36. tutkielma
Sopivat loppusanat ja ajoituksesi
1–3. Miten voit yhdistää loppusanat puheesi teemaan?
1 Se, mitä sanot viimeiseksi, muistetaan usein ensimmäisenä. Siksi puheesi loppusanat ansaitsevat huolellisen valmistamisen. Niiden tulisi kohdistaa huomio pääajatuksiin, joiden haluat jäävän mieleen, ja yhdistää ne lopullisesti teemaan. Tuloksena sekä puheesi kokoonpanosta että esityksestä pitäisi olla kuulijoiden kannustaminen toimintaan. Tähän kehotamme sinua kiinnittämään huomiota, kun tulet puheenneuvontalomakkeessa kohtaan ”Loppusanat sopivat, tehokkaat”.
2 Loppusanat suoranaisessa yhteydessä puheen teemaan. Saadaksesi ajatuksia siitä, miten loppusanat yhdistetään puheen teemaan, ehdotamme, että kertaat 27. tutkielman. Loppusanojesi ei tarvitse esittää puheesi teemaa uudelleen käyttäen samoja sanoja, joskin jotkut oppilaat, varsinkin uudet, saattavat havaita sen olevan avuksi; mutta loppusanojen tulisi kiinnittää huomio siihen. Osoita sitten teeman perusteella, mitä kuulijat voivat tehdä.
3 Jos loppusanat eivät liity suoranaisesti teemaan, ne eivät sido aineistoa kiinteäksi kokonaisuudeksi. Vaikka käyttäisit suoria yhteenvetoloppusanoja esittäen pääkohtien rungon, niin haluaisit silti epäilemättä lisätä loppulauseen tai parikin esittääksesi puheen keskeisen ajatuksen eli teeman.
4–9. Miksi loppusanojesi tulee osoittaa kuulijoillesi, mitä on tehtävä?
4 Loppusanat osoittavat kuulijoille, mitä on tehtävä. Koska sinun tarkoituksesi on tavallisesti kannustaa puheellasi jonkinlaiseen toimintaan tai saada omaksumaan tietty näkökanta, niin puheen loppuajatusten tulee siis ehdottomasti tehdä nämä seikat selviksi. Loppusanojen päätarkoitus on näin ollen osoittaa kuulijoille mitä on tehtävä ja kannustaa heitä tekemään se.
5 Tästä syystä tulee loppusanoissa olla vakavuutta, vakaumusta ja vaikuttavaa voimaa sen lisäksi, että ne tekevät puheesi tarkoituksen selväksi. Usein havaitaan, että lyhyet lauseet antavat parhaiten voimaa loppusanoille. Mutta lauserakenteesta riippumatta tulisi esittää järkevät syyt toiminnalle, mukaan luettuna hyödyt, jotka saadaan sellaisesta menettelystä.
6 Loppusanojen tulee seurata johdonmukaisesti sitä, mitä puheessa on jo sanottu. Sen, mitä lausut loppusanoissasi, tulee saada kuulijasi toimimaan sen perusteella, mitä on jo esitetty puheen aiheenkäsittelyssä. Loppusanasi selvittävät ja korostavat, mitä kuulijoittesi on tehtävä, jotta he toimisivat puheessa käsiteltyjen seikkojen perusteella, ja heidät saadaan tekemään niin nimenomaan loppusanojesi voimakkuuden avulla.
7 Palveltaessa talosta taloon loppusanat ovat usein heikot. Näin tapahtuu, kun puhuteltavalle ei osoiteta täsmällisesti, mitä odotamme hänen tekevän: joko ottavan jonkin julkaisun, myöntyvän uusintakäyntiin tai jotain sellaista.
8 Koulussa esitettävien tehtävien loppusanat ovat myös heikot, jos ne ovat pelkästään yhteenveto aineistosta eivätkä saa kuulijoita toimimaan. Tulisi esittää jonkinlainen aineiston sovellutus tai osoittaa jollakin muulla tavalla aineiston olevan erityisen arvokas kuulijoille.
