Ketkä osoittavat jumalista alamaisuutta ja miksi?

”Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.” (JEREMIA 10:23.)

1. Millaisia itsenäisyyden muotoja arvostetaan laajalti?

YKSI huomattavimmista ihmisten laatimista asiakirjoista on Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus, jossa Pohjois-Amerikan 13 brittiläistä siirtokuntaa 1700-luvulla julistautui itsenäisiksi emämaastaan Englannista. Ne halusivat vapautta, ja riippumattomuus vieraasta vallasta kulki käsi kädessä vapauden kanssa. Poliittisesta ja taloudellisesta itsenäisyydestä voi olla paljon hyötyä. Viime aikoina jotkut Itä-Euroopan maat ovat siirtyneet kohti poliittista itsenäisyyttä. On kuitenkin myönnettävä, että itsenäisyys on noissa maissa tuonut tullessaan monia vaikeita ongelmia.

2, 3. a) Millainen itsenäisyys ei ole toivottavaa? b) Miten se tehtiin alun perin selväksi?

² Niin toivottavia kuin itsenäisyyden erilaiset muodot saattavatkin olla, on kuitenkin itsenäisyyttä, riippumattomuutta, joka ei ole toivottavaa. Mitä se on? Se on riippumattomuutta ihmisen Tekijästä, Jehova Jumalasta. Se ei ole siunaus vaan kirous. Miksi? Koska ihmisen ei pitänyt milloinkaan toimia riippumattomana Tekijästään, kuten edellä lainatut profeetta Jeremian sanat erittäin sopivasti osoittavat. Toisin sanoen ihmisen piti olla alamainen Tekijälleen. Alamaisuus Luojallemme merkitsee sitä, että tottelemme häntä.

³ Jehova teki tämän täysin selväksi ensimmäiselle ihmisparille, kun hän antoi heille 1. Mooseksen kirjan 2:16, 17:ssä olevan käskyn: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” Aadam kieltäytyi olemasta alamainen Tekijälleen, minkä vuoksi hän ja kaikki hänen jälkeläisensä saivat osakseen synnin, kärsimyksen ja kuoleman (1. Mooseksen kirja 3:19; Roomalaisille 5:12).

4, 5. a) Mitä on seurannut siitä, että ihmiset ovat kieltäytyneet olemasta alamaisia Jumalalle? b) Mitä moraalilakia ei voi laistaa?

⁴ Ihmisten on sekä epäviisasta että moraalisesti väärin kieltäytyä olemasta alamaisia Jumalalle. Maailmassa se on aiheuttanut laajalle levinnyttä laittomuutta, rikollisuutta, väkivaltaa sekä sukupuolista moraalittomuutta ja siitä johtuvia sukupuoliteitse tarttuvia tauteja. Eikö lisäksi nykyinen nuorisorikollisuuden vitsaus johdu suureksi osaksi siitä, että nuoret kieltäytyvät olemasta alamaisia Jehovalle sekä vanhemmilleen ja maan laeille? Tämä riippumattomuuden henki näkyy siinä omituisessa ja epäsiistissä tavassa, jolla monet nuoret pukeutuvat, ja heidän ala-arvoisessa kielenkäytössään.

⁵ Luojan ehdotonta moraalilakia ei kuitenkaan voi laistaa. Se kuuluu: ”Älkää eksykö: Jumalaa ei voida pitää pilkkana. Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää, sillä se, joka kylvää lihaansa silmällä pitäen, niittää lihastaan turmeluksen, mutta se, joka kylvää henkeä silmällä pitäen, niittää hengestä ikuisen elämän.” (Galatalaisille 6:7, 8.)

6, 7. Mikä on perimmäinen syy siihen, että ihmiset kieltäytyvät olemasta alamaisia kenellekään, ja mitkä esimerkit osoittavat tämän?

