien on kehitettävä rakkautta Jumalaan ja hänen teihinsä omassa sydämessään, jotta he voivat puhua lapsilleen tavalla, joka ilmentää sydämestä lähtevää vakaumusta, ”sillä sydämen kyllyydestä – – suu puhuu”. (Luuk. 6:45; 5. Moos. 6:5–7.) Sellainen vakaumus saa vanhemmat myös näyttämään esimerkkiä ’uskosta ilman ulkokultaisuutta’ (2. Tim. 1:5).

Vakaumuksellisuus on tarpeen erityisesti silloin kun uskomme asetetaan kyseenalaiseksi. Koulutoveri, opettaja tai työtoveri saattaa olla yllättynyt siitä, ettet osallistu johonkin juhlaan. Päättäväinen, perusteltu vastaus voi auttaa häntä kunnioittamaan Raamattuun pohjautuvaa kantaasi. Entä jos sinua yritetään saada tekemään jotain väärää – toimimaan epärehellisesti, ottamaan huumeita tai käyttäytymään moraalittomasti? Sinun on tehtävä selväksi, ettet missään tapauksessa lähde sellaiseen mukaan ja ettei mikään suostuttelu saa sinua muuttamaan mieltäsi. Ehdotuksesta on kieltäydyttävä vakaumuksellisesti. Joosef torjui Potifarin vaimon lähentelyt lujasti sanoen: ”Miten minä – – voisin syyllistyä niin suureen pahuuteen ja tehdä todellisuudessa syntiä Jumalaa vastaan?” Kun nainen ei hellittänyt, Joosef pakeni talosta. (1. Moos. 39:9, 12.)

Miten vakaumuksellisuus ilmenee? Sananvalinta voi kertoa paljon vakaumuksellisuudesta. Kun Jeesuksella oli jollekulle erityisen tärkeää sanottavaa, hän sanoi monesti sitä ennen: ”Totta totisesti minä sanon sinulle.” (Joh. 3:3, 5, 11; 5:19, 24, 25.) Paavalin vakaumuksellisuus ilmeni sellaisista ilmauksista kuin ”olen vakuuttunut”, ”tiedän ja olen vakuuttunut Herrassa Jeesuksessa” ja ”sanon totuuden, en valehtele” (Room. 8:38; 14:14; 1. Tim. 2:7). Toisinaan Jehova henkeytti profeettansa painottamaan hänen sanansa toteutumisen varmuutta esimerkiksi ilmauksella: ”Se toteutumalla toteutuu.” (Hab. 2:3.) Voisit käyttää vastaavia ilmauksia viitatessasi näihin ennustuksiin. Mikäli luotat itsesi sijasta Jehovaan ja puhut toisille kunnioittavasti, samanlaisesta vakaumuksesta kertovat ilmaukset osoittavat, että sinulla on vahva usko.

Vakaumuksestasi kertoo myös se, miten tosissasi ja intensiivisesti esität asiasi. Ilmeet, eleet ja koko keho ovat siinä mukana, joskin yksilöt ovat erilaisia. Kun olet vakuuttunut siitä, että asiasi pitää paikkansa ja että toisten on kuultava se, vakaumus heijastuu esityksestäsi, vaikka olisit ujo tai lempeä-ääninen.

Kaikkien vakaumuksesta kertovien ilmausten täytyy tietenkin olla aitoja. Jos ihmiset aistivat, ettemme puhu sydämestä vaan teeskentelemme, he todennäköisesti päättelevät sanomamme olevan vailla todellista merkitystä. Ole siis ennen kaikkea oma itsesi. Suurelle yleisölle puhuttaessa on ehkä lisättävä äänenvoimakkuutta ja intensiteettiä, mutta tavoitteena tulisi aina olla se, että olemme vilpittömiä ja luonnollisia.

Apukeinoja. Koska vakaumukseen liittyy se, miten itse kokee aineiston, valmistautumisella on keskeinen rooli. Pelkkä painetun aineiston kopioiminen ja lukeminen ei riitä. Aineisto on ymmärrettävä selvästi ja pystyttävä esittämään omin sanoin. Sen paikkansapitävyydestä ja käytännön arvosta on oltava vakuuttunut. Kun siis valmistat esitystäsi, ota huomioon kuulijoiden olosuhteet sekä se, mitä he saattavat jo tietää aiheesta tai miten he ehkä suhtautuvat siihen.

Vakaumus heijastuu helpommin esityksestä, joka on sujuva. Sen lisäksi, että valmistat sisällökkään puheen, sinun on siksi nähtävä vaivaa myös esityksen hyväksi. Kiinnitä huomiota varsinkin niihin kohtiin, jotka täytyy esittää erityisen vilpittömästi, jottet olisi kiinni muistiinpanoissa. Muista myös rukoilla Jehovalta siunausta ponnisteluillesi. Siten voit kerätä ”Jumalamme avulla rohkeutta” puhua siten, että toiset näkevät sinun olevan vakuuttunut sanomasi paikkansapitävyydestä ja tärkeydestä (1. Tess. 2:2).