9 Jotkut puhujat huomaavat erittäin hyödylliseksi raamatullisen puheen päättämisen lyhyeen yhteenvetoon koko puheesta käyttäen puheen tärkeimpiä raamatunkohtia ja puheen teemaa sen perustana. Supistamalla näin puheen muutamiin raamatunkohtiin, niin kuin käsittelisit ne ovella, et ainoastaan tee puheen ydintä selväksi, vaan annat myös kuulijoille jotain, jonka he voivat muistaa ja jota he voivat käyttää kerratessaan puheen kohokohtia. Tämä on loppusanojen päätarkoitus, eikä tämä menetelmätapa ole ainoastaan sopiva, vaan se myös täyttää tehokkaasti tuon tarkoituksen.
**********
10–14. Esitä ehdotuksia loppusanojen pituudesta.
10 Loppusanat sopivan pituiset. Loppusanojen pituutta ei tulisi päätellä kellosta, vaikka usein tehdäänkin niin. Loppusanat ovat sopivan pituiset, jos ne ovat tehokkaat ja täyttävät tarkoituksensa. Niiden pituuden sopivuus tulee sen tähden päätellä tuloksista. Tämän neuvojasi tekee, kun työskentelet puheenneuvontalomakkeesi kohdassa ”Loppusanat sopivan pituiset”.
11 Vertaillaksesi loppusanojen pituutta varsinaiseen aineistoon pane merkille koko Saarnaajan kirjan lyhyet loppusanat Saarn. 12:13, 14:ssä ja vertaa niitä Jeesuksen vuorisaarnaan ja hänen loppusanoihinsa Matt. 7:24–27:ssä. Tässä on kaksi erilaatuista ja -pituista loppua, mutta kummatkin täyttävät tarkoituksensa.
12 Loppusanojen ei pitäisi tulla kuulijoille yllätyksenä. Sanojen ei tulisi vain selvästi viitata puheen loppuun, vaan niissä tulee myös olla lopun sävy. Osoita sillä, mitä sanot ja miten sen sanot, että olet loppusanoissa. Niiden ei pitäisi venyä tarpeettomasti. Jollet voi sitoa puhettasi yhteen ylläpitäen kiinnostusta läpi loppusanojen, ne tulee muokata uudelleen. Ne ovat yhä liian pitkät.
13 Jos olet aloitteleva puhuja, sinun on usein parasta laatia loppusanasi lyhyemmiksi, kuin ehkä ajattelet tarpeelliseksi. Tee ne yksinkertaisiksi, suoriksi ja selviksi. Älä anna niiden jatkua loputtomasti.
14 Jos pidät jonkin puheen puhesarjassa tai jos puhut palveluskokouksessa, niin loppusanasi tulee yhdistää seuraavan puheen esittelyyn ja ne voivat sen tähden olla lyhyemmät. Jokaisella yksityisellä osalla tulee kuitenkin olla loppusanansa, jotka täyttävät puheen tarkoituksen. Jos ne sen tekevät, ne ovat sopivan pituiset.
**********
15–18. Mikä on seurauksena, ellei ajoitukseen kiinnitetä huolellista huomiota?
15 Ajoitus. Ei ainoastaan loppusanojen pituus ole tärkeä; puheen jokaisen osan ajoitus ansaitsee huomiota. Siitä syystä puheenneuvontalomakkeessa on erillinen kohta ”Ajoitus”.
16 Puheen oikean ajoituksen tärkeyttä ei tule väheksyä. Jos puhe on oikein valmistettu, niin ajoituskin on otettu huomioon, mutta jos puhuja ylittää aikaa yrittäessään sulloa yhteen kaiken aineiston, niin hän ei täytä todellisuudessa tarkoitustaan, koska kuulijat alkavat olla levottomia ja katsella kelloa eivätkä kiinnitä todella huomiota siihen mitä hän sanoo. Loppusanat, joiden tulisi sisältää sovellutus ja kannustus toimintaan, jotka ovat tärkeitä puheen tarkoituksen toteuttamiseksi, menevät hukkaan. Vaikka ne esitetäänkin, kuulijat eivät useissa tapauksissa saa niistä hyötyä, koska puhuja ylittää aikaansa.
