PIIKIVI

Erittäin kovaa kiveä, kovempaa kuin teräs, niin kovaa, että kun kaksi palaa lyödään yhteen, syntyy kipinä, josta voidaan saada syttymään tuli. Raamattu käyttää kielikuvissa piikiveä korostamaan sellaisia ominaisuuksia kuin kovuutta, kestävyyttä ja vastustuksen kestämistä (Jes 5:28; 50:7; Hes 3:9).

Piikiveä on kalkkikivi- ja liitukerrostumissa Israelissa ja Siinain niemimaan pohjoisosassa. Piikivi on melko haurasta, ja sen murtopinta on kiiltävä. Sen liuskoissa on hyvin terävät reunat, minkä ominaisuuden ihminen nopeasti huomasi ja hyödynsi. Jo hyvin varhaisista ajoista lähtien on tästä kivestä muotoiltu veitsiä, kirveenteriä, talttoja, keihään- ja nuolenkärkiä sekä muita työkaluja ja aseita. Mooseksen vaimo ympärileikkasi poikansa piikivellä, ja kun Israelin kansakunta pääsi Gilgaliin, samanlainen leikkaus tehtiin onnistuneesti piikiviveitsillä (2Mo 4:25; Jos 4:19; 5:2, 3, 8, 9). Jehova antoi kansalleen vettä erämaassa piikivikalliosta (5Mo 8:15; Ps 114:8).