⁶ Mikä on perimmäinen syy siihen, että ihmiset kieltäytyvät olemasta alamaisia kenellekään? Syynä on yksinkertaisesti itsekkyys ja ylpeys. Juuri sen vuoksi ensimmäinen nainen Eeva salli käärmeen pettää itsensä ja söi kiellettyä hedelmää. Jos hän olisi ollut vaatimaton ja nöyrä, häntä ei olisi houkutellut ajatus Jumalan kaltaiseksi tulemisesta – sen päättämisestä itse, mikä on oikein ja väärin. Ja jos hän olisi ollut epäitsekäs, hän ei olisi halunnut sellaista, minkä hänen Tekijänsä, Jehova Jumala, oli nimenomaan kieltänyt (1. Mooseksen kirja 2:16, 17).

⁷ Pian Aadamin ja Eevan lankeemuksen jälkeen ylpeys ja itsekkyys saivat Kainin murhaamaan veljensä Aabelin. Itsekkyys sai myös jotkut enkelit käyttäytymään riippumattomasti, jättämään alkuperäisen asemansa ja aineellistumaan liharuumiiseen voidakseen saada aistillista nautintoa. Ylpeys ja itsekkyys olivat Nimrodin vaikuttimina ja ovat olleet luonteenomaisia useimmille maailman hallitsijoille aina hänen päivistään saakka. (1. Mooseksen kirja 3:6, 7; 4:6–8; 1. Johanneksen kirje 3:12; Juudas 6.)

Miksi olemme velvollisia osoittamaan alamaisuutta Jehova Jumalalle

8–11. Mainitse neljä painavaa syytä, joiden vuoksi meidän tulee osoittaa jumalista alamaisuutta.

⁸ Miksi olemme velvollisia osoittamaan alamaisuutta Tekijällemme, Jehova Jumalalle? Kaikkein ensimmäiseksi siksi, että hän on Kaikkeuden Suvereeni. On aivan oikein, että hänellä on kaikki valta. Hän on Tuomarimme, Lainantajamme ja Kuninkaamme (Jesaja 33:22). Hänestä on kirjoitettu hyvin: ”Kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili.” (Heprealaisille 4:13.)

⁹ Koska Tekijämme on lisäksi kaikkivaltias, kukaan ei voi menestyksellisesti vastustaa häntä; kukaan ei voi laiminlyödä velvollisuuttaan olla alamainen Hänelle. Ennemmin tai myöhemmin ne, jotka eivät ole alamaisia hänelle, tuhoutuvat niin kuin farao tuhoutui muinoin ja niin kuin Saatana Panettelija tulee tuhoutumaan Jumalan määräaikana (Psalmit 136:1, 11–15; Ilmestys 11:17; 20:10, 14).

¹⁰ Kaikilla älyllisillä luomuksilla on velvollisuus osoittaa alamaisuutta Tekijälleen, koska he ovat olemassa palvellakseen häntä. Ilmestyksen 4:11:ssä ilmoitetaan: ”Sinä, Jehova, niin, meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman, koska sinä loit kaikki ja sinun tahdostasi ne olivat olemassa ja luotiin.” Hän on suuri Savenvalaja ja panee kaikki ihmisastiat palvelemaan tarkoitustaan (Jesaja 29:16; 64:8).

¹¹ Meidän ei tulisi jättää huomiotta sitä, että Tekijämme on kaikkiviisas ja tietää siksi, mikä on meille parasta (Roomalaisille 11:33). Hänen lakinsa ovat meidän ”parhaaksemme” (5. Mooseksen kirja 10:12, 13, UM). Mikä tärkeintä, ”Jumala on rakkaus” ja haluaa näin ollen vain meidän parastamme. Meillä on todella monta painavaa syytä olla alamaisia Tekijällemme Jehova Jumalalle! (1. Johanneksen kirje 4:8.)

Jeesus Kristus, täydellinen esimerkki jumalisesta alamaisuudesta

12, 13. a) Miten Jeesus Kristus ilmaisi jumalista alamaisuutta? b) Mitkä Jeesuksen sanat osoittavat, että hän oli alamainen?

