Hyvän uutisen esittäminen vakaumuksellisesti
1 Muistellessaan Tessalonikan seurakunnan ahkeraa työtä apostoli Paavali sanoi sille: ”Hyvä uutinen, jota saarnaamme, ei ilmaantunut keskuuteenne yksistään puheessa, vaan myös voimassa ja pyhässä hengessä ja lujin vakaumuksin – – ja teistä tuli meidän ja Herran jäljittelijöitä.” (1. Tess. 1:5, 6) Paavali tovereineen samoin kuin Tessalonikan seurakuntakin tiesivät varmasti palvovansa Jumalaa oikein. Tämä luottamus heijastui heidän puheestaan. Meidänkin palveluksemme pitäisi heijastaa voimakasta henkilökohtaista vakaumusta.
PUHU SYDÄMESTÄ
2 Miten voimme heijastaa henkilökohtaista vakaumustamme palveluksessa? Perustana on sen ilmaiseminen, mitä sydämessämme on. Tavan jolla esitämme hyvää uutista pitäisi osoittaa, että me tosiaan uskomme siihen mitä puhumme. Jos puhumme sydämestämme, vilpittömyytemme ja henkilökohtainen vakuuttuneisuutemme säteilee läpi, ’sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu’. – Luuk. 6:45.
3 Jotta voisimme heijastaa henkilökohtaista vakaumusta, meillä täytyy olla syvä arvostus totuutta ja Jehovan järjestöä kohtaan. Omistaessasi totuuden sinulla on vastuu auttaa toisia oppimaan se. Myönteinen ajattelu näistä asioista saa sinut esittämään totuutta vakaumuksellisesti. Jeesus antoi oivallisen esimerkin meille puhuessaan samarialaisen naisen kanssa. – Joh. 4:21–24.
4 Tapa, jolla esitämme kirjallisuutta, heijastaa myös sitä, puhummeko sydämestämme. Esittäessämme hyvää uutista meidän pitäisi tuntea esittämämme julkaisut ja valita nimenomaisia kohtia, joita voimme käyttää kasvattamaan puhuteltavan ruokahalua. Tämä rakentaa myös omaa luottavaisuuttamme esittäessämme kirjallisuutta.
VÄLTÄ HUONOJA TOTTUMUKSIA
5 Toisinaan jonkinlainen totunnaistapa voi vaikuttaa puhuteltavan näkemykseen meidän vilpittömyydestämme ja vakaumuksestamme. Jos pidämme silmämme kohdistettuina tarpeettomasti julkaisuun tai annamme katseemme harhailla puhuessamme, puhuteltava voisi saada vaikutelman, ettemme ole täysin vilpittömiä. Meidän tulisi katsoa puhuteltavaan samalla kun puhumme ja osoittaa näin, että uskomme sen mitä sanomme.
6 Jotkut ujoudesta kärsivät voivat tuntea vaikeaksi säilyttää katseyhteyden puhuteltavaan. Onko tämä ongelma sinulle? Jos on, mitä asian hyväksi olisi tehtävissä? Toisinaan tämä ongelma johtuu siitä, että ajattelet liian paljon omaa heikkouttasi ja kyvyttömyyttäsi puhua ja tunnet kenties, että joku toinen olisi paremmin varustettu puhumaan kyseiselle henkilölle. Tämä on kuitenkin Jehovan työtä. Ajattele Jehovaa ja hänen rajatonta voimaansa ja mahtavuuttaan oman heikkoutesi sijasta. Kun apostoli Paavali oli tilanteessa, jossa hänen oli seistävä yksin, hän sanoi, että ”Herra seisoi lähelläni ja valoi minuun voimaa, jotta saarnaaminen suoritettaisiin täydelleen minun välitykselläni”. (2. Tim. 4:17) Myös sinä voit saada voimaa Jehovalta rukouksen välityksellä.
7 Muunlaiset totunnaistavat, esimerkiksi painon siirtäminen jalalta toiselle tai Raamatun tai kirjan selaaminen kaiken aikaa, voivat paljastaa hermostuneisuuden. Näitä tottumuksia voidaan hallita jos olet tietoinen niistä ja luotat Jehovan apuun suuremman rohkeuden kasvattamisessa.
8 Myös kasvonilmeet ovat tärkeitä, koska ne tavallisesti paljastavat sen mitä sydämessämme on. Vahvan vakaumuksemme ja vilpittömän kiinnostuksemme puhuteltavaa kohtaan pitäisi heijastua siitä miltä me näytämme.
9 Sananvalintamme vaikuttaa myös suuresti siihen, millaisen vaikutuksen jätämme. Jos käytämme toistuvasti senkaltaisia ilmaisuja kuin ”minun mielestäni” tai ”saattaa olla”, puhuteltavalle voisi jäädä sellainen käsitys, ettemme ole varmoja siitä mitä puhumme. Sananvalintamme pitäisi osaltaan heijastaa meidän vakaumustamme. – Vrt. Matt. 7:28, 29.
10 Ponnistellessasi ahkerasti hyvän uutisen esittämiseksi vakaumuksellisesti voit olla varma siitä, ettei ’vaivannäkösi ole turhaa Herran yhteydessä’. – 1. Kor. 15:58.