17 Eivät ainoastaan kuulijat ole vaivaantuneita, kun puhuja ylittää aikaa, vaan myös puhuja. Kun hän huomaa aikansa loppuvan ja aineistoa olevan liian paljon, hän voi yrittää puristaa sitä liikaa kokoon ja siten hävittää sen tehokkuuden. Tämä johtaa usein tasapainottomuuteen. Jos puhuja toisaalta havaitsee, ettei hänellä ole riittävästi aineistoa määräaikansa täyttämiseksi, hän saattaa, yrittäessään venyttää sitä, tulla helposti hajanaiseksi ja harhailevaksi esityksessään.
18 Vaikka koulunvalvoja ilmoittaakin oppilaalle, millon hänen aikansa on loppunut, niin sekä oppilaalle että kuulijoille tuottaa pettymyksen, jos puhe täytyy katkaista ennen kuin se päättyy. Puhujalla tulee olla riittävästi kiinnostusta aineistoonsa halutakseen esittää sen. Kuulijoista tuntuu kuin he olisivat jääneet roikkumaan ilmaan, jos he eivät kuule loppusanoja. Se, joka pitää tapana ylittää aikaa puheissaan, osoittaa, että hän ei ota huomioon toisia, tai sitten hän ilmaisee valmistautumisen puutetta.
19, 20. Miksi ajoitus on erityisen tärkeätä palveluskokouksissa ja konventin ohjelmissa?
19 Kun useilla puhujilla on osansa ohjelmassa, oikea ajoitus on erityisen tärkeä. Esimerkiksi palveluskokouksessa saattaa olla viisi osaa. Jos kukin puhuja puhuu ainoastaan minuutin yli määräaikansa, silloin kokous venyy viisi minuuttia yli ajan. Kuitenkin kukin ylitti aikaa vain hyvin vähän. Seurauksena voi olla, että joidenkuiden on lähdettävä ennen kokouksen päättymistä ehtiäkseen kotiin vievään linja-autoon, tai kokouksesta noutamaan tullut epäuskoinen puoliso saattaa ärtyä joutuessaan odottamaan. Seuraukset eivät yleensä ole hyvät.
20 Vaikeuksia syntyy myös silloin, kun puhuja ei täytä määräaikaansa puhesarjassa. Jos esimerkiksi veli, jolle on määrätty puolen tunnin puhe konventin ohjelmassa, lopettaisi kahdenkymmenen minuutin kuluttua, se saattaisi aiheuttaa keskeytyksen ohjelmassa, jollei seuraava puhuja sattuisikaan olemaan valmis aloittamaan välittömästi.
21–24. Mainitse lyhyesti joitakin ongelmia ajoituksen suhteen ja niiden syitä.
21 Eräänä perussyynä ajan ylittämiseen puheessa on tietysti liiallinen aineistomäärä. Tämä pitäisi korjata puhetta valmistettaessa. Jos muut puheenneuvontalomakkeen varhaisemmat kohdat on hallittu tähän saakka, ei ajoitus ole kuitenkaan mikään pulma. Jos olet jo oppinut erottamaan pääkohdat ja valmistamaan sopivan jäsennyksen, huomaat hyvän ajoituksen seuraavan luonnostaan. Ajoitusta tarkastellaan neuvontalomakkeen loppuvaiheessa, koska se riippuu suuressa määrin aikaisemmista puheen ominaisuuksista, joita on käsitelty.
22 Yleensä pulmana ajoituksessa on ajan ylitys. Hyvin valmistautuneella puhujalla on tavallisesti runsaasti opettavaa aineistoa, mutta hänen täytyy olla huolellinen siinä, ettei käytä enempää aikaa, kuin mitä hänelle on annettu.
23 Uudet tai kokemattomat puhujat ovat kuitenkin toisinaan taipuvaisia lopettamaan liian aikaisin. Heidän tulee haluta oppia käyttämään täysin heille varattu aika. He saattavat huomata ensin hiukan vaikeaksi puheittensa arvioimisen niin, että ne kestävät täsmälleen halutun ajan, mutta heidän tulisi yrittää päästä niin lähelle määräaikaa kuin mahdollista. Ellei puhe jää kuitenkaan huomattavasti määräaikaa lyhyemmäksi, ei ajoitusta katsottaisi heikoksi, jos oppilas on valmistanut ja esittänyt viimeistellyn, tyydyttävän puheen.