¹² Jehovan ainosyntyinen Poika, Jeesus Kristus, antaa meille ilman pienintäkään epäilystä täydellisen esimerkin jumalisesta alamaisuudesta. Apostoli Paavali kiinnittää tähän huomiota Filippiläiskirjeen 2:6–8:ssa: ”[Jeesus], vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, ei harkinnut lainkaan anastusta, nimittäin sitä, että hänen tulisi olla Jumalan vertainen. Ei, vaan hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Vielä enemmänkin: kun hän totesi itsensä olemukseltaan ihmiseksi, hän [lisäksi] nöyrrytti itsensä ja tuli tottelevaiseksi kuolemaan saakka, aina kidutuspaalussa kuolemaan saakka.” Ollessaan maan päällä Jeesus sanoi toistuvasti, ettei hän tehnyt mitään omasta aloitteestaan; hän ei toiminut riippumattomasti, vaan oli jatkuvasti alamainen taivaalliselle Isälleen.

¹³ Johanneksen 5:19, 30:stä me luemme: ”Jeesus sanoi heille edelleen – –: ’Totta totisesti minä sanon teille: Poika ei voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestaan, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän. Sillä mitä Hän tekee, sitä Poikakin tekee samalla tavalla. Minä en voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestani; niin kuin kuulen, niin tuomitsen, ja se tuomio, jonka minä langetan, on vanhurskas, koska en etsi omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on lähettänyt minut.’” Lisäksi hän rukoili toistuvasti sinä yönä, jona hänet kavallettiin: ”Ei – – niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matteus 26:39, 42, 44; ks. myös Johannes 7:28; 8:28, 42.)

Muinaisia esimerkkejä jumalisesta alamaisuudesta

14. Millä tavoin Nooa osoitti jumalista alamaisuutta?

¹⁴ Ensimmäisiä esimerkkejä jumalista alamaisuutta osoittaneista ihmisistä oli Nooa. Hän osoitti alamaisuutensa kolmella tavalla. Ensiksikin hän oli vanhurskas, aikalaistensa keskuudessa moitteeton mies, joka vaelsi Jumalan kanssa (1. Mooseksen kirja 6:9, UM). Toiseksi hän rakensi arkin. Hän teki ”aivan niin kuin Jumala hänen käski tehdä, niin hän teki” (1. Mooseksen kirja 6:22). Kolmanneksi hän kaiutti ”vanhurskauden saarnaajana” varoitusta tulevasta vedenpaisumuksesta (2. Pietarin kirje 2:5).

15, 16. a) Minkä hyvän esimerkin Aabraham antoi jumalisesta alamaisuudesta? b) Miten Saara osoitti alamaisuutta?

¹⁵ Aabraham oli toinen huomattava esimerkki jumalisesta alamaisuudesta. Hän ilmaisi alamaisuutta tottelemalla Jumalan käskyä: ”Lähde maastasi.” (1. Mooseksen kirja 12:1.) Se merkitsi sitä, että hänen täytyi jättää miellyttävä ympäristö Uurissa (joka ei ollut mikään merkityksetön kaupunki, kuten arkeologiset löydöt osoittavat) ja lähteä vaeltamaan paimentolaisena vieraaseen maahan sadaksi vuodeksi. Aabrahamin jumalinen alamaisuus ilmeni erityisesti silloin, kun hän joutui suureen koetukseen, joka osoitti, että hän oli valmis uhraamaan poikansa Iisakin (1. Mooseksen kirja 22:1–12).

¹⁶ Lisäksi Aabrahamin vaimo Saara antaa meille hyvän esimerkin jumalisesta alamaisuudesta. Vieraassa maassa vaeltaminen oli varmasti varsin epämukavaa, mutta missään ei kerrota hänen valittaneen. Saara antoi hyvän esimerkin jumalisesta alamaisuudesta, kun Aabraham esitteli hänet kaksi kertaa pakanahallitsijoiden edessä sisarenaan. Saara oli kummallakin kerralla yhteistoiminnallinen, vaikka hän sen vuoksi melkein joutui heidän haaremiinsa. Hänen jumalisesta alamaisuudestaan todistaa se, että hän sisimmässään kutsui miestään Aabrahamia ”minun herrakseni”. Tämä osoitti, että jumalinen alamaisuus oli todella hänen sydämensä asenne. (1. Mooseksen kirja 12:11–20; 18:12; 20:2–18; 1. Pietarin kirje 3:6.)

