Tehokkaat loppusanat

OLET ehkä valinnut ja jäsennellyt puheesi aineiston huolellisesti. Olet saattanut myös valmistaa kiinnostavan johdannon. Jotain kuitenkin vielä puuttuu: tehokkaat loppusanat. Niiden tärkeyttä ei ole syytä vähätellä. Se mitä sanot viimeiseksi, muistetaan usein pisimpään. Ontuvat loppusanat saattavat viedä tehoa niitä edeltävästäkin osuudesta.

Harkitsehan seuraavaa: Elämänsä loppupuolella Joosua piti ikimuistoisen puheen Israelin vanhimmille. Esittikö Joosua yksinkertaisesti koosteen kohokohdista kerrattuaan, mitä Jehova oli tehnyt Israelin hyväksi Abrahamin päivistä saakka? Ei, vaan hän esitti kansalle kehotuksen, jossa oli syvää tunnetta: ”Pelätkää nyt Jehovaa ja palvelkaa häntä moitteettomasti ja totuudessa.” Voit lukea hänen loppusanansa Joosuan 24:14, 15:stä.

Eräs toinen huomionarvoinen puhe on Apostolien tekojen 2:14–36:ssa. Apostoli Pietari piti sen ihmisjoukolle Jerusalemissa helluntaijuhlassa vuonna 33. Aluksi hän selitti, että he olivat nyt todistamassa, miten Joelin ennustus Jumalan hengen vuodattamisesta täyttyi. Sitten hän osoitti, miten tämä liittyi Psalmeissa oleviin Messiasta koskeviin ennustuksiin, joissa kerrottiin ennalta Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus ja korottaminen Jumalan oikealle puolelle. Lopuksi Pietari esitti avoimesti tosiasian, joka kaikkien hänen kuulijoidensa oli kohdattava. Hän sanoi: ”Tietäköön sen tähden koko Israelin huone varmasti, että Jumala on tehnyt hänet sekä Herraksi että Kristukseksi, tämän Jeesuksen, jonka te panitte paaluun.” Läsnäolijat kysyivät: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Pietari vastasi: ”Katukaa, ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimessä.” (Apt. 2:37, 38.) Puhe kosketti syvästi noin kolmeatuhatta kuulijaa, ja he ottivat tuona päivänä vastaan totuuden Jeesuksesta Kristuksesta.

Muistettavia seikkoja. Loppusanojen tulee liittyä suoranaisesti puheen teemaan. Niiden tulisi päättää käsitellyt pääkohdat johdonmukaisesti. Teemasta voi poimia keskeisiä sanoja, mutta sitä ei välttämättä tarvitse toistaa sellaisenaan.

Normaalisti puheen tarkoitus on kannustaa toisia ryhtymään toimintaan käsiteltävän aineiston pohjalta. Loppusanojen päätarkoituksia on osoittaa heille, mitä tehdä. Kun valitsit teeman ja pääkohdat, harkitsitko huolellisesti, miksi aineisto on kuulijoille tärkeä ja mikä on puheen tavoite? Siinä tapauksessa tiedät, mitä haluaisit heidän tekevän, joten sinun tarvitsee enää vain sanoa se heille ja mahdollisesti selittää, miten se käytännössä tapahtuu.

Sen lisäksi että loppusanoissa kerrotaan, mitä kuulijoiden tulisi tehdä, niiden tulisi myös motivoida. Niissä tulisi esittää, miksi on järkevää toimia siten ja ehkä mitä hyötyä siitä voi olla. Jos viimeinen lause on tarkoin mietitty ja hyvin muotoiltu, se tehostaa koko puheen vaikutusta.

