RYÖMIVÄT ELÄIMET

Heprealaisen sanan reʹmes verbijuuri merkitsee ’ryömiä’ tai ’liikkua’ (1Mo 1:21; 1:28, Rbi8, alav.). Koehlerin ja Baumgartnerin laatima heprean ja aramean sanakirja mainitsee tämän sanan ilmaisevan jokseenkin päämäärätöntä liikettä (Lexicon in Veteris Testamenti Libros, Leiden 1958, s. 895; vrt. Hab 1:14). Substantiivilla reʹmes tarkoitetaan ilmeisesti hyvin monenlaisia elollisia, ja niissä eri kohdissa, joissa tämä sana esiintyy, nämä muut ”liikkuvat eläimet” erotetaan tavallisesti villi- ja kotieläimistä, linnuista ja kaloista (1Mo 1:24, 25; 6:7, 20; 7:14, 23; 8:17, 19; 9:3; Hes 8:10; 38:20). Tämä sana voisi näin ollen käsittää matelijat ja muut eläinkunnan edustajat, jotka eivät sisälly noihin muihin tunnetumpiin ryhmiin. Sitä voidaan käyttää maaeläinten lisäksi vesieläimistä (Ps 104:25).

Viisaan kuningas Salomon 3000 sananlaskun joukossa oli joitakin sananlaskuja ”nelijalkaisista eläimistä ja lentävistä luomuksista ja ryömivistä eläimistä ja kaloista” (1Ku 4:33; vrt. San 30:19, 24–28). Hoosean 2:18:ssa kuvataan liittoa, joka on tehty villieläinten, lentävien luomusten ja maan ryömivien eläinten kanssa, ja psalmissa 148:10 nämä sisällytetään luomuksiin, jotka tuottavat ylistystä Luojalleen.

Kreikan kielen sana her·pe·tonʹ on heprean sanan reʹmes tarkka vastine, ja sitä käytetään usein matelijoista. Tuo sana esiintyy kuvailtaessa näkyä, jonka Pietari sai Joppessa (Ap 10:12; 11:6); Paavali käytti sitä käsitellessään epäjumalanpalvelusta (Ro 1:23) ja Jaakob puhuessaan eläimistä, jotka ovat ihmisen kesytettävissä (Ja 3:7).