HANUN

(’hän on osoittanut suopeutta; hän on ollut suosiollinen’).

1. Ammonin kuninkaan Nahasin poika ja valtaistuimen perijä. Koska Nahas oli osoittanut rakkaudellista huomaavaisuutta Daavidia kohtaan, tämä lähetti sanansaattajia lohduttamaan Hanunia hänen menetettyään isänsä. Hanunin ruhtinaat saivat hänet kuitenkin vakuuttumaan siitä, että Daavid pyrki vain tämän varjolla vakoilemaan kaupunkia, joten hän häpäisi Daavidin palvelijat ajamalla puolet heidän parrastaan ja leikkaamalla puolet heidän vaatteistaan takamuksia myöten, minkä jälkeen hän lähetti heidät pois. Kun Ammonin pojat näkivät, että heistä oli tullut Daavidille löyhkä sen vuoksi, että he olivat nöyryyttäneet hänen sanansaattajiaan, Hanun ryhtyi valmistelemaan sotaa ja palkkasi syyrialaisia taistelemaan Israelia vastaan. Syntyneissä taisteluissa Israel kukisti ammonilaiset ja syyrialaiset täysin, ja Daavid alisti Rabbassa elossa säilyneet ammonilaiset pakkotyöhön. (2Sa 10:1–11:1; 12:26–31; 1Ai 19:1–20:3.)

2. Hanun korjasi Sanoahin asukkaiden kanssa Laaksoportin ja osan Jerusalemin muurista (Ne 3:13).

3. ”Salafin kuudes poika”; hän korjasi Jerusalemin muuria (Ne 3:30).