KOLOSSA

(mahd. ’jättiläismäinen’).

Kaupunki Vähän-Aasian lounaisosassa. Apostoli Paavalin päivinä Kolossa oli roomalaisessa Aasian provinssissa, vaikka se muodostikin osan muinaisesta Frygian alueesta. Nykyään tuo paikka on asumaton. Se sijaitsi lähellä Lykosjoen yläjuoksun laaksoa, n. 18 km Laodikeasta itäkaakkoon (lähellä nykyistä Denizliä). Lykoksen jokilaakso on Kolossan seudulla kapea, ja sitä reunustavat korkeat kallioseinämät, mutta se levenee luoteeseen ja siihen kohtaan mentäessä, missä Lykosjoki yhtyy Maiandros- eli Menderesjokeen. Tämän laakson kautta kulki päätie, joka johti Efesoksesta ja Egeanmeren rannikolta itään päin aina Eufratille saakka. Sieltä erkani myös luoteeseen, kohti Sardesta ja Pergamonia kulkeva tie. Roomalaisaikana tiejärjestelyt kuitenkin muuttuivat, ja Laodikeasta ja läheisestä Hierapoliista (Kol 4:13) tuli Kolossaa tärkeämpiä. Kolossa tunnettiin silti edelleen tekstiiliteollisuuden keskuksena, ja se oli kuuluisa hienosta, epätavallisen värisestä villastaan, josta käytettiin nimitystä colossinus. Paikka sijaitsi lähellä syrjäistä aroseutua, missä lammaskatraat laidunsivat. Viitisen kilometriä sen eteläpuolella on 2750 m korkea Honaz Daǧı (Kadmos), jonka lumista Kolossan ohi virranneet joet saivat alkunsa.

Vuoden 33 helluntaipäivänä Jerusalemissa oli frygialaisia, joista jotkut olivat kenties Kolossasta (Ap 2:10). Vaikka Kolossa sijaitsi merkittävimmän itä-länsisuuntaisen tien varrella, useimmat oppineet uskovat Paavalin kulkeneen jotakin pohjoisempaa reittiä kolmannella lähetysmatkallaan, jolloin hän matkusti maitse Efesokseen (Ap 18:22, 23; 19:1). Hänen kolossalaisille lähettämänsä kirje ilmaisee, että hän ei ollut käynyt Kolossassa ja että siellä oleva seurakunta oli Epafraan työn hedelmiä, hänen jonka Paavali sanoo edustavan häntä ja hänen työtovereitaan palvelemalla uskollisesti Kolossan uskovia (Kol 1:7, 8; 2:1; 4:12). Paavali tunsi kuitenkin useita Kolossan kristittyjä. Hän mainitsee nimeltä Onesimoksen, Arkippoksen, Filemonin ja Apfian (Kol 4:9, 17; Flm 1, 2, 10–12).

Kolossan frygialaisen alkuperäisväestön seassa oli myös kreikkalaisia ja juutalaisia aineksia (vrt. Kol 3:11). Entisaikojen frygialaiset olivat voimakkaasti taipuvaisia spiritistiseen fanaattisuuteen, kreikkalaiset uppoutuivat paljoon spekulointiin ja filosofisiin väittelyihin, ja juutalaiset puhuivat Mooseksen lain ja sen ruokavaliota ja sapattia koskevien vaatimusten puolesta. Paavali käsitteli kaikkia näitä asenteita neuvoessaan Kolossan seurakuntaa. (Kol 2:4, 8, 16, 18, 20–23.)