ANTILOOPPI

(hepr. di·šonʹ).

Märehtivä sorkkaeläin, joka mainitaan Raamatussa ainoastaan 5. Mooseksen kirjan 14:5:ssä niiden eläinten luettelossa, joita israelilaiset saivat syödä. Ei ole täysin varmaa, mitä eläintä heprealainen sana di·šonʹ tarkoittaa.

Usein esitetty otaksuma on, että Raamatun heprealaisten kirjoitusten di·šonʹ vastaa mendesantilooppia (Addax nasomaculatus), joka edelleenkin elää Pohjois-Afrikan aavikkoseuduilla. Tämän antiloopin säkäkorkeus on noin metri. Sen leveät, täysin halkinaiset sorkat sopivat ihanteellisesti autiomaan löysässä hiekassa kulkemiseen, ja se voi tulla siellä toimeen valtavan pitkään ilman vettä. Eläimen leviävät, noin metrin pituiset sarvet ovat kierteiset kuin ruuvi, ja niissä on puolestatoista lähes kolmeen kierrettä. Talvella mendesantiloopin väri tummuu, ja eläin muuttuu hiekanvärisestä rusehtavaksi lukuun ottamatta vatsaa, häntää, takaruumista ja kuonon kuvioita, jotka pysyvät aina valkoisina. Toinen vaihtoehto on valkobeisa eli valkokeihäsantilooppi (Oryx leucoryx), joka myös on aavikkoeläin.