Mitä hyötyä on Jumalan valtaan alistumisesta?

KESKUUDESSAMME vallitseva järjestys perustuu siihen, että olemme alamaisia Jehovalle, kaikkeuden suvereenille hallitsijalle. Tunnustamme, että hänen Poikansa johtaa kristillistä seurakuntaa. Noudatamme johtoaseman periaatetta myös muilla elämänalueilla. Tällainen teokratiaan alistuminen hyödyttää kaikkia.

² Ajatus valtaan alistumisesta esitettiin ihmiskunnalle ensimmäisen kerran Eedenin puutarhassa. Se kävi ilmi Jumalan käskyistä, jotka ovat 1. Mooseksen kirjan 1:28:ssa ja 2:16, 17:ssä. Ihmisen valtaan annettiin häntä alemmat luomukset, ja Aadamin ja Eevan taas tuli alistua Jumalan tahtoon ja valtaan. Jumalan valtaan alistumisesta olisi tuloksena rauha ja hyvä järjestys. Myöhemmin johtoasemaa koskevaa periaatetta tähdennettiin 1. Korinttilaiskirjeen 11:3:ssa. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Haluan teidän tietävän, että Kristus on jokaisen miehen pää, mutta mies on naisen pää, kun taas Jumala on Kristuksen pää.” Tämä järjestely koskee kaikkia, koska Jehovaa lukuun ottamatta jokaisen yläpuolella on joku.

³ Useimmat eivät nykyään tunnusta tai noudata johtoasemaa koskevaa periaatetta. Ongelma juontaa juurensa Eedenistä, missä esivanhempamme päättivät olla alistumatta Jumalan suvereeniin valtaan (1. Moos. 3:4, 5). He eivät kuitenkaan saaneet lisää vapautta vaan joutuivat pahan henkiolennon, Saatanan, alaisuuteen. Ensimmäinen kapina vieraannutti ihmiskunnan Jumalasta (Kol. 1:21). Siksi valtaosa ihmiskunnasta on edelleen Paholaisen vallassa (1. Joh. 5:19).

⁴ Vapauduimme Saatanan vaikutusvallasta, kun opimme Raamatun totuuden ja aloimme toimia sen mukaisesti. Vihkiytyneinä, kastettuina todistajina pidämme Jehovaa ylimpänä hallitsijanamme. Olemme yhtä mieltä kuningas Daavidin kanssa, joka tunnusti Jehovan olevan ”kaiken yläpuolella” (1. Aik. 29:11). Myönnämme nöyrästi: ”Jehova on Jumala. Hän on tehnyt meidät, ja me kuulumme hänelle. Me olemme hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.” (Ps. 100:3.) Tunnustamme Jehovan suuruuden ja sen, että hän ansaitsee ehdottoman alamaisuuden, koska hän on luonut kaiken (Ilm. 4:11). Tosi Jumalan palvelijoina seuraamme Jeesusta Kristusta, joka on täydellinen esimerkki Jumalan valtaan alistumisesta.

⁵ Mitä Jeesus oppi kärsimyksistä, joita hän koki maan päällä? Heprealaiskirjeen 5:8 vastaa: ”Vaikka hän oli poika, hänen kärsimyksensä opettivat hänelle, mitä on tottelevaisuus.” Jeesus tosiaan pysyi uskollisesti alamaisena taivaalliselle Isälleen silloinkin kun hän kohtasi vastoinkäymisiä. Jeesus ei myöskään tehnyt mitään ”omasta aloitteestaan”. Hän ei ”puhunut omiaan” eikä ”etsinyt omaa kunniaansa”. (Joh. 5:19, 30; 6:38; 7:16–18.) Palveluksensa aikana hän sai iloa Isänsä tahdon tekemisestä, vaikka tämä elämäntapa toi tullessaan vastustusta ja vainoa (Joh. 15:20). Jeesus oli alamainen Jumalalle. Hän ”alensi itsensä – – kidutuspaalussa kuolemaan saakka”. Se että hän alistui täydellisesti Jehovan valtaan, sai aikaan paljon hyvää: ihmiskunta sai ikuisen pelastuksen, hänet itsensä korotettiin, ja hänen Isänsä sai kunniaa. (Fil. 2:5–11; Hepr. 5:9.)