17. Miksi Iisakin voidaan sanoa osoittaneen jumalista alamaisuutta?

¹⁷ Älkäämme jättäkö huomiotta Aabrahamin pojan Iisakin antamaa esimerkkiä jumalisesta alamaisuudesta. Juutalainen perimätieto kertoo, että Iisak oli noin 25-vuotias, kun Jehova käski hänen isäänsä Aabrahamia uhraamaan hänet. Jos Iisak olisi halunnut, niin hän olisi helposti voinut tehdä vastarintaa isälleen, joka oli häntä sata vuotta vanhempi. Hän ei kuitenkaan toiminut niin. Vaikka Iisak ihmettelikin sitä, ettei heillä ollut uhrieläintä, hän alistui nöyrästi siihen, että hänen isänsä pani hänet alttarille ja sitoi sitten hänen kätensä ja jalkansa estääkseen kaikki tahattomat reaktiot, joita teurastusveitsen käyttö olisi saattanut aiheuttaa. (1. Mooseksen kirja 22:7–9.)

18. Miten Mooses osoitti esimerkillistä jumalista alamaisuutta?

¹⁸ Vuosia myöhemmin Mooses antoi meille hyvän esimerkin jumalisesta alamaisuudesta. Tämän ilmaisee varmasti se, että hänen sanottiin olevan ”sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä” (4. Mooseksen kirja 12:3). Hänen jumalisesta alamaisuudestaan todistaa lisäksi se, että hän totteli Jehovan käskyjä erämaassa 40 vuoden ajan, vaikka hän johti kapinallista kansaa, jonka väkiluku oli kaksi, kolme miljoonaa. Mooseksesta kerrotaankin, että hän ”teki kaiken, niinkuin Herra oli häntä käskenyt; niin hän teki” (2. Mooseksen kirja 40:16).

19. Mitkä Jobin sanat osoittavat hänen olleen alamainen Jehovalle?

¹⁹ Myös kuuluisa Job antoi meille erinomaisen esimerkin jumalisesta alamaisuudesta. Sen jälkeen kun Jehova oli sallinut Saatanan tuhota Jobin koko omaisuuden, surmata hänen lapsensa ja sitten lyödä häneen ”pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti”, Jobin vaimo sanoi hänelle: ”Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole.” Job osoitti siitä huolimatta jumalista alamaisuuttaan sanomalla vaimolleen: ”Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?” (Job 2:7–10.) Jobin kirjan 13:15:ssä (UM) olevista Jobin sanoista käy ilmi samanlainen asenne: ”Vaikka hän surmaisi minut, enkö minä odottaisi?” Vaikka Job olikin suuresti kiinnostunut syyttömyytensä todistamisesta, meidän on syytä muistaa, että Jehova sanoi lopulta yhdelle hänen niin kutsutulle lohduttajalleen: ”Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job.” Job antaa meille epäilemättä erinomaisen esimerkin jumalisesta alamaisuudesta. (Job 42:7.)

20. Millä tavoin Daavid osoitti jumalista alamaisuutta?

²⁰ Raamatun heprealaisista kirjoituksista mainitsemme vielä yhtenä esimerkkinä Daavidin. Kun kuningas Saul ajoi Daavidia takaa kuin eläintä, Daavidilla oli kaksi kertaa tilaisuus tehdä loppu vastoinkäymisistään surmaamalla Saul. Daavidin jumalinen alamaisuus esti häntä kuitenkin toimimasta niin. Hänen sanansa ovat 1. Samuelin kirjan 24:7:ssä: ”Pois se! Herra varjelkoon minua tekemästä sitä herralleni, Herran [”Jehovan”, UM] voidellulle, että satuttaisin käteni häneen; sillä hän on Herran voideltu.” (Ks. myös 1. Samuelin kirja 26:9–11.) Hänkin osoitti jumalista alamaisuutta ottamalla vastaan oikaisua, silloin kun hän oli tehnyt virheitä tai syntiä (2. Samuelin kirja 12:13; 24:17; 1. Aikakirja 15:13).