24 Tarkkailemalla esityksen vaikutusta kuulijoihin voidaan päättää parhaiten, onko puhujan ajoitusta pidettävä heikkona vai ei. Kun koulunvalvoja ilmoittaa ajan päättyneen, niin oppilaan tulee tuntea voivansa vapaasti lopettaa virkkeensä. Jos hän voi tuossa virkkeessä saattaa puheensa tehokkaaseen päätökseen, niin että kuulijat tuntevat kuulleensa viimeistellyn esityksen, ei ajoitusta pidettäisi heikkona.
25–29. Kuinka henkilö voi varmistautua siitä, että hänen puheensa on oikein ajoitettu?
25 Miten oikeaan ajoitukseen voidaan päästä? Se on pohjimmaltaan valmistautumiskysymys. Ei ole tärkeätä valmistaa ainoastaan aineistoa puheeseen, vaan myös puheen esitys. Jos esitystä valmistetaan riittävästi, niin ajoitus on tavallisesti oikea.
26 Jäsentäessäsi puhettasi merkitse selvästi, mitkä ovat pääkohtia. Sinulla saattaa olla kunkin pääkohdan jälkeen käsiteltävänä useita alakohtia. Toiset niistä ovat tietysti tärkeämpiä kuin toiset. Ota selville, mitkä ovat tärkeitä esitykselle ja mitkä voidaan jättää tarvittaessa pois. Jos huomaat sitten esityksesi aikana, että jäät ajassa jälkeen, on yksinkertaista esittää ainoastaan päätodistelut ja jättää toisarvoiset kohdat pois.
27 Meitä vaaditaan alituisesti tekemään näin kenttäpalveluksessa. Kun menemme ihmisten oville, niin jos he jäävät kuuntelemaan, olemme valmiit puhumaan heille useiden minuuttien ajan. Mutta olemme myös valmiita pitämään saman esityksen tiivistetyssä muodossa, mikä vie ehkä tarpeen tullen vain minuutin tai kaksi. Miten teemme sen? Me pidämme mielessämme yhden tai useampia ydinkohtia ja niiden tueksi tarvittavan tärkeimmän aineiston. Mielessämme on myös muuta toisarvoista aineistoa, mitä voidaan käyttää esityksen laajentamiseksi, mutta tiedämme, että se voidaan tilanteen vaatiessa jättää pois. Tätä samaa menettelytapaa voidaan noudattaa myös esitettäessä puhetta lavalta.
28 Puhujaa auttaa usein, jos hän merkitsee puheensa reunaan, miten paljon hänen olisi pitänyt käsitellä aineistoa, kun puolet hänen ajastaan on kulunut, tai jos esitys on pitempi, hän voi haluta jakaa sen neljänneksiin. Kun hän sitten sivuuttaa jäsennyksessään olevat ajoitusmerkinnät, hänen tulisi katsoa kelloa nähdäkseen, miten hän edistyy. Jos hän jää ajassa jälkeen, hänen on aika alkaa jättää pois toisarvoista aineistoa eikä odottaa viime hetkeen ja puristaa loppusanoja kokoon hävittäen siten niiden tehokkuuden. On kuitenkin hyvin häiritsevää, jos puhuja alituisesti katsoo kelloaan tai jos hän tekee sen hyvin silmiinpistävällä tavalla tai jos hän sanoo kuulijoilleen, että hänen aikansa on loppumassa, joten hänen täytyy kiirehtiä aineistonsa läpi. Tämä tulee hoitaa luontevalla tavalla häiritsemättä sillä kuulijoita.
29 Kauttaaltaan oikean ajoituksen aikaansaaminen vaatii, että johdanto on sopivan pituinen, että jokainen ydinkohta kehitellään oikeassa suhteessa ja että loppusanoille jätetään riittävästi aikaa. Sitä ei tule ajatella vasta sitten, kun näet aikasi olevan loppumassa. Jos valvot ajankäyttöäsi aivan alusta lähtien, tuloksena on sopusuhtainen esitys.