JUMALAN VALLAN KUNNIOITTAMINEN KAIKILLA ELÄMÄNALUEILLA

⁶ Kun olemme alamaisia Jumalalle ja teemme hänen tahtonsa, vältymme monilta huolilta ja pettymyksiltä, joita kokevat ne, jotka eivät halua alistua Jehovan valtaan. Vastustajamme Saatana yrittää jatkuvasti niellä meidät. Vapaudumme Paholaisesta, jos ”asennoidumme häntä vastaan” ja alistumme nöyrästi Jehovan valtaan. (Matt. 6:10, 13; 1. Piet. 5:6–9.)

⁷ Tunnustamme seurakunnassa Kristuksen johtoaseman ja sen vallan, jonka hän on antanut ”uskolliselle ja ymmärtäväiselle orjalle”. Tämä vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme seurakuntaamme kuuluviin ja miten kohtelemme heitä. Alamaisuus Jumalalle saa meidät noudattamaan hänen Sanansa ohjeita kaikissa palvontamme piirteissä, joihin kuuluvat kenttäpalvelus, kokouksissa käyminen ja niissä osallistuminen, suhde vanhimpiin ja yhteistyö järjestön kanssa. (Matt. 24:45–47; 28:19, 20; Hepr. 10:24, 25; 13:7, 17.)

⁸ Alamaisuutemme Jehovalle edistää seurakunnassa rauhaa, turvallisuutta ja hyvää järjestystä. Jehovalle alamaiset ihmiset heijastavat hänen ominaisuuksiaan (1. Kor. 14:33, 40). Se mitä koemme hänen järjestönsä yhteydessä, herättää meissä samanlaisia tunteita kuin oli kuningas Daavidilla. Pantuaan merkille, miten jyrkkä ero vallitsee Jehovan palvelijoiden ja jumalattomien ihmisten välillä, Daavid huudahti iloiten: ”Onnellinen on kansa, jonka Jumala on Jehova!” (Ps. 144:15.)

⁹ Avioliitossa ja perheessä ”mies on naisen pää”. Miesten taas tulee olla alamaisia Kristukselle, ja Kristuksen pää on Jumala. (1. Kor. 11:3.) Vaimojen tulee olla alamaisia miehelleen, ja lasten täytyy totella vanhempiaan (Ef. 5:22–24; 6:1). Kun jokainen perheenjäsen noudattaa johtoasemaa koskevaa periaatetta, perheessä vallitsee rauha.

¹⁰ Aviomiehen tulee käyttää johtoasemaansa Kristuksen mallin mukaan huomaavaisesti (Ef. 5:25–29). Kun mies ei käytä johtoasemaansa väärin eikä toisaalta välttele vastuutaan, vaimo ja lapset ovat mielellään hänelle alamaisia. Vaimon tehtävänä on olla miehensä auttaja eli täydennys (1. Moos. 2:18). Tukemalla kärsivällisesti miestään ja kunnioittamalla häntä vaimo saa osakseen miehensä arvostuksen ja tuottaa kunniaa Jumalalle (1. Piet. 3:1–4). Kun aviomiehet ja vaimot noudattavat johtoasemaa koskevia Raamatun neuvoja, he näyttävät lapsilleen hyvää esimerkkiä Jumalan valtaan alistumisesta.

¹¹ Alamaisuus Jumalalle vaikuttaa myös siihen, miten suhtaudumme ”esivaltaan”, joka on ”saanut suhteellisen asemansa Jumalalta” (Room. 13:1–7). Lainkuuliaisina kansalaisina kristityt maksavat veronsa. He antavat takaisin ”keisarille, mikä kuuluu keisarille, mutta Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle” (Matt. 22:21). Siksi esimerkiksi kenttäpalvelusta koskevissa järjestelyissä otetaan huomioon paikalliset tietosuojalait. Kun olemme alamaisia viranomaisille ja tottelemme heitä kaikessa, mikä ei ole ristiriidassa Jehovan lain kanssa, voimme keskittyä vapaammin saarnaamistyöhön (Mark. 13:10; Apt. 5:29).

¹² Teokratiaan alistuminen vaikuttaa elämän kaikkiin puoliin. Näemme uskon silmin ajan, jolloin kaikki ihmiset ovat alamaisia Jehova Jumalalle (1. Kor. 15:27, 28). Jehova palkitsee suuresti ne, jotka tunnustavat iloiten hänen suvereenin valtansa ja pysyvät hänen alamaisinaan läpi ikuisuuden!