Muista, että kun puhe on päättymässä, sen tulisi ilmetä siitä, mitä sanot. Myös puhenopeuden tulee olla sopiva. Älä kiirehdi kovaa vauhtia loppuun ja lopeta puhetta sitten kuin seinään. Älä toisaalta myöskään yksinkertaisesti häivytä ääntäsi kuulumattomiin. Pidä äänenvoimakkuus riittävänä mutta älä liioittele. Viimeisistä lauseista pitäisi havaita, että puhe on loppumassa. Niiden tulisi huokua vilpittömyyttä ja vakaumusta. Kun valmistaudut esittämään puhettasi, älä unohda harjoitella myös lopetusta.

Kuinka pitkät loppusanojen tulisi olla? Sitä ei määritellä pelkästään kellolla. Ne eivät saa venyä. Loppusanojen pituuden sopivuuden voi ratkaista sillä perusteella, miten ne vaikuttavat kuulijoihin. Yksinkertaiset, suorat ja myönteiset loppusanat toimivat aina. Myös hieman pidemmät loppusanat, joihin sisältyy lyhyt kuvaus, voivat olla tehokkaat, jos ne on hyvin suunniteltu. Vertaa Saarnaajan kirjan lyhyitä loppusanoja, jotka ovat Saarnaajan 12:13, 14:ssä, huomattavasti lyhyemmän vuorisaarnan loppusanoihin, jotka on merkitty muistiin Matteuksen 7:24–27:ään.

Kenttäpalveluksessa. Missään ei tarvita loppusanoja niin usein kuin kenttäpalveluksessa. Valmistautuminen ja rakkaudellinen kiinnostus ihmisiin johtaa hyviin tuloksiin. Edellä esitetyt neuvot soveltuvat myös kahdenkeskisiin keskusteluihin.

Keskustelu saattaa olla hyvin lyhyt. Ihminen voi olla kiireinen, ja koko käynti ei ehkä kestä minuuttia kauempaa. Voisi olla sopivaa sanoa jotain tähän tapaan: ”Ymmärrän. Mutta saanko lopuksi sanoa yhden kannustavan ajatuksen? Raamattu nimittäin osoittaa, että Luojalla on loistava tarkoitus maan suhteen: siitä tehdään paikka, jossa ihmiset voivat elää ikuisesti. Me voimme olla tuossa paratiisissa, mutta meidän täytyy tietää, mitä Jumala odottaa meiltä.” Toinen vaihtoehto on yksinkertaisesti tarjoutua palaamaan sopivampaan aikaan.

Paljon hyvää voidaan saada aikaan, vaikka käynti loppuisi lyhyeen siksi, että puhuteltava on päättäväisen torjuva tai jopa töykeä. Muista Matteuksen 10:12, 13:ssa ja Roomalaiskirjeen 12:17, 18:ssa olevat neuvot. Lempeä vastaus voi muuttaa puhuteltavan käsityksen Jehovan todistajista. Se olisi hieno saavutus.

Puhuteltavan kanssa on kuitenkin voinut myös sukeutua antoisa keskustelu. Silloin voisi toistaa sen pääkohdan, jonka haluaa hänen muistavan. Mukaan on hyvä liittää kannustus toimintaan.

Jos keskustelua on mahdollista jatkaa tuonnempana, anna puhuteltavalle syy odottaa sitä. Esitä kysymys, jota käsitellään esimerkiksi kirjassa Puhu perustellen käyttämällä Raamattua tai jossakin Raamatun tutkimiseen tarkoitetussa julkaisussa. Pidä mielessäsi päämäärämme, jonka Jeesus esitti Matteuksen 28:19, 20:ssä.

Kun tutkit jonkun kanssa Raamattua ja olette lopettelemassa, teeman kertaaminen auttaa oppilasta muistamaan käsitellyt asiat. Kertauskysymysten avulla ydinkohdat painuvat oppilaan mieleen, varsinkin jos kertaus tehdään kiireettömästi. Jos oppilaalta kysyy, miten aineisto voisi hyödyttää häntä tai miten hän voisi kertoa oppimastaan toisille, se voi auttaa häntä pohtimaan sen soveltamista käytäntöön. (Sananl. 4:7.)

Muista: loppusanat vaikuttavat koko esityksesi tehokkuuteen.