Paavalin esimerkki alamaisuudesta

21–23. Missä eri tilanteissa apostoli Paavali osoitti jumalista alamaisuutta?

²¹ Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa meille on huomattavana esimerkkinä jumalisesta alamaisuudesta apostoli Paavali. Hän jäljitteli tässä sekä kaikissa muissa apostolina suorittamansa palveluksen piirteissä Herraansa, Jeesusta Kristusta (1. Korinttolaisille 11:1). Vaikka Jehova Jumala käyttikin Paavalia merkittävämmin kuin ketään muuta apostolia, Paavali ei koskaan toiminut riippumattomasti. Luukas kertoo meille, että kun heräsi kysymys siitä, pitikö pakanakäännynnäiset ympärileikata, ”sovittiin niin, että Paavali ja Barnabas ja muutamat muut heistä [Antiokiassa olevista veljistä] menisivät tämän kiistan johdosta apostolien ja vanhinten luo ylös Jerusalemiin” (Apostolien teot 15:2).

²² Paavalin lähetystyöstä kerrotaan Galatalaiskirjeen 2:9:ssä: ”Tultuaan tuntemaan minulle annetun ansaitsemattoman hyvyyden Jaakob ja Keefas ja Johannes, jotka näyttivät olevan pylväitä, ojensivat minulle ja Barnabaalle yhteisen osallisuuden oikean käden, jotta me menisimme kansojen keskuuteen, mutta he ympärileikattujen luo.” Paavali halusi saada ohjeita sen sijaan, että hän olisi toiminut riippumattomasti.

²³ Ollessaan viimeistä kertaa Jerusalemissa Paavali otti vastaan myös siellä olevien vanhinten neuvoja, jotka koskivat temppeliin menemistä ja Lain menettelytapojen noudattamista, jotta kaikki voisivat nähdä, ettei hän ollut luopunut Mooseksen laista. Hänen toimintansa näytti kuitenkin päättyvän onnettomasti, kun väkijoukko yllytettiin nousemaan häntä vastaan. Tekikö hän siis virheen ollessaan alamainen noille vanhimmille? Ei suinkaan, kuten käy selvästi ilmi siitä, mitä luemme Apostolien tekojen 23:11:stä: ”Seuraavana yönä Herra seisoi hänen vierellään ja sanoi: ’Ole rohkealla mielellä! Sillä niin kuin olet antanut minua koskevista asioista perusteellista todistusta Jerusalemissa, niin sinun täytyy myös todistaa Roomassa.’”

24. Mitä alamaisuuteen liittyviä lisäpiirteitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?

²⁴ Meille annetaan Raamatussa todella painokkaita syitä olla alamaisia ja kerrotaan vaikuttavia esimerkkejä niistä, jotka ovat ilmaisseet sellaista alamaisuutta. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastelemme niitä eri alueita, joilla me voimme olla alamaisia Jehova Jumalalle, apukeinoja alamaisuuden ilmaisemiseen ja siitä koituvia siunauksia.

Miten vastaisit?

◻ Millainen itsenäisyys ei ole toivottavaa?

◻ Mikä on perimmäinen syy siihen, että ihmiset kieltäytyvät olemasta alamaisia kenellekään?

◻ Miksi olemme velvollisia osoittamaan alamaisuutta Jehovalle?

◻ Mitä hyviä esimerkkejä jumalisesta alamaisuudesta mainitaan Raamatussa?

[Kuva s. 10]

Nimrod, ensimmäinen vedenpaisumuksen jälkeen elänyt ihmishallitsija, joka kapinoi jumalista alamaisuutta vastaan

[Kuva s. 13]

Nooa, moitteeton esimerkki jumalisen alamaisuuden osoittamisesta (1. Mooseksen kirja 6